Rakenneultra
- Ketjun aloittaja maikku*
- Aloituspäivämäärä
Pahoittelut kun venähti :) Kun tultiin kotiin, piti heti syödä, että ehittiin klo 17 alkavaan perhevalmennukseen. Nyt sieltä kotona.
Kaikki oli hyvin, rakenteet normaalit, painoa vauvalla arveltiin olevan n. 450 g. Ja pieni poikahan sieltä ihan selvästi oli tulossa :) Mutta en ois rakenteiden katselun aikana itse sitä nähnyt, mutta lopuksi kätilö vielä kysyi onko meillä jotain kysyttävää ja suhtautui tosi hyvin siihen pyyntöön, että jos sukupuoli saataisiin tietää, jos se näkyy :) Muutenkin oli taas tosi positiivinen kokemus siellä Terveystalolla :)
Kaikki oli hyvin, rakenteet normaalit, painoa vauvalla arveltiin olevan n. 450 g. Ja pieni poikahan sieltä ihan selvästi oli tulossa :) Mutta en ois rakenteiden katselun aikana itse sitä nähnyt, mutta lopuksi kätilö vielä kysyi onko meillä jotain kysyttävää ja suhtautui tosi hyvin siihen pyyntöön, että jos sukupuoli saataisiin tietää, jos se näkyy :) Muutenkin oli taas tosi positiivinen kokemus siellä Terveystalolla :)
Menna
Puuhakas puhuja
Kiva kuulla, että on mennyt hyvin. Meillä kaikki ultrat on suorittanut kätilö. Itse asiassa lääkäriä en ole nähnyt vielä ollenkaan. Ainoa lääkärineuvola oli joskus tuossa viikon 28 paikkeilla. Että täällä tälleen. Kaikesta on säästetty. Samoin kuin enää ei ole synnytystapa-arviointia ultraamalla. Aikaisemmin on kuulemma tälläkin paikkakunnalla sellaiseen päässyt..
Nyt se on ohi.. :D
Hyvin alkanut päivä meinasi jo mennä ihan plörinäksi, kun päästiin äippäpolille niin siellä oli ihan hirveä remontti käynnissä pihalla. Mitään normireittejä ei päässyt paikalle. Mitään kylttejä ei näkynyt tai edes mitään ilmoitusta muuttuneesta järjestyksestä. Alkoi siinä jo paniikki iskeä, että mihis hittoon meidän pitää mennä..
Aluksi piti ettiä parkkipaikka jostain muualta, kuin normaali paikka oli suljettu. Sitte sen jälkeen juoksujalkaa ettimään sisäänkäyntiä. Löytyi sitten lopulta sivummalta kyltti missä ohjattiin muualle sairaalaan ja sen alapuolella minikyltti, että ä-poli. Päästiin paikalle 10 minuuttia myöhässä. Vastaanotossa ja muuallakin oltiin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä ja sanoivat että ei olla ainoita joilla on ollut paikka hukassa. Alkuun meinasin olla niin raivoissani, että hyökkään sinne vastaanottoon riehumaan, mutta onneksi sain rauhoituttua sen verran ja hokasin, että tuskinpa ne naiset siellä niitä olemattomia opasteita on ripustellut.. Tosi älytöntä, ettei ole kunnon opasteita!! Joku huikkasikin, että kyllä päivän lehdessä on juttu asiasta. Joopa joo, olis saanu olla jo viime viikolla.. Mutta se siitä.
Itse rakenneultraus meni mainiosti. Kaikki oli mussukalla niinkuin pitääkin, painoarvio huiteli 490g paikkeilla ja erittäin vilkas tapaus oli. Ultraajakin sanoi monta kertaa, että kylläpäs se nyt liikkuu ja joutui paljon säveltää liikkeessä, että mitä milloinkin sai mitattua. Kaverilla oli kädet joko kasvoilla tai jalkojen välissä koko ajan..
Kasvojaan ei suostunut meille näyttää vaan onnistui ne pitää piilossa, mutta alapäätään vilautteli sitäkin enemmän ja ei jäänyt epäselväksi mikä sieltä on tulossa.. 
Ultraajakin sanoi yhdessä välissä, kun oltiin jo saatu epävarma poikaveikkaus, että "noh, kylläpäs se nyt tuota pippeliään näyttelee, että kyllä tää aika selvä tapaus on.." Ja on muuten ihan isänsä poika.. 
Musta tuntu kyllä jo silloin ekassa ultrassa, että olisin jotain jo silloinkin nähnyt, mutta en tiedä voiko olla edes mahdollista vai oliko vaan kuvitelmaa.. :D En kyllä puhunut siitä mitään kenellekään.. Jotenkin itsellä ollut fiilis, että voisko se olla se poika, kun on tosiaan ollut niin vilkas, että ne liikkeet on tuntunut jo viikolla 14-15 ekan kerran ja sen jälkeen joka päivä.. Mutta en ole uskaltanut sen enempää miettiä..
Hyvin alkanut päivä meinasi jo mennä ihan plörinäksi, kun päästiin äippäpolille niin siellä oli ihan hirveä remontti käynnissä pihalla. Mitään normireittejä ei päässyt paikalle. Mitään kylttejä ei näkynyt tai edes mitään ilmoitusta muuttuneesta järjestyksestä. Alkoi siinä jo paniikki iskeä, että mihis hittoon meidän pitää mennä..
Aluksi piti ettiä parkkipaikka jostain muualta, kuin normaali paikka oli suljettu. Sitte sen jälkeen juoksujalkaa ettimään sisäänkäyntiä. Löytyi sitten lopulta sivummalta kyltti missä ohjattiin muualle sairaalaan ja sen alapuolella minikyltti, että ä-poli. Päästiin paikalle 10 minuuttia myöhässä. Vastaanotossa ja muuallakin oltiin ymmärtäväisiä ja ystävällisiä ja sanoivat että ei olla ainoita joilla on ollut paikka hukassa. Alkuun meinasin olla niin raivoissani, että hyökkään sinne vastaanottoon riehumaan, mutta onneksi sain rauhoituttua sen verran ja hokasin, että tuskinpa ne naiset siellä niitä olemattomia opasteita on ripustellut.. Tosi älytöntä, ettei ole kunnon opasteita!! Joku huikkasikin, että kyllä päivän lehdessä on juttu asiasta. Joopa joo, olis saanu olla jo viime viikolla.. Mutta se siitä. Itse rakenneultraus meni mainiosti. Kaikki oli mussukalla niinkuin pitääkin, painoarvio huiteli 490g paikkeilla ja erittäin vilkas tapaus oli. Ultraajakin sanoi monta kertaa, että kylläpäs se nyt liikkuu ja joutui paljon säveltää liikkeessä, että mitä milloinkin sai mitattua. Kaverilla oli kädet joko kasvoilla tai jalkojen välissä koko ajan..
Kasvojaan ei suostunut meille näyttää vaan onnistui ne pitää piilossa, mutta alapäätään vilautteli sitäkin enemmän ja ei jäänyt epäselväksi mikä sieltä on tulossa.. Ultraajakin sanoi yhdessä välissä, kun oltiin jo saatu epävarma poikaveikkaus, että "noh, kylläpäs se nyt tuota pippeliään näyttelee, että kyllä tää aika selvä tapaus on.." Ja on muuten ihan isänsä poika.. Musta tuntu kyllä jo silloin ekassa ultrassa, että olisin jotain jo silloinkin nähnyt, mutta en tiedä voiko olla edes mahdollista vai oliko vaan kuvitelmaa.. :D En kyllä puhunut siitä mitään kenellekään.. Jotenkin itsellä ollut fiilis, että voisko se olla se poika, kun on tosiaan ollut niin vilkas, että ne liikkeet on tuntunut jo viikolla 14-15 ekan kerran ja sen jälkeen joka päivä.. Mutta en ole uskaltanut sen enempää miettiä..
Tuli vielä mieleen tosta rakenneultrassa saadusta poikatiedosta, että me naurettiin tälle mun pöhköydelle, kun käveltiin pois äippäpolilta.. Ultraaja kyseli meiltä, että onko meillä jotain kysyttävää, niin siinä tuumasin sitten, että näkisitköhän sinne jalkojen väliin mitä siellä on? Siinä se sitten katseli ja pyöritteli ja poikaa veikkaili vähän epävarmasti, kunnes sai kuvan pysähdyksiin ja sanoi "No tuosta nyt ei enää voi olla epävarma." Johon minä äkkiä, että "ota äkkiä kuva!, OTA KUVA!" 
Siinä se sitten itsekin naurua pidätellen tulosti meille pojan jalkovälistä kuvan.. Aina ei ehdi itekään oikein miettiä mitä suustaan päästää, mut onneksi se oli hauskaa kaikille..
Siinä se sitten itsekin naurua pidätellen tulosti meille pojan jalkovälistä kuvan.. Aina ei ehdi itekään oikein miettiä mitä suustaan päästää, mut onneksi se oli hauskaa kaikille..
Mua hävetti molempien ultrien jälkeen kun nauroin aina kun vauva liikahti :D siinäpä sitten kätilöillä oli tekemistä kun koettivat mittoja saada kun maha ja kuva heiluu kun mamma nauraa. Musta se oli vaan niin kamalan suloista aina kun poika jotain siellä puuhasi 