Raha, raha, raha, raha ja taloudellista turvaa

Status
Not open for further replies.
M

mindiS

Kommentoinnin ninja
Joulukuunmammat 2015
Te jotka odotatte ja käytte tällä hetkellä töissä, niin oletteko jotenkin ajatelleet säästää hieman äitiysloman ja mahdollisen vanhempainvapaan ja hoitovapaan ajaksi?

Meillä laitetaan parisuhteessa kaikki menot aina puoliksi tuloista huolimatta, joten ajattelin säästää rahaa jotta pärjään taloudellisesti myös toisen lapsen synnyttyä.

Millaisia säästö-/nuukailuvinkkejä teiltä löytyy arvon kanssaodottajat :anyone
 
Pakko avautua. Sisäinen feministi heräsi.
Pitää arvostaa itseään ja työtään. Maailma on täynnä näitä tarinoita miten eron koittaessa miehen mielestä nainen on vain maannut kotona ja mies on tienannut kaiken. Joten miehen mielestä kaikki on hänen. Lapsen kotona pitäminen esim. hoitovapaalla ei voi olla pelkästään naisen taloudellinen uhraus. Yhtä lailla se lapsi on sen miehenkin. Kotihoito on myös yllättävän raskasta henkisesti. Jos nainen tienaa 300€ ja mies 3000€ niin eihän menoja voi puoliksi laittaa. Vaan mies katsoo peiliin ja alkaa arvostaa naistaan.
 
Kosmoskukka sanoi:
Pakko avautua. Sisäinen feministi heräsi.
Pitää arvostaa itseään ja työtään. Maailma on täynnä näitä tarinoita miten eron koittaessa miehen mielestä nainen on vain maannut kotona ja mies on tienannut kaiken. Joten miehen mielestä kaikki on hänen. Lapsen kotona pitäminen esim. hoitovapaalla ei voi olla pelkästään naisen taloudellinen uhraus. Yhtä lailla se lapsi on sen miehenkin. Kotihoito on myös yllättävän raskasta henkisesti. Jos nainen tienaa 300€ ja mies 3000€ niin eihän menoja voi puoliksi laittaa. Vaan mies katsoo peiliin ja alkaa arvostaa naistaan.
Click to expand...

Jep! Tässä nyt 4,5 vuotta kotona lasten kanssa. Ainut hetki joka on ollut lomaa oli se viikko ennen esikoisen syntymää mitä ehdin olla äitiyslomalla ennen kuin esikko sit syntyi ennen aikojaan.

Lapsi on ihan yhtä paljon isän kuin äidin eikä sen takia ole äidin tehtävä paikkailla rahavajetta joka tulee synnytyksestä ja äitiyslomasta. Se on ihan kummankin vanhemman yhteinen asia maksaa lasta ja jos mies haluaa että lasta hoidetaan kotona tiettyyn ikään asti niin hän joko jää kotiin hoitamaan tai antaa taloudellista tukea äidille ja ottaa vastuuta kodin menoista.

Meillä mies maksaa kaikki kodin laskut, maksaa autot (käyttää niitä enemmän kuin minä) ja maksaa suurimman osan ruuasta. Hän myös maksaa isoimmat ostokset mitä pitää tehdä lapsille esim vaunut, turvaistuimet, toppavaatteet ja kengät jne.

Nuukailujuttuja itsellä on että ostan vaatteeni ja lasteni vaatteet käytettynä. Se on ekologista ja siinä säästää piykän pennin. Ei myöskään kannata kauheesti päättää mitä tarvitset ennen vauva syntymää. Me ostettiin yhteensä satasella pinniksen ja patjan siihen eikä loppujen lopuksi se sänky ole juuri tullut käyttöön... vauvan kanssa pärjää siis hyvin vähällä vaikka kaikki lastentarvikeliikkeet pursuaa tavaraa.

Lehdet voi laittaa tauolle ja vähentää tollasia kuukausittaisia kuluja. Jotkut ehtii lukea ensimmäisinä kuukausina kun vauva lähinnä nukkuu, mutta nopeesti ei sulla ole siihen enää aikaa. Lehdenkin lukemiseen tarvii harmillisesti kaksi kättä eli ei kojin toimivaa kun on vauva :grin Itse kans kilpailutan puhelinfirmat jne ja säästän siinä useamman kympin kuukaudessa.

Töihin kannattaa alkaa kantamaan eväitä ja harjotella nyt viimeistää kotiruuan tekemistä. Niihin kaupan valmislastenruokiin uppoaa helposti pieni omaisuus ja ravinnollisesti ne ei ole niin hyviä kuin itse tehdyt ruuat. Monissa on mukana lisättyä sokeria, vettä ja tärkkelystä. Lisäksi ne kaikki kuummennetaan bakteerien takia niin kuumaksi että siinä häviää paljon vitamiinejä, hivennäisaineita jne. (Toki jos on ihan väsynyt ja ihan loppu niin tietenkin on kaikkien etu että mielummin lepää kuin kokkailee hikihatussa eli älkää syyllistykö!)

Suosittelen lämpimästi että käytte läpi perheen kuluja ja tuloja ja jaatte kustannukset sen mukaan paljonko tienaatte. Kotihoidontuki on tosiaan 350e/kk + mahdollinen kuntalisä eli sillä ei kukaan oikeesti elä, etenkään jos joutuu maksamaan puolet menoista.
 
Ite suosittelisin, että laittais yhteisen talouskulutilin, johon kumpikin siirtää saman prosenttiosuuden omista tuloistaan, jos tuntuu hankalalta siirtää menoja suoraan paremmin tienaavan maksettavaksi!
Siis mieluummin kuin että menot jaetaan suoraan puoliksi, se kuulostaa mun mielestä tosi epäreilulta. Ellei sitten menoja ja asumiskuluja oo valittu pienempituloisen mukaan. Ja silloinkin vanhempainraha- ja kotihoidontukiaikana tulot tippuu.

Miksi vain äidin pitäisi varautua lapsen tuloon rahallisesti?
 
Me maksetaan yhteiset +lasten menot puoliksi. Mut tietysti sit jos toisella on tiukkaa ni toinen maksaa enemmän. Tä on ollut meille toimiva ratkaisu.
 
Meillä on miehen kanssa aina ollut asenne että kaikki on yhteistä. On ollut hetkiä että mies on koulussa/työtön ja minä elättäjä sekä toisin päin.
Lähemmäs 10v yhdessä asuttu eikä koskaan olla rahasta riidelty.

Helpoiten säätää rahaa kun tehdään sunnuntaina lounaat töihin ma-ke kummallekin ja samalla suunnitellaan maanantai ja tiistai ruuat sekä ostetaa ne. Sitten keskiviikkona ostetaan ja valmistetaan pe ja to lounaat sekä lopuviikon illalliset. Viikonloppuna syödään mitä tekee mieli. Tällä tavalla ainakin ruokahävikki on pienentynyt ja rahaa säästyy hurjasti kun 2 ihmistä ei osta päivittäistä lounasta.

Nettikirppareilta saa uudenveroisia vaatteita ainakin naisille ja tietysti joulu/kesä aleista. Mitään ei kannata ostaa täyteen hintaan. Myös huonekalut suurimmaksi osaksi ostetaan käytettynä.

Ollaan kummatkin pienituloisia ja aina on varaa matkustaa pari kertaa vuodessa ja mennä ulos syömään/leffaan kun haluaa.
 
Kosmoskukka sanoi:
Pakko avautua. Sisäinen feministi heräsi.
Pitää arvostaa itseään ja työtään. Maailma on täynnä näitä tarinoita miten eron koittaessa miehen mielestä nainen on vain maannut kotona ja mies on tienannut kaiken. Joten miehen mielestä kaikki on hänen. Lapsen kotona pitäminen esim. hoitovapaalla ei voi olla pelkästään naisen taloudellinen uhraus. Yhtä lailla se lapsi on sen miehenkin. Kotihoito on myös yllättävän raskasta henkisesti. Jos nainen tienaa 300€ ja mies 3000€ niin eihän menoja voi puoliksi laittaa. Vaan mies katsoo peiliin ja alkaa arvostaa naistaan.
Click to expand...
Mut siinä vaiheessa jos mies ei esim tienaa tota 3000e kuussa, vaan huomattavasti vähemmän. Ja kaikki raha mitä tulee ni menee, ni sillon se on aivan sama kumpi ne laskut maksaa. Ku kuitenkin loppukuusta joudutaan laskemaa että rahat riittää ruokaan.
 
hannaka sanoi:
Mut siinä vaiheessa jos mies ei esim tienaa tota 3000e kuussa, vaan huomattavasti vähemmän. Ja kaikki raha mitä tulee ni menee, ni sillon se on aivan sama kumpi ne laskut maksaa. Ku kuitenkin loppukuusta joudutaan laskemaa että rahat riittää ruokaan.
Click to expand...
Niin, siinä toteutuu juuri se yhteishenki. Kumpikaan ei elä leveästi toisen kustannuksella.
 
Mä oon ollu töissä nyt vajaa vuoden nuoremman hoitovapaan jälkeen, hyvin saanu säästettyä kun ollaan mukautettu perheen menot opiskelevan puolison tulojen mukaan, niin omakin kulutus pysyny samalla tasolla mitä vanhempainrahalla ollessa. Meistä minä olen ollu aina parempitulonen, myös ärahalla ollessa joten silleen ei ole tarvinnu oman tulotason laskua miettiä. halvan vuokran vuoksi jäädään nippanappa ilman asumistukea et tulot ei todella päätä huimaa mut kulut onneksi pienet :hilarious: mies opiskelee toista ammattia kun edellinen tutkinto ei työllistänyt ympäri vuoden,joten olen myös joutunut palaamaan töihin aiemmin kuin olisin halunnut (molemmat alottanu pk:ssa 1,5v) ettei ole talous mennyt ihan kuralle. Nyt säästän et pystysin oleen sit kotona liki 2v asti! Tosin haaveilen lisäopinnoista ,joten jos hyvin käy, niin olisin reilu 1,5v kotona ja sit viel vuoden opintovapaalla. Minä oon vastannu lasten hankinnoista ja pk maksusta, muuten sit yhteiseltä taloustililtä maksetaan ruoka- ja asumiskulut ja sinne molemmat laittaa suht saman verran kun molempien tulot on vaihdellu täs vuosien mittaan ni kokoajan olis saanu olla laskemassa suhdetta jos oltas siihen lähetty. Oman asunnon osto kyl varmaan taas vähän lykkääntyy tän uuden raskauden myötä, mut ehtiipä rauhassa ettiä mieluisaa :rolleyes:
 
Meillä mies tienaa vähän enemmän. Meillä on yhteinen taloustili josta menee lainat/asumiskulut, vakuutukset, automenot yms. Mies sitten parempituloisena maksaa enemmän ruokaostoksia ja ulkona syömisiä. Ikinä ei onneks olla riidelty rahasta. Ollaan aina oltu sitä mieltä että tää avioliitto on yhteinen konkurssi :grin Eli mies nyt joutuu sitten tuomaan "leivän pöytään" jos jään vähäksi aikaa vaikka kodinhoidontuelle ja tää on ihan itsestäänselvyys molemmille, onneksi:)
 
Meillä on miehen kanssa yhteinen lompakko :joyful::joyful::joyful: omani kerran hajos kun oltiin matkalla ja siirsin vaan kortit miehen lompakkoon, huomattiin siinä että ei me oikeastaan tarvita ku yks lompakko joka yleensä on autossa tai kotona ja se otetaan siitä mukaan kun tarvitaan! Nyt nappasin omat kortit pussukkaan kun mies lähti reissuun!
Heh, ois suhteellisen anti-feminististä jossei ois molempien tahto...

Molemmat maksaa omat menot (minä vuokran ja hän toisessa kaupungissa olevan oman asuntonsa lainaa+vastikkeet), paikkaillaan tarvittaessa laskujen maksussa puolin ja toisin ja ruoka + muut hankinnat ostetaan yhdessä sillä rahalla mitä on!

Oon ollut koko aikuisikäni joko kotiäitinä tai opiskelija, ja rahaa siis aina ollut niukasti jos ollenkaan! Ruuasta ei tingitä, sitä on aina ja se on laadukasta, siitä yritän pitää kiinni! Omat vaatteet ja pääosa lasten vaatteista, samoin tavara jota tarvitaan, ostetaan käytettynä.
Kulutetaan aika vähän, pyritään ostamaan vähän ja tarpeeseen ja lapsetkin (8 ja 10v) on aika mukavasti kasvaneet sellaisiksi että miettivät mihin rahaansa käyttävät ja ostavat sellaista mikä ei kasaannu romuksi joka nurkkaan...
Harrastukset maksaa paljon ja ne on pienituloisella aika iso menoerä...

Onko porukassa sellaisia jotka ovat perustaneet yrityksen raskausaikana/keksineet nimenomaan raskaus/pikkuvauva arjen keskellä jotain lisätienestiä?
 
Mä oon tehnyt keikka sijaisuuksia äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Viikonloppuja ja yövuoroja, jollon mies on pystynyt olemaan lasten kanssa.
 
Tullaan miehen kanssa ihan hyvin toimeen ja joka kuukausi jää hieman säästöönkin. Kummallakaan ei ole mitkään kovat tulot, mutta eipä ole paljon menojakaan. Nykyisessä kämpässä pärjättäisiin tosi hyvin, mutta ilmeisesti on muutto esissä. Tämä on opiskelija-asunto eikä saada kai asua tässä enää kuin vuosi. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että millainen asunto olisi sitten hyvä, kun on lapsi.

Oma nuukailuvinkkini on sellainen, että yrittää tunnistaa, millaisissa tilanteissa tulee ostettua jotain turhaa. Itse huomaan sortuvani kirpputorishoppailuun, kun on hieman tylsää ja silloin kun on ollut jokin stressaava tilanne. Jos haluaisin, niin voisin kai tuota kitkeä keksimällä jotain sijaistoimintaa sen tilalle. Toinen milloin sorrun on se, kun olen liikkeellä kaupungilla ja tulee nälkä tai jano. Helposti tulee kaupasta ostettua jotain muutakin kuin vain se vissypullo. Tuo on vähentynyt huomattavasti, kun mukana on vesipullo ja pari pientä välipalapatukkaa. Toisaalta jossain pienissä asioissa kannattaakin antaa itselleen vähän löysää, niin itsehillintää jää "varastoon" isompia asioita varten.... tai siis, ettei käy niin, että kun on nuukaillut euron sieltä ja toisen täältä, niin antaa itselleen luvan sortua johonkin kalliiseen, kun "onhan tässä jo säästetty".
 
Matryoshka sanoi:
Tullaan miehen kanssa ihan hyvin toimeen ja joka kuukausi jää hieman säästöönkin. Kummallakaan ei ole mitkään kovat tulot, mutta eipä ole paljon menojakaan. Nykyisessä kämpässä pärjättäisiin tosi hyvin, mutta ilmeisesti on muutto esissä. Tämä on opiskelija-asunto eikä saada kai asua tässä enää kuin vuosi. Jotenkin vaikeaa kuvitella, että millainen asunto olisi sitten hyvä, kun on lapsi.

Oma nuukailuvinkkini on sellainen, että yrittää tunnistaa, millaisissa tilanteissa tulee ostettua jotain turhaa. Itse huomaan sortuvani kirpputorishoppailuun, kun on hieman tylsää ja silloin kun on ollut jokin stressaava tilanne. Jos haluaisin, niin voisin kai tuota kitkeä keksimällä jotain sijaistoimintaa sen tilalle. Toinen milloin sorrun on se, kun olen liikkeellä kaupungilla ja tulee nälkä tai jano. Helposti tulee kaupasta ostettua jotain muutakin kuin vain se vissypullo. Tuo on vähentynyt huomattavasti, kun mukana on vesipullo ja pari pientä välipalapatukkaa. Toisaalta jossain pienissä asioissa kannattaakin antaa itselleen vähän löysää, niin itsehillintää jää "varastoon" isompia asioita varten.... tai siis, ettei käy niin, että kun on nuukaillut euron sieltä ja toisen täältä, niin antaa itselleen luvan sortua johonkin kalliiseen, kun "onhan tässä jo säästetty".
Click to expand...


Asuntoon vinkkinä: vasta taaperon kanssa kaioaa enemmän tilaa. Kannattaa panostaa että keittiössä, eteisessä ja olohuoneessa on sitä tilaa. Lelut on kumminkin aina olohuoneessa ja se on kiva että mahdutte eteiseen vaikka lapsi olis äksänä lattialla makaamassa. Niitä toppahaalareita, välikausivaatteita, kurahaalareita, pipoja, tumopuja jne riittää kaappi kaupalla.

Hissi on ehdoton kerrostalossa (vaikka on sitä pärjätty ennenkin ilman niin se on niiiin ihana ja arkea helpottava silti).

Asuinalue kannattaa miettiä että suhteellisen rauhallinen ja että päiväkodit ja leikkipuistot on järkevän matkan päässä. :) Nää meillä vaikuttanut asunnon hankinnassa kun on lapsia + muut henkilökohtaiset mieltymykset.

Lisäys: jos/kun on tukiverkkoja niin lähelle heitä. Kannattaa etukäteen myös ihan keskustella että kuinka paljon ystävät ja sukulaiset on ajatelleet olla mukana ettei sit tule oletettua väärin.
 
Muokattu viimeksi:
Minä oon opiskellut 2 vuotta ja valmistuin virallisesti eilen! Laitoin toissapäivänä hakemuksen yhteen työpaikkaan vähän varuilta ja kävin tänään haastattelussa ja sain sen paikan! Vuoden opesijaisuus siis, toki äippälomalle jään kesken kaiken mutta kuitenkin ehtii saada hyvin palkkaa 7kk ja äitiysrahakin on parempi kuin työttömällä :)

Työ alkaa jo ensi viikolla ja vähän hirvittää miten jaksaminen riittää, mutta kaipa kaikki järjestyy! Työmatka on pitlänlainen kun on 100km päässä, harkitaan auton ostoa. Myös odotan sitä vähemmän väsynyttä keskiraskautta, ettei olisi ihan näin väsynyt olo!

Rehtorille en puhunut raskaudesta vielä (miksi sabotoisin mahdollisuuksiani). Toivottavasti pystyn vaikka lokakuulle tai ainakin syyskuulle lykkäämään kertomisen!
 
Enninkeri sanoi:
Minä oon opiskellut 2 vuotta ja valmistuin virallisesti eilen! Laitoin toissapäivänä hakemuksen yhteen työpaikkaan vähän varuilta ja kävin tänään haastattelussa ja sain sen paikan! Vuoden opesijaisuus siis, toki äippälomalle jään kesken kaiken mutta kuitenkin ehtii saada hyvin palkkaa 7kk ja äitiysrahakin on parempi kuin työttömällä :)

Työ alkaa jo ensi viikolla ja vähän hirvittää miten jaksaminen riittää, mutta kaipa kaikki järjestyy! Työmatka on pitlänlainen kun on 100km päässä, harkitaan auton ostoa. Myös odotan sitä vähemmän väsynyttä keskiraskautta, ettei olisi ihan näin väsynyt olo!

Rehtorille en puhunut raskaudesta vielä (miksi sabotoisin mahdollisuuksiani). Toivottavasti pystyn vaikka lokakuulle tai ainakin syyskuulle lykkäämään kertomisen!
Click to expand...
Onnittelut :)
 
Täällä on tullut hyviä penninvenytysvinkkejä. Kiitos :hello2.

Tähän saakka olemme makselleet menot kutakuinkin puoliksi. Ensi vuoden raha-asiat ovat mietityttäneet ja olemme jonkin verran puhuneet aiheesta. Mitään yhteistä pelisääntöä ei olla vielä mietitty. Pitänee availla asiaa syvemmin miehen kanssa :happy8.
 
Minä yritin säästää hoitovapaata varten, mutta keväisestä putkirempasta koituneet lisäkulut aika lailla söi ne säästöt. Onneksi mulla on vielä pahan päivän varaa säästötilillä; mieluummin vaikka käytän niitä kuin laitan lapsen hoitoon ennen kuin on edes 1,5v, se on mulle tärkeää.

Minunkin mielestä on reilua laittaa taloustilille rahaa suhteessa tuloihin, ei aina suoraan puoliksi. Toki jos tulot on suht samat niin sitä ei tarvitse miettiä. Me ollaan aina säädetty summia sen mukaan jos jommankumman taloudellinen tilanne muuttuu. Toki joskus jos huomaan että tilillä on liian vähän rahaa, saatan sen enempää asiasta mainitsematta laittaa taloustilille muutaman satasen. Yhteisiä menoja ne kuitenkin on ja vaimo tekee saman jos minulla on tiukkaa.

Pakko sanoa vielä että varsinkin kun on tottunut siihen, ei se hissi ole ehdoton. Me ostettiin ennen lasta asunto kolmannesta kerroksesta ilman hissiä, tietäen että halutaan lapsia. Toki talossa on hyvä vaunuvarasto, tilava ja ehdottomasti kuiva. Kantovälineistä oli kyllä paljon iloa (reppu ja liinoja) - muutenkin kuin portaissa.
 
Mä en välttämättä uskaltais säilyttää yleisessä vaunuvarastossa vaunuja. Varsinkaan jos on hirveän arvokkaat. Jotenkin en luota siihen että ne pysyy siel. Meil varastettiin lukollisesta pyörävarastosta, lukossa ollut pyörä. Ja me ei edes asuta missään rauhattomalla alueella. Vaan lapsiperheiden suosimalla rivitalo/omakotitalo alueella.
 
Status
Not open for further replies.
Takaisin
Top