Puolenvälin kuulumisia

Nyt voisin kirjoittaa toiseen sävyyn, tein nimittäin kelan hakemuksia äsken verkossa, mur! Pariin kertaan piti tehdä, koska siellä oli tietenkin jotain ongelmia. En täysin luota kaikkiin verkkopalveluihin, mutta nyt kun olen varmistanut hakemusten perillemenon, voin jälleen huokaista ja keskittyä tunnustelemaan vauvan aamujumppaa.
Kärsivällisyyttä kaikille, jouduin tosiaan täyttämään hakemukset kahdesti, mutta nyt ne on ainakin tehty :)
 
Miksi tämä aika menee niin hitaasti! Mä en jaksa odottaa haluaisin jo laittaa kaikki vauvatarpeet valmiiksi ja saada sen pienen nyytin syliin. Mulla menee oikeasti varmaan puolet työajastakin vaan siihen kun ajattelen tätä masuihmistä! Miten te muut pystytte keskittymään töihinne ?
 
Samaa ajan kulumisen hitautta juuri päivittelin!! 125 päivää laskettuun aikaan, siihenhän on ikuisuus! :( Palaisi edes nuo kauniit kesäilmat, nii pääsisi niistä nauttimaan iltaisin töitten jälkeen. Voisi aika kulua nopeammin :)

Minäkin olin eilen neuvolassa, kaikki oikein mainiosti, paino vain ei nouse, tällä hetkellä ollaan seitsemän kiloa miinuksella ennen raskautta-painosta. Puolitoista viikkoa selvisin kokonaan oksentamatta, mutta nyt taas ämpäristä on tullut aamuisin ystävä. Ei kiva! Tuntuu uskomattamalta, että kaikki se herkuttelu, jota sitten harrastan (kotiruuan ohessa) aina iltaisin, kun olo on hyvä, ei sitten kerrytä yhtään kiloja :eek: Masentaa vaan, kun kaikki työllä hankitut lihakset ovat suorastaan sulaneet pois.

Mutta eipä auta, pääasia, että meidän poju kasvaa normaalisti ja sitten lokakuussa täytyy taas nauttia, kun olo on parempi ja ämpärinkin saa heivata kaapin perälle. Tammikuusta olen luvannut palata taas liikunnanohjaushommiin, jos en joudu/vauva ei joudu suurempiin toimenpiteisiin. Ja toinen asia, joka nyt motivoi kestämään tätä kamalaa oloa, on, että lupasin itselleni, etten osta raskausaikana enää yhden yhtä vaatetta. Vain henkkamaukalta ostin alkuraskaudesta pari perus t-paitaa mama-osastolta, mutta muuten olen pysynyt poissa kaupoista ja ennen kaikkea nettikaupoista. Tässä on nyt sitten perustettu äitin hemmottelutili, jonne laitan aina palkasta hiukan rahaa ja verottajan muistaessa joulukuussa isolla summalla, siirrän siitäkin sitten kolmasosan samaiselle tilille ja lähdemme koko perhe yhdessä sen verran ostoksille, että tämä mamma saa hiukan uusia vaatteita. Uskon, että pieni hemmottelu on siinä vaiheessa todella paikallaan! :happy112
 
Minusta tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Alkuraskaus tuntui matelevan, odotin päivien kuluvan jotta pääsisi ensimmäisen kolmen kuukauden etappiin, sen jälkeen vatsa on kasvanut vauhdilla raskaudesta on tullut konkreettisempi. Eihän tässä ole jäljellä kuin muutama kuukausi, kesä menee aina vauhdilla ja syksyllä äitiysloma jo häämöttää. Koskakohan iskee jännitys? Miten synnytys tulee sujumaan, millainen vauva on, miten elämä rullaa kun raskaus on ohi? Ja miten niistä liikakiloista pääsee eroon?! Siihen asti: koitetaan nauttia raskausajasta, vaikkei se joka päivä herkkua olekaan. Aion tänään jatkaa shoppailuja, valmistelen kotia tulevaa perheenjäsentä varten. Itse asukas vetää aamujumppaa vatsassa :)
 
Saria1 Tsemppiä kovasti sulle, että pahoinvointi helpottaisi jo. :) Se on kyllä tympeä, jos on pahoinvointia pitkin päivää sekä pitkän aikaa putkeen. Itselläni oli lievää pahoinvointia alkuraskaudessa, mutta toisella kolmanneksella hävisi kokonaan ja voi nyt hyvin mielin nauttia ruoasta.

Alisa Minulla myös on alkanut tuntumaan, että aika menee nopsaan. Varsinkin nyt kun raskaus näkyy ulospäin ja saa tuntea pikkuisen liikkeitä joka päivä.

Eilen illalla jopa luin kirjaa ääneen periaatteessa itselleni, mutta myös vauvalle. Potkuja tuntui koko sen ajan kun ääneen luin eli kai se pieni jo minut kuulee. Musiikkia olen myös silloin tällöin soittanut kotona kovalla ja vauva tuntuu siitä tykkäävän kun potkuja satelee minkä ehtii. Minulle tuttuni sanoi, että kannattaa joskus huudattaa musiikkia kovalla, niin vauvakin tottuu koviin ääniin ja sitten vauvan synnyttyä voi päiväuni aikaan imuroida ja pestä rauhassa pyykkiä, ilman että vauva heräisi ääniin. Nimittäin minun mielestäni (HOX! Minun mielestäni ;)) ei ole kiva mennä tutuille kylään, jossa on pieni vauva ja ei saa edes ovikelloa soittaa tai puhua suhteelliseen normaalilla äänellä, ilman että vauva herää. Pitää hulluna varoa päästämästä mitään naurahduksia kahvipöydässä jne. Elämä ainakin kuulostaa varmasti mielestäni helpommalta jos vauva on tottunut hyvin jo ääniin äipän kohdussa. :) <3 Seuraavaksi toivoisin, että tuo tuleva isimiäs suostuisi myös vaikka lukemaan vauvalle silloin tällöin kun tiedetään, että hän tuolla masussa kuulee. 8D

Mielialan vaihteluista ARGH!!! Siis mielialan vaihtelua on ihan liikaa ainakin minulla. Ei paljon tarvita, että verenpaineeni saa joku asia tai ihminen nousemaan taivaisiin eli v-käyrä räjähtää suurin piirtein. En tiedä ajattelenko asioita nykyään eri tavalla kuin ennen raskautta, mutta joistakin ihmisistä (tutuista/tuttavista) on tullut ihan uskomattoman tyhmiä. xD Ja välillä se naurattaa ja välillää ärsyttää ihan suunnattomasti. Voih ja sitten se, että voin itkeä ihan kaikelle ja myöhemmin nauraa sille asialle mille olen itkenyt. :D

-elwwis&pieni pojan palleroinen 23+2<3.-
 
Heippa kaikille!

Uutena liityn tähän porukkaan. :) Minulla on ikää 25v (heinäkuussa 26v) ja rv 24+2 menossa. Meidän pienen papun LA on 2.10 ja esikoista mieheni kanssa odottelemme.

Mukava lukea muiden kokemuksia ja tuntemuksia. Itse kun kaikki on niin uutta ja pelottavaa. :D

Meillä selvisi rakennultrassa sama kuin Elwwis:llä, että meidän vaavilla on myös kaksi verisuonta napanuorassa. Meillä 4.7 ultra jossa katsellaan miten on kasvanut. :) Aika ihanaa, kun saa nähdä papun taas uudestaan vaikka eihän se ole kivaa, että toinen saa niukemmin ravintoa kun on vain se kaksi suonta. Muuten rakenneultrassa oli kaikki hyvin. <3

Mulla maha on jo aikas iso ja alkaa selvästi vaivoja tulemaan. Alaselkä huutaa hoosiannaa työpäivän jälkeen ja nyt on muutaman viikon aikana tullut sillon tällön sellasia kramppeja alavatsalle... Olen nyt ollut saikulla ja ensi viikon ti pääsen neuvolalääkärille, katsotaan onko kaikki ok. Luultavasti ovat aivan harmittomia (niinkun neuvolatäti sanoi), mutta kun ei ole aikaisempaa kokemusta raskaana olosta niin tietysti rupee miettimään jos ovat supistuksia ja vauva syntyy liian aikasi. :( Mulla on myös napatyrä, joka on välillä tosi kipeä. Onko muilla kokemusta napatyrästä?

Olen päiväkodissa pienten lasten ryhmässä töissä ja ei oikein enään tuo nostelua ja vaippojen vaihto/pyllyjen pesu käy niin vaivattomasti. :)

Neuvolassa pyysin myös lähetettä, jos saisin tukiliivin loppuraskauden ajaksi. Menen kesäkuun lopulla tukiliivin sovitukseen ja toivottavasti tuo helpotusta selkäsärkyyn. Kaikki konstit on tervetulleita, jotta jaksaa mahaa kantaa. :D

-Sanuliini & papu 24+2-
 
Tervetuloa mukaan Sanuliini!

Meillä tänään 21+0, eli mukavasti ollaan myös siirrytty puolivälin tuolle puolen. Olo on nyt ollut melko normaali, mutta pikku hiljaa alkaa huomata vatsan kasvun aiheuttamia rajoitteita, esim. ihan helposti ei enää itsensä taivuttaminen onnistu kun noukkii jotain lattialta, vaan pitää ennemmin kyykätä. Teen istumatyötä, joten raskaus ei ole toistaiseksi vaikuttanut suoriutumiseen, vaikka kyllä selkä väsyy vähän enemmän kuin tavallisesti. Huomaan myös, että väsyn jonkin verran normaalia helpommin; vaikka unirytmi ja energiatasot tuntuvat aika samalta kuin muulloinkin, saattaa joskus iskeä ihan totaalinen väsymys, varsinkin jos on ollut kiireitä tai muuten vaan puuhannut normaalia enemmän.

Niin, ja olen ihan hirmuisen hajamielinen, onko muilla ollut vastaavaa? Asiat eivät vaan pysy muistissa ja koko ajan on jotain hukassa tai kalenterissa ihan mitä sattuu päivämääriä ja aikoja :D Kyse ei tunnu edes olevan niin siitä, että miettisin vauva-asioita koko ajan, vaan päässä nyt vain tuntuu liikkuvan normaalia vähemmän. Mietin, että ehkä se on joku luonnon mekanismi suojata tulevia äitejä stressiltä, kun aivoja ei liikaa rasita :) Onneksi mies on kärsivällinen...

Olen toistaiseksi valmistautunut tulevaan todella vähän, muutamat varusteet olen saanut käytettynä, mutta vasta nyt alkavat ajatukset vähän siirtyä elämään synnytyksen jälkeen ja siihen, mitä kaikkea pitäisi hankkia ja miten kotia pitäisi varustella. Ehkä ekat vauvanvaatteetkin uskaltaisi nyt hommata, kun rakenneultra on käyty (olen tooosi taikauskoinen näissä) :)

Parin viikon päästä seuraava neuvola, jossa saa raskaustodistuksen ja pääsee sitten tilaamaan äitiyspakkausta sun muuta. Sitä odotellessa!
 
Hajamielisyys on arkipäivää, pää on välillä ihan seula! Unohdan mitä olin tekemässä tai hakemassa, puhun asioita uudestaan ja muutenkin olen aika höperö. Toistaiseksi se on ollut vain huvittavaa, mutta toivon kyllä saavani pään kasaan jossain vaiheessa :)
 
Juu hajamielisyyttä ja unohtelen asioita. Ennen raskautta oli hyvä muisti ja nyt oon iha ihmeissäni ku unohtelen. :)

Sain jo äitiyspakkauksen! Oli mun mielestä tosi kivoja vaatteita. Ihana että on tällainen mahdollisuus saada ilmaiseksi noin paljon kivoja vaatteita ja tavaroita. Pakkaus tuli tosi nopeasti hakemuksen jälkeen vaikka netissä luki, että menee 2 viikkoa hakemuksen käsittelyn jälkeen.

-Sanuliini & papu 24+4-
 
Hajamielisyys ja mielialan vaihtelut.. heh.. musta tuntuu että joka raskausviikko on alentanut mun ÄÖtä vähintään pisteellä. Pää ei todellakaan toimi samanlailla kun aikaisemmin. Se tuottaa vähän ongelmia töissä kun pitäisi tutkijana osata myös ajatella... Mulla on pariksi viikoksi eteenpäin lista tietokoneella asioista jota mun tulisi tehdä, ja joka päivän kohdalla oma lista asioita mitä pitää muistaa ja vasta kun asia on tehty poistan sen listalta. En yksinkertaisesti pärjäisi ilman tätä listaa, muuten jäisi hommat kesken töissä kun en muistaisi 5h päästä mitä piti vielä tehdä ennenku lähden kotiin o_O

Mielialan vaihtelut.. hmm.. viimeksi suutuin kun halusin kerrankin katsoa telkkaria. Ensinäkin suututti se että telkkaria pitää aina säätää niin että saa dubbauksen pois. Toiseksi liian pitkät mainoskatkot. Noh, nämä kaksi asiaa sai mut sitten haukkumaan koko espanjan, kaikki espanjalaiset, kuinka T Y H M I Ä he ovat kun tarvitsevat dubbausta, ja kuinka mä vihaan koko maata meinaan muuttaa helv... täältä. Lopuksi itkin hysteerisesti niin että tärisin kauttaaltani ja haukoin henkeä... vähän mun mies kattoi että mitä tapahtuu... episodi kesti jonku 10min kunnes mieheni teki jotain ruokaa ja tunki mun suuhun ja vähän hieroi jalkoja. Juuh... eli ihan pientä heittelyä ja yliammuntaa täällä päässä :confused:
 
Nyt täytyy Sophie82 sanoo, että nauroin ihan ääneen tuolle jutulle! Kuulostaa vain niin tutulta, itseä raivostutti yksi ilta salkkarit, joita siis ihan tyytyväisenä olen katsellut monet vuodet, mutta nyt yhtäkkiä kaikki oli vaan niin ylitsepääsemättömän surkeita näytteilijöitä, että oli pakko vaihtaa kanavaa ja uhkasin jo soittaa MTV3:lle, että kuinka ne voi edes esittää tällästä kuraa :D Hohhooijjaa, voivoi :D
 
Hehheh. Ihania olette. :) Mä en oo oikeestaan kärsiny kotona noista mielialavaihteluista mut anna olla kun mennään mökille, missä on mm. mun vanhemmat... mun on välillä (onneks vaan välillä) ihan tajuttoman raskasta kuunnella niiden (muka tyhmiä) juttuja ... samanlaisia ne on kun ennenkin mutta musta tuntuu että mua ärsyttää ne samaan tyyliin kuin joskus murrosikäisenä :D Itseänikin se naurattaa onneks sitten kun se ärsytys lakkaa. Eli ei kovin vakavaa.. mut onks teillä muilla ollu vaikeeta olla selvinpäin kun muut innostuu vähän ottamaan viiniä.. :) Mulle se on ollut ihan parasta viihdettä! Tajuaa millaista se oikeesti on... :) Kun yhtäkkiä kauheesti rakastetaan kaikkia :D tai aletaan analysoimaan jotain juttuja. :) Normaalistihan noissa jutuissa olis ite ihan mukana, mut nyt on ihan että hohhhoijaa :D
 
Ai niin ja piti vielä kommentoida tuota hajamielisyyttä. TODELLAKIN sitä on ilmassa... Töissä oon huomannu et oon ihan hömelö, kun yleensä oon aina se joka pitää kaikki langat käsissä, niin nyt oon ihan että Mitä? pitikö mun tehdä jotain? :D Ai.. niinhän se oli... mitäs, kukas, hä?
 
Aah, nyt se iskee. Nimittäin närästys. Toissa yönä sain pyöriä sängyssa ensin tunnin verran ennen kun jaksoin nousta ylös ottaamaan rennien. Sitten en saanutkaan enää unta, joten nousin palloilemaan koneelle ja suunnittelemaan kaikkenmaaliman juttuja. mitä pitäis suunnittella tässä. Sitten onneksi väsy iski takaisin ja sain jonkun tunnin nukuttuakin, tyyny jalkojen välissä, että lonkkiin ei satu. Argh, oikeesti miten alkaa nyt noita vaivoja yhtäkkiä ilmestymään. x'S Anteeksi tällainen vuodatus, mutta niin kai tämän kaikki kuuluu tähän raskauteen. Tosi vaikea miettiä joitain tuntemuksia, että kuulukohan tämän nyt tuntua tältä ollenkaan, kun esim. alamasu on jotenkin kumman tuntonen ja tuntuu että pistää johonni tai silleen. En kumminkaan kehtaisi ihan joka risauksesta soittaa neuvolaankaan. Onneksi nuo masu jutut ei jatku päivä tolkulla vaan tulee ajoittain, silloin tällöin.

Muuten mitäs ootte mieltä noista "Syntymättömän lapsen vakuutuksista"? Ollaan tässä miehen kanssa sitä meidän muksulle harkittu. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Mutta toisaalta kun on itse päättänyt (tai on päättäväisin mielin), että kaikki menee hyvin ja vauva on terve kun se syntyy jne. Niin kuulostaa toisaalta vaan ylimääräiseltä rahareiältä tuo vakuutus.

-elwwis&pieni pojan palleroinen 23+6<3.-
 
Kävin tänään neuvolalääkärillä noiden harjoitussupistusten vuoksi. Kaikki oli hyvin, kohdunsuu oli kiinteä ja kiinni. :) saikkua sain, ku täytyy ottaa rauhassa, että ei tuu pahemmaksi nuo supistukset. Ku viikkoja kuitenkin vasta 24+6. Tosi kiva lääkäri oli ja nyt voin huokaista taas vähäksi aikaa, että kaikki hyvin. :) On se kyl kumma ku kaikki pienetkin asiat jää päähän pyörimään ja ne tuntuu suurilta. Tietty ku on ensimmäinen raskaus niin ei tiedä mitä kaikkea tähän "kuuluu". :D

Onko jollain muulla jalat kipeät ja pohkeet kramppaa (ainaki öisin)?

Ei olla vielä enempää mietitty noita vakuutuksia, tarvis niihin tutustua kunnolla. :)

-Sanuliini & papu 24+6-
 
Mulla on pohkeet ihan muussina iltaisin, ja välillä yöllä meinaa krampata. Epäilen, että kramppaisi oikein kunnolla jos en söisi näitä nappeja mitä täällä espanjassa suositellaan raskaana oleville koko raskauden ajan (sis. kaikki vitamiinit, rautaa, magnesiumia, foolihappoa jne jne). Ja luulen että pohkeetkin kiittäisivät jos ostaisin kunnon kengät, enkä tallaisi päivät pitkät noilla ballerinoilla joiden pohja on niin ohut että tuntuu kun kävelisi suoraan asvaltilla.. oon pari kertaa käynyt katsomassa jos löytyis kivat crocsit millä kehtaa liikkua kaupungilla, kun ovat niin mukavat jalassa.. mutta vielä en oo löytänyt. Onko teillä käytössä/tiedossa jotkut mukavat kengät?
 
Sophie82 Crocsit on niin parhaat kuumalla kelillä ja kun jalat alkaa olla pikku kävelyistäkin turvoksissa ja kipeät. Oon mökillä muutaman kerran käppässy crocsit jalassa järveen kahlaamaan, sitten on ollut kiva kun ne ovat olleet viileät, jonkun hetken. :D

Suonenveto pohkeissa minulla ainakin on melkein joka öistä. Yleensä siihen herää just ennen kun se pahin kipu iskee ja kerkiää venyttää pohkeesta sen suonenvedon pois. Mutta jos se kipu kerkiää iskee, niin sitten saa melkein itku silmässä hieroo hetken jos toisenkin kinttujaan. :D :'S

Isyyspakkauksesta Lueskelin tuolta syyskuun 2013 odottajien ketjusta tästä isyyspakkauksesta ja siellä oli ihan mahtavia juttuja keksineet. ;) <3 http://forum.vau.fi/threads/isyyspakkaus.1577948/ Ajattelimpa sitten tuossa itsekin alkaa pikkuhiljaa sellaista väsäilemään kaikessa hiljaisuudessa, ettei isimies mitään huomaisi. olen tilannut on tulevalle isimiehelle t-paidan, jossa supermiäs-logossa lukee "ISI". Sitten tutti-paketin, joissa tuteissa lukee "Isin pelikaveri", "Äänenvaimennin" sekä "Ilmari". Kirjan Vauva -omistajan opas, se näytti niin hauskalta, että se oli siis niin aivan pakko tilata.
 
elwwis, ootko ottanu ekstrana magnesiumia?? mulla se ja veden jatkuva litkiminen sai suonenvedot ainakin hetkeks loppumaan! Niin ja vinkkinä muille kenellä jalat turvottaa pahasti että lääkäri määräs mut syömään/juomaan turvotukseen puolukkaa! Luonnon oma nesteenpoistaja kun ei noita nesteenpoisto lääkkeitäkään voi syödä! :)
 
Takaisin
Top