Kirjoitellaan nyt mekin tänne kuulumisia, vaikka valitettavan hiljaista on ollutkin. Eli meille syntyi toinen poika rv 39+4, 26.7. Alku ei mennyt sitten lainkaan niinkuin odotettin. Poika vietiin melkein heti osastolle päästyämme teholle jossa viettikin sitten ensimmäisen viikon, teholle vienti venyi vaikka meidän pyynnöistä ja sanomisista huolimatta salissa ei otettu todesta että poika ei voi hyvin, hengitys raskasta, tärisi, oli suht sininen, muutaman kerran silmätkin pyörähtivät, ei myöskään syönyt rintaa. Olimme salissa useamman tunnin ns oman onnemme nojassa kunnes joku hoitaja sitten kärräsi osastolle. Saturoi, sokerit aivan liian alhaiset, joku tuntemattomaksi jäänyt tulehdus päällä.
Onneksi tosiaan hän olikin sitten alle 3kg ja joutui sokeriseurantaan jolloin olikin sitten heti osastolle päästyämme mittaus.
Kotiin päästyämme tämä pieni mies on kovasti sairastellut, nyt reilu 5kk kestänyt limaisuus, rohina, sekä sen lisäksi mm kurkunpääntulehduksia... Mahavaivaa on myös ollut, ummetusta ja ripulia. Itkua on ollut mutta myös älyttömän paljon naurua.
Nyt odotellaan ensi viikolla yhteyden ottoa pojan jatkuvasti sairastamisesta, hikoilusta, muutamista sätkimisistä ja sen mukaan sitten katsotaan että miten edetään.
Poika on kovin seurallinen ja rakastaa sylissä oloa. Isoveikka on äärimmäisen reipas pian 4v hoitaja, ja älytöntä miten tuon 6kk vauvan ilme voi aina kirkastua kun edes kuulee isoveljensä äänen.
Meillä mies tosiaan on merellä töissä aina 3vk, poikkeuksellisesti joulun pyhät ym vietti 5vk töissä. Hyvin meni, ja ainakin toistaiseksi ollaan vältytty vierastamiselta.
Raskausaikana pelkäsin kovasti sitä että riittääkö rakkaus, no kyllähän se vain on riittänyt ja vaikka on öitä valvottu niin nähtävästi ne osaa kääntää myös positiiviksi asioiksi! :D
Haaveissa on vielä yksi pieni, vaikka tätä pienintäkin odotettiin keskenmenojen varjostamana melkein 3vuotta ennen plussan tuloa ja synnytykseen asti pääsemistä. Raskausaika oli täynnä huolta, kuten myös tämä vauva-aika on ollut aikamoista mutta silti vielä se yksi pieni olisi kovin tervetullut!
Onneksi tosiaan hän olikin sitten alle 3kg ja joutui sokeriseurantaan jolloin olikin sitten heti osastolle päästyämme mittaus.
Kotiin päästyämme tämä pieni mies on kovasti sairastellut, nyt reilu 5kk kestänyt limaisuus, rohina, sekä sen lisäksi mm kurkunpääntulehduksia... Mahavaivaa on myös ollut, ummetusta ja ripulia. Itkua on ollut mutta myös älyttömän paljon naurua.
Nyt odotellaan ensi viikolla yhteyden ottoa pojan jatkuvasti sairastamisesta, hikoilusta, muutamista sätkimisistä ja sen mukaan sitten katsotaan että miten edetään.
Poika on kovin seurallinen ja rakastaa sylissä oloa. Isoveikka on äärimmäisen reipas pian 4v hoitaja, ja älytöntä miten tuon 6kk vauvan ilme voi aina kirkastua kun edes kuulee isoveljensä äänen.
Meillä mies tosiaan on merellä töissä aina 3vk, poikkeuksellisesti joulun pyhät ym vietti 5vk töissä. Hyvin meni, ja ainakin toistaiseksi ollaan vältytty vierastamiselta.
Raskausaikana pelkäsin kovasti sitä että riittääkö rakkaus, no kyllähän se vain on riittänyt ja vaikka on öitä valvottu niin nähtävästi ne osaa kääntää myös positiiviksi asioiksi! :D
Haaveissa on vielä yksi pieni, vaikka tätä pienintäkin odotettiin keskenmenojen varjostamana melkein 3vuotta ennen plussan tuloa ja synnytykseen asti pääsemistä. Raskausaika oli täynnä huolta, kuten myös tämä vauva-aika on ollut aikamoista mutta silti vielä se yksi pieni olisi kovin tervetullut!