Olipa kivaa nähdä pikkuinen.. joka tosin ei ollut niin pikkuinen kuin viimeksi, vaan jo noin 345g. Näytti niin isolta jo, mutta ei tunnu vielä miltään!
Ultrassa näkyi että istukka on tosiaan ihan siinä edessä, joten ei ihmekään ettei liikkeet tunnu vielä missään, vaikka pikkuinen liikkuikin hyvin.
Kävimme aamulla siis ja pikkuinen oli vielä ihan unenpöpperössä; venytteli kovasti ja haukotteli, ojenteli pitkiä koipiaan.. ei silleen ettenkö itsekin ollut ihan vielä jossain toisessa maailmassa. Pitkästä aikaa olin itsekin nukkunut hyvin. Onneksi oli mies mukana, niin edes joku puhui ja vaikutti innostuneelta
Vasta nyt alan itsekin pikkuhiljaa tajuamaan mitä kaikkea tuli nähtyä ja koettua, mutta siinä tilanteessa en voinut muuta kuin vain tuijottaa pikkuista ja olla tyytyväinen.
Kuulemma olin näyttänyt hyvin hyvin hepottuneelta
Oli niin ihmeellistä nähdä niin tarkkaa kuvaa kaikesta! Sydän erottui tosi hyvin (kammiot jne.), suurimmat verisuonet, samoin aivojen alueet ja muut sisäelimet, selkäranka tietysti.. jne. Ja kun mitattiin pikkuisen reisi, niin se melkein hehkui valkoisena
ei ollut vaikeaa erottaa
Todella mielenkiintoinen reissu :) Ja kätilö oli muuten sama kuin viime kerrallakin! Muisti meidät, vaikka siitä on jo aikaa
Hän kysyikin sitten, että halutaanko me tietää vauvan sukupuoli, mutta me haluttiin pitää se itsellemme vieläkin yllätyksenä
En malta odottaa, tahtoisin jo pikkuisen syliimme