Onnittelut kaikille hyvistä uutisista, eniten tietysti nyt kuitenkin surettaa Crysaden fiilis. Crysade: Haluaisin sanoa, että mulla on KOLMR ystävää, jotka ovat rakenneultran jälkeen lähteneet lisätutkimuksiin, ja kaikki on kuitenkin ollut hyvin ja heillä on pienet ihanat hyvinvoivat naperot kotosalla. Ihan varmasti huolettaa, sitä en vähättele, muistan kun ystäväni soitti minulle itkien että nyt on joku pahasti vialla. Jälkikäteen kuitenkin ymmärsi, että Suomessa raskauden seuranta on huipputasoa, ja "kynnys" lisätutkimuksiin on todella matala. Eli surethan vasta sitten, jos jokin asia on oikeasti vialla, mutta tässä vaiheessa on paras vaan luottaa siihen että pikkuisella voi ihan hyvin olla kaikki loistavasti. Juuri nämä kokoerot ovat käsittääkseni tosi yleisiä, liian pientä sitä tai liian suurta tätä. Näillä viikoilla on kuitenkin jo yksilöllisiä eroja. Milloin saatte lisätietoa?
menni: Todella hyvin sanottu (tai siis kirjoitettu)!! Minäkin hermoilin niin hirmuisesti, ja mitä lähempänä ru-päivää oltiin, sitä vakuuttuneempi melkeinpä olin että joku ON vialla!! Mä olen vähän järkeillyt tätä huolta ja murehtimista niin, että sitä ei vaan voi uskoa että kaikki olisi nyt niin ihanaa. Meilläkin kuitenkin yritystä ehti kertyä ennen tärppiä, ja monet pettymykset koettiin ennen plussausta. Jotenkin sitä on raskaudesta niin onnen kukkuloilla, kaikki haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat tuntuvat ihan epätodellisilta, kun näin iso ja tärkeä haave on toteutumassa! Oma rakas lapsi, vanhemmuus, äitiys, perhe, kaikki siihen liittyvä!! Sitä ehkä haluaa murehtia jo valmiiksi, että tiputus korkealta alas olisi pehmeämpi. Mutta niinkuin Menni sanoit, pitäisi yrittää vaan keskittyä niihin asioihin joihin voimme vaikuttaa. Ja jättää muu menemään omalla painollaan, kun muuta ei mahda. Helpommin sanottu kuin tehty. En malta odottaa, että näen pienokaisemme ihanan aviomieheni sylissä ja saan kokea sen yhteenkuuluvuuden tunteen: me kaksi ja meistä kahdesta syntynyt rakkautemme hedelmä (näin klisheisesti sanottuna)!!