Crysade,todella mahtava asia,että kaikki paremmin kuin hyvin!Se ei paljoa etukäteen lohduta,että yleensä nämä ovat vääriä hälytyksiä.Varmasti elämäsi pahimmat tunnit ja toisaalta nyt onnellisimmat!
Voi Susannne <3 Jaksamista ison pettymyksen ja surun keskellä! Eihän tämmöistä voi kuvitellakaan, että miltä teistä nyt tuntuu
Iloisista ja hyvistä ultrauutisista kaikille paljon onnea, sillä ei ole niin väliä jos sukupuoli jää epäselvyydeksi, kunhan vaan kaikki on hyvin :) Ja voi piru, miten säikäyttivät Crysadea, onneksi lopulta onnellinen uutinen <3
Ei tätä tosiaan vielä tajua,huomenna ehkä ymmärtää kun alkaa ymmärtämään.. äsken kun poika potki niin itku tuli et kai sitä jotenki alkaa antamaan itelleen luvan olla onnellinen. Tuntuu vähän pahalta hehkuttaa kun toisilla niin kamalia uutisia :'/
Elämässä tulee eteen iloja ja suruja. Pitää iloita silloin kun on aihetta ja antaa aikaa itselleen surra kun tulee surullisia asioita. Näin lyhyesti kiteytettynä.
Minä odotin kaksosia ja kerran jo varhaisultrassa näinkin kahden sydämen sykkivän. Myöhemmin ultrassa todettiin että toisen sydän ei enää lyö. Mitään vuotoa ei ole ollut. Aluksi tuntui että maailma kaatuu ja mua ahdisti ajatus että se kuollut köllöttää siinä elävän vieressä. Pääsin tuosta asiasta melko nopeasti yli kun ajattelin että sillä pikkusella oli varmaan joku kehityshäiriö eikä siitä ois ollut eläjäksi. Eloton rupes sitten pikkuhiljaa surkastumaan. Tuskin sitä löytyy enää maanantaina rakenneultrassa. Toivottavasti ei löydy.
Multa myös Riepu löytyi alkuraskauden ultrassa toinen sikiöpussi. Tosin mulla sinne ei mitään elämää koskaan ilmestynytkään. Sen vuoksi mulla oli alussa verenvuotoja ja vielä nt-ultrassa oli hieman havaittavissa hematoomaa. Nyt myös toivon ja uskon että kaikki olisi hävinnyt ja toisella pienokaisella olisi kaikki hyvin ensi viikon maanantain ultrassa.
Orvokki. Kyllä sitä miettii että vaikuttaako se eloton tai sitten pelkkä sikiöpussi siihen toiseen. Varsinkin ku lääkäri ei yhtään vaivautunut selittämään sitä asiaa . Mutta maanantaina meillä kummallakin ru. Ja toivottavasti menee hyvin. Vauva kyllä potkii jo niin että vatsan päältäkin tuntuu. :)
Riepu: Mä itse uskon että meidän alkuraskauden vastoinkäymiset ei enää vaikuta millään tavalla elossa oleviin pikku tyyppeihin :) Aluksi pelkäsin keskenmenoa kun mulla tosiaan sitä verta tuli aika reippaasti. Mulla oli onneksi mukava ultraaja joka tarkkaan selitti asian, tietenkään mitään varmaa ei hänkään pystynyt sanomaan. Mennään vaan hyvillä mielin ultraan ja toivotaan molemmille hyviä uutisia!
Ja onnittelut Crysadelle että kaikki sittenkin kunnossa!
Kyllä pistää miettimään elämän vastoinkäymisiä ja iloisia asioita. Ikinä ei voi tietää mitä tuleman pitää. Pitäisi vaan oppia elämään tässä hetkessä eikä murehtia tai miettiä mennyttä tai tulevaa.