Puoli vuotta lasketusta ajasta... Mitä kuuluu?

Kirjoitellaan nyt mekin tänne kuulumisia, vaikka valitettavan hiljaista on ollutkin. Eli meille syntyi toinen poika rv 39+4, 26.7. Alku ei mennyt sitten lainkaan niinkuin odotettin. Poika vietiin melkein heti osastolle päästyämme teholle jossa viettikin sitten ensimmäisen viikon, teholle vienti venyi vaikka meidän pyynnöistä ja sanomisista huolimatta salissa ei otettu todesta että poika ei voi hyvin, hengitys raskasta, tärisi, oli suht sininen, muutaman kerran silmätkin pyörähtivät, ei myöskään syönyt rintaa. Olimme salissa useamman tunnin ns oman onnemme nojassa kunnes joku hoitaja sitten kärräsi osastolle. Saturoi, sokerit aivan liian alhaiset, joku tuntemattomaksi jäänyt tulehdus päällä.
Onneksi tosiaan hän olikin sitten alle 3kg ja joutui sokeriseurantaan jolloin olikin sitten heti osastolle päästyämme mittaus.
Kotiin päästyämme tämä pieni mies on kovasti sairastellut, nyt reilu 5kk kestänyt limaisuus, rohina, sekä sen lisäksi mm kurkunpääntulehduksia... Mahavaivaa on myös ollut, ummetusta ja ripulia. Itkua on ollut mutta myös älyttömän paljon naurua.
Nyt odotellaan ensi viikolla yhteyden ottoa pojan jatkuvasti sairastamisesta, hikoilusta, muutamista sätkimisistä ja sen mukaan sitten katsotaan että miten edetään.
Poika on kovin seurallinen ja rakastaa sylissä oloa. Isoveikka on äärimmäisen reipas pian 4v hoitaja, ja älytöntä miten tuon 6kk vauvan ilme voi aina kirkastua kun edes kuulee isoveljensä äänen.

Meillä mies tosiaan on merellä töissä aina 3vk, poikkeuksellisesti joulun pyhät ym vietti 5vk töissä. Hyvin meni, ja ainakin toistaiseksi ollaan vältytty vierastamiselta.
Raskausaikana pelkäsin kovasti sitä että riittääkö rakkaus, no kyllähän se vain on riittänyt ja vaikka on öitä valvottu niin nähtävästi ne osaa kääntää myös positiiviksi asioiksi! :D

Haaveissa on vielä yksi pieni, vaikka tätä pienintäkin odotettiin keskenmenojen varjostamana melkein 3vuotta ennen plussan tuloa ja synnytykseen asti pääsemistä. Raskausaika oli täynnä huolta, kuten myös tämä vauva-aika on ollut aikamoista mutta silti vielä se yksi pieni olisi kovin tervetullut!
 
^ ikävää kuulla, että alku on ollu hankala :sad001 toivotaan että suunta on parempaan.

Teillä on aika samanlainen ikäero kun meillä tytöillä? -3,5 vuotta siis aika tarkalleen ikäeroa. Ja hyvin samalta kuulostaa,isosiskon ääni on aina ollu "pysäyttävä" :) ja siskohan se oli ensimmäinen, joka sai tiitiäisen nauramaankin :wink
 
onpas ihanaa kuulla teidän kaikkien kuulumisia!

Meille syntyi pikku neiti 19.7. Neidille tuli pieni vaurio käteen synnytyksessä, mutta se ei näytä neitiä paljoa hidastavan. Neiti on oikein iloinen ja seurallinen. Meidän äiti kutsuu neitiä pikku auringoksi. Kun ei kukaan neljästä lapsenlapsesta ole ennen ollut näin aurinkoinen. Isosisko on ottanut neidin omaksi pikkuisekseen ja vaihtaa vaippoja ja hoitaa neitiä niin paljon kuin äiti vain antaa. Palkkioksi isosisko saa aina pienemmän huomion jos vain ääni kuuluu tai on näköpiirissä. Isollesiskolle ne ekat naurutkin tuli. :)
 
No jos sitten minäkin. Meidän tyttö siis syntyi 1kk etukäteen komplikaatioiden kera,mutta onneksi kaikki päättyi kuitenkin hyvin. Nyt meille kuuluu vaan hyvää tyttö on kuin aurinko ja todellakin meidän elämän keskipiste.. niin monta vuotta häntä odotettu ja mä rakastan olla äiti. Toinen meillä tilauksessa :)
 
Tännekkin kuuluu hyvää :) Tyttö syntyi 31.7 aluksi vain söi ja nukkui mutta nykyään on kovin omapäinen, nauravainen ja "puhelias" pikku termiitti:Heartred Täällä mennään jo kovaa vauhtia. Viime viikolla lähti konttaamaan kovaa kyytiä ja nyt pari päivää noussut tukea vasten, saa kyllä aika tarkkana olla kun tasapaino ei ole kovin hyvä.. Kaikki mikä liikkuu on kiva liikuttaa (kengät, matot sun muut), hyvä kun vessassa välillä kerkeää käymään :D Kovin aktiivinen tapaus, eli kiirettä pitää tässä taloudessa...
 
Meidän toinen poika syntyi 7.7 ja on ihana nauravainen poika. Konttaamista harjoittelee kovasti ja hassuttelee isoveljen kanssa. Viihtyy hyvin veljensä kanssa tai yksikseen ja tutkii leluja ja kaikkea mitä käsiinsä saa.
 
Meidän esikoinen syntyi 17.7. sektiolla ja poika tuli :) herra on nukkunu yöt n.2kk ikäisestä asti kokonaan ja on oikein hyvin kasvanu (:grin) ja aurinkoinen pikkumies. Liikkuminen vielä vähän hitaanlaista mutta akselinsa ympäri pyörii ja pakittelee. Eteenpäin ei vielä pääse :) ei oo suurempia murheita ollu, pari hammasta on tullu mitkä aiheutti kitinää ja nyt taitaa olla äkäilystä päätellen tulossa lisää. Kovasti onnellisia ollaan pienestä miehestä ja toinen suunnitteilla kunhan naimisiin päästään (hääsuunnitelmia meillä olis lokakuun ekalle viikonlopulle :)). Saa nähä pitääkö sit liittyä laskettuaika heinäkuussa 2016ryhmään :p:grin
 
Vaikeasta raskaudesta ja huonosta ennusteesta huolimatta tyttäremme syntyi 37+3 pienipainoisena 2415 g alateitse. Ekan vuorokauden vietti tarkkailussa ja huonojen sokereiden ja hengittelyn vuoksi sai nenä-mahaletkun kautta ruokansa. Nyt 8 kk ruoka maistuu, samoin rinta, pulloa ei huolita. Istutaan tuetta (tänään se tapahtui) ja kontataan (tänään sekin tapahtui) :grin

Onko muita mammoja vielä täällä? Huhuu?
 
Oho tämmöstä en ole huomannukkaa! Joo mukana ollaan :wink neiti 7kk, syntyi 40+5 mitoin 3840g ja 50cm. :)
 
täällä myös vilskettä ja vipinää! :joyful: tyttö ja poika syntyivät 6.7 rv 36+4, painoa pojalla 2kg 10g ja tytöllä 2kg 760g, poika oli lastenosastolla viikon verran keräämässä voimia.
Tällähetkellä ikää paria päivää vajaat 8kk ja kontaten mennä läpsytellään, välillä noustaan pystyyn keikkumaan ja kovasti yhdessä leikitään. Helppoja tyyppejä kokonaisuudessaan olleet ja hyvä niin. :)
Kiva kuulla teistäkin jotka ei tuolla salaisella puolella pyöri :happy:
 
Pitkästä aikaa tulin kurkkaamaan, josko täällä joku vielä kirjoittelisi. Kiva kuulla teistä. Itse kun en salaiseen ryhmään kuulu, oon käynyt lueskelemassa kesäkuulaisten juttuja aina silloin tällöin vertaistuen puutteessa.
Meillä tosiaan tyttö syntyi perätilaisena alateitse 8.7. Synnytys oli kuulemma kuin oppikirjasta. Tunti ehdittiin olemaan salissa, kun tyttö jo olikin sylissä. Mikäli joku epäröi perätilaisen synnyttämistä, niin itse ainakin uskallan liputtaa puolesta.
Kaikki on mennyt hyvin. Ollaan saatu olla terveitä ja tyttö on hyväntuulinen pakkaus. Meillä liikutaan aika maltilla. Lähinnä pyöritään paikallaan ja peruutellaan, välillä mennään jo eteenpäinkin vähän.
Vauva-aika on ollut ihanaa. Paljon helpompaa, mitä etukäteen odotin. Ja nyt lumet jo sulaa ja kevät tekee tuloaan ja kohta on taas kesä ja lämmintä. Ei voi valittaa :)
 
lueskelin tuossa "oireita ja kolotuksia" ketjua huvikseen..kuinka sitä onkaan kolotellu :D

ja oli kyllä huiman aktiivista keskustelu täällä sillon kun odotettiin. harmi kyllä, yritettiinhän sitä noita "yleisen höpinän" ketjuja ylläpitää sillon alkuun, kun tuo salainenkin puoli tuli.. mut mukava kyllä et on jotkut innostunu vähän kuulumisia kertomaan :)
 
Muistan kyllä omat oireeni ja kolotukseni. Oli muuten niin perhanan kauhea olo että. :D
 
Miulla on vissiin jokin kiva pieni lokerikko tuolla pääkopassa noille kolotuksille, koska en muistanu -ennenkuin luin noita! :woot: sitten tulikin elävästi mieleen, varsinkin töissäolo aika.
 
Minä muista sen karsean yrjöämisen parhaiten! Kerran töissä jouduin lähtemään oksentamaan kesken terveystarkastuksen :D
 
Minä muistan ne mahan kovettumiset ja jatkuvan vitutuksen kun kukaan ei ottanut minun kolotuksia tosissaan. Hoettiin vaan että raskaus on ihanaa. Haistatin mielessä niin monet paskat että. :rolleyes:
 
Ja mie en muista et olis juuri oireita ollutkaan?
 
Puoleen väliin raskautta kestänyt pahoinvointi :sad001 Onneksi suurimman osan oireista olen jo unohtanut :D
 
Mä muistan sen puoleen väliin raskautta kestäneen jatkuvan pahoinvoinnin, siis kuvotus + oksentelu. Kuvotus jatkui melkein koko raskauden ajan, oksentelu vaihtui närästykseen siinä puolessa välissä raskautta ja kesti loppuun asti...

Ja ne liitoskivut! Nivusissa ja lonkissa, josta johtuen ankkavaappumiskävely, ja iskias-kipuvihlaisut selässä ja pakarassa.... huh, se oli kamalaa!

Kyllä niitä vaivoja oli monia muitakin, mutta ne oli "pieniä" noihin verrattuna.
 
Mulla ei sen suurempia kolotuksia oikein ollut edes. Hermopinne tuli jo aika aikaisessa vaiheessa ja olin saikulla kuukauden jo ennen äitiysloman alkua. Sormista (kaikista, paitsi vasemman käden pikkusormesta) katosi tunto ja puristusvoima. Oli aika mielenkiintoista kirjoittaa tai tehdä ylipäätään yhtään mitään :)

Meille taitaa olla toinen tulossa. Nyt on etovaa oloa paljon enemmän kuin viimeksi. Väsyttää myös. Vertailukohta on ainakin vielä hyvin muistissa :)
 
Takaisin
Top