Mir91, kiva kun purat mieltäsi tänne.se auttaa kummasti,kun pääsee puhumaan noista tunnoista! Täällä foorumilla taisi muutamalla muullakin olla sama homma.muistaakseni ( nyt saa korjata mua!) he ottivat asian puheeksi ensin neuvolassa.sieltä sitten pariterapiaan ja kotoakin tuli hoitaja lasta varten,että äiti sai hengähtää.
Asiasta kannattaa oikeesti puhua,koska todennäköisesti pidemmän päälle se kuluttaa sut loppuun.
Tsemppiä sinne ja jaksamista! Oot varmasti vahva nainen kun tähänkin asti olet yksin lapsen ja arjen pyörittänyt! Siitä sulle täydet pisteet!! :)