Potutusketju

Mua varmaa ketuttaa kaikkien muidenkin puolesta kun niin paljon saa kirjotella tähän ketjuun :D

Jälleen pistää vihaksi yhden kaverini toiminta. Hänen naapuriin muutti hänelle tuntematon nuori pari, minä tunnen sen miehen mutta en naista. Kaverini sai todella huonon ensivaikutelman heistä, eivät tervehdi tai katso päälle kun tulevat vastaan ja kyyläävät toisten kämppiin. Minä en voi siitä naisesta sanoa mitään kun en tunne eikä kiinnostakkaan tuntea koska en voi hänen miestään vanhojen kokemuksien perusteella sietää. No kaverini on heitä haukkunut ihan koko ajan. Nyt kuitenkin kaverini oli saanut päähänsä pyytää sitä naista kaveriksi facessa ja se oli hyväksynyt ja nyt he ovat menossa yhdessä lenkille, kaverini perusteli sen sillä että voihan se olla mukavakin mutta ei hän kaveriksi sille ala. Mä en vaan voi käsittää tollasta toimintaa et ensin haukutaan pystyyn ja sitten lähdetäänkin lenkille selvittämään millainen tyyppi se on..
 
Mua ärsyttää että tänä aamuna miehen piti välttämättä päästä naama pesulle ensin, vaikka pojalle oli tullut kakka vaippaan ja olis pitänyt päästä pyllypesulle.. Tosi kiva pojan olla kakka vaipas, ja sitten mennä kylppäriin pesulle kun mies sielä justiin suihkuttanut dödöä... Otti henkeen itseä ja varmasti poikaakin... Tuntuu muutenkin nyt toi mies niin rasittavalta, kun ei osallistu pojan hoitoon ja sitten vielä viivyttää meidän päivä rutiinia..
Jospa nämä hermot tästä vähän leppyis kun sai avautua :grin
 
Viikko 9 ja hermot riekaleina. Miten hemmetissä tuon ukon näkeminenkin ärsyttää?! Siis aivan kaikki mitä se tekee tai jättää tekemättä, sanoo, hengittääkin ärsyttävästi. Voiko saada lomaa omasta miehestään?! Ja miten se on alkanut haistakin niin pahalta. :BangHead olen muuttunut kerta rysäyksellä hormoonihirviöksi :arghh:
 
Ketuttaa eräs ihminen joka on mukamas muiden yläpuolella ja kuvittelee olevansa joku lahja koko maailmalle. Hänellä on omat asiat sekaisin ihan miten sattuu mutta siltikin kuvittelee tietävänsä muiden ihmisten elämästä ja parisuhteista kaiken. Jep jep. Surullistahan se on tämän ihmisen puolesta, mutta ketuttaa silti. Ja sitten muut paapovat häntä kun on niin vaikeaa. Ketutusta helpottaa hieman että minun ei tarvitse esittää olevani tämän ihmisen kaveri, tai olla nyt muutenkaan missään tekemisissä hänen kanssaan...
 
AAAARGH! Paa rajahtaa - pakko avautua! Olen itse maaraamallani jaahylla. Neiti 2-v. on itkenyt jo kolme tuntia putkeen kurkkusuorana, herra yksin tietaa mista kaikesta, eika loppua nay. Siis tama ei ole mitaan arsytys- tai protesti-itkua, vaan juuri sita sydanjuuria riipivaa ja veret seisauttavaa itkua. Syita ovat olleet muun muassa: ei halua puuroa, on nalka, ei halua syoda, haluaa katsoa muumeja, vaara jakso, ei halua muumeja, haluaa Pepin, meilla ei ole, haluaa puuroa, puuro on vaaralla lautasella, ei halua puuroa, ei halua pesta hampaita, ei halua riisua eika laittaa yopukua. Vaara yopuku, toinenkin vaara yopuku (ensimmainen yopuku oli oikea), ei halua peittoa, haluaa peiton muttei unilelua, unilelu puuttuu, huone on liian pimea/valoisa, ovi on liian auki/kiinni. Aiti ei ole kokoajan vieressa, isa kaveli huoneen ohi, peitto on vaarin. Haluaa pois sangysta ja ei paase (ONNEKSI). Ja lista jatkuu.

Asiaa ei yhtaan auta se, etta olen ollut koko paivan toissa, herannyt viidelta, todella vasynyt ja raskaana. Joo, tiedan, etta oma vika, ja niin pois pain, mutta se ei auta, kun turhauttaa niin hitosti. Mies on ihana ja auttaa tosi paljon, mutta ei kelpaa taaperolle - nytkin isansa yrittaa nukuttaa ja itku kovenee siihen malliin, etta tytolta lahtee kohta aani. Vaikka tiedan, ettei tata kesta loputtomiin, juuri talla hetkella olen niin turhautunut ja kertakaikkisen kypsa tahan paivaan, vanhemmuuteen ja ylipaataan elamaan. Miten joskus muka ajattelin, etta haluan lapsia ja miten se joskus oli muka hyva idea?! Kaikella aidinrakkaudella ja suurimmalla sydamella koskaan.

Ugh! Kiitos ja anteeksi, kyllapas helpotti! Nyt voin taas menna ottamaan vastaan sen huudon. Hyvaa yota! :)
 
Täällä ärsyttää mies. Tarkemmin sanottuna miesflunssa. Ei voi tyyliin olla yksin kotona tai laittaa ruokaa alulle kun on NIIIIN kipeä. Tytön kanssa oltiin eilen treeneissä ja heti kun päästiin sisälle niin "miten teillä kesti näin pitkään??" ynnä muuta jurnurusta. Ja siis hän oli kuulemma nukkunut koko ajan, mietin vaan että olisko unta täytynyt vartioida vieressä??? Taidankin saada saman flunssan ja heittäytyä ihan osaamattomaksi. Mitään ei voi tehdä kun on NIIIIN kipeä..No ei se kuule mitään, minä hoidan. Perkele:joyful:
 
Mua enemmänkin ahdistaa. Rv 12+3. Ukko käski pakata kamat ja häipyä. Se mies jonka luulin ihan oikeasti olevan se oikea ja se mies jota oikeasti rakastin enemmän kuin mitään muuta ja olisin tehnyt hänen eteen mitä vaan. Itkettää ja kiukuttaa. Haluan raivota ja huutaa ilman että naapurit soittaa poliisit kun luulee täällä asuvan jonkun hullun. Asunto pitää etsiä ja ostaa kaikki uudet huonekalut kun entiset myin. Sain kuulla olevani huonompi ihminen koska minulla on ms-tauti ja olen sen vuoksi sairauslomalla. En jaksa. Nyt on niin paljon liikaa kaikkea. Ei ole ketään joka tulee ultraan, ei ketään joka on vierellä kun huudan v*ttus**tanaa synnärillä. Nyt vaan oon niin loppu.
 
Voi Nelsku..huuda tänne virtuaalisesti, josko se helpottaisi oloa edes vähän :Heartred Voimia kovasti, askel kerrallaan eteenpäin.
 
Kiitos Rive ♡ sitähän se on että päivä kerrallaan ja ajan kanssa.. vaikka kuinka ärsyttävältä ja turhauttavalta se nyt kuulostaa :sad001 ehkä se tästä. Virtjaperrrrrssssttttmnsjfkföeprktjbgnfkdödk :mad: :mad: :mad: :mad: :mad: , onneksi se tämmönenkin raivoominen vähän helpottaa
 
Mies. Ärsyttää. Taapero herättää joka aamu tosi aikaisin, viimenen viikko olen ollut sairaana sairaiden lasten kanssa kotona, silti hoitanu myös perusasioita, pyykkäystä, siivousta... tänä aamuna (kuten yleensä sunnuntaina) ohjeistan että mies saa nyt kerrankin nousta pojan kanssa ja minä jään nukkumaan. Koko ajan lapsi tulee itkemään oven taakse. Eka kerran palautan lapsen olohuoneeseen, nukun vähän, sitten taas itkua oven takaa... mies kuorsaa sohvalla. Voi vi******u!
Oon niin kypsä tähän hommaan.
Käyn töissä, suurimmalta osin vien lapset hoitoon ja haen, teen ruuat, siivoan jäljet, pyykkään, huolehdin laskut, KAIKEN!
En voi yleensäkään luottaa 100 varmasti, että kaikki ok, jos pyydän miestä hoitamaan jotain. Aina perusteluna on että hänellä niin paljon töitä. Mitähän ihmettä se luulee minun tekevän??? Ja miten minun sitten pitää jaksaa/muistaa hoitaa ihan kaikki muu, vaikka käyn töissä. Silti sillä on aikaa katsoa urheilua tms. Millon mulla on aikaa istua rauhassa, paitsi yöllä kun muut nukkuu!!!!!!?

Sitten se vetää herneet nenään, jos vähänkään kritisoin.
Esim. pyysin pitämään taaperon pois mun jaloista, että saan siivottua keittiön (tiskikonetta ei voi täyttää jos se alkaa kiskoa astioita sieltä pois...). Kolme kertaa jouduin viemään lapsen pois, viimesellä kerralla ollessani vessassa, se itki tosi pitkään eikä mies tullut edes katsomaan mitä tapahtuu. Annoin pikkusen palautetta, että jos se olis lapsenvahti niin tuommosesta suorituksesta en maksais yhtään palkkaa. Ymmärrän periaatteessa sen herneen nenässä tuosta palautteesta, mutta kun se on niin totta!
Miksi mun pitää edes pyytää sitä "vahtimaan" lasta. Sen jäliltä lapsella on yleensä vaipat vaihtamatta, ulkovaatteet hukassa jos riisuu ne, ruokaa ei anneta jos ei sitä erikseen ohjeisteta, vaipanvaihdon jälkeen ei viitsi laittaa housuja takasin jalkaan jne jne. Ärsyttää niin megalomaanisesti kaikki mitä se ei osaa/jaksa/viitsi tehdä.
Ja varsinkin se, että sitten perustelee, että mikään ei kuitenkaan kelpaa ja hän tekee kuitenkin kaiken väärin. No vi***u joskus se vaan on totta, että se tekee asiat päin p;tä. Ihan persiistä että miehet voi mennä sen taakse, että "naisia ei voi miellyttää" / "en tee mitään, kun se menee kuitenkin väärin", jos kertakaikkiaan vaan on joko välinpitämätön tai laiska.
Meillä ei ole juurikaan onnellista nyt.
 
ÄRSYTTÄÄÄ äijä! Tainnu tulla paniikki ku käyttäytyy ku mikäkii urpo. Ei siis asuta yhdessä, tunnettu vähän aikaa ja vauva tuli sillee yllärinä. Iloisena kyllä mulle ja alkuun kuulosti että äijällekin. Nyt se sitten on käyttäytyny oudosti, ei pidä yhteyttä, ei soita ja viikonloppuna ei saanu itteään käymään minun luona vaikka ei oltu nähty kahteen viikkoon. Mullon raskausviikko 8+0 menossa ja minusta tuntuu että toisessa hetkessä voisin päästää sen päiviltä ja toisessa oon niiiiin rakastunut. Helevetti sentään. Eikä oo kyseessä mikään poikanen, vaan aikanen mies 38 v.
Ärsyttää oma ittenikin ja käytökseni ku tuntuu että sekunnissa mieli vaihtuu... meneekö tää ohi millon? vai onko tää tätä koko saataran raskauden ajan :D
 
Ärsyttää ja ahdistaa liiallinen painon nousu. ja nyt näköjään selkä sitten tekee tenät että ei enää treenaaminenkaan onnistu.. argh
 
Ei oikeastaan kuulu tämän otsikon alle, koska tunnekuohu on lähinnä surullinen. En tunne oloani rakastetuksi. Vähäinenkin seksi on loppunut kokonaan yli kk sitten miehen toiveesta, nyt on rv 28. Läheisyys on kortilla. aamulla halusin maata miehen kainalossa hetken ja olin siirtämässä hänen kevyesti aamujäykkää varustustaan jalkani päälle, kun mieheni tarttui ranteeseeni ja siirsi käteni pois. En saa edes koskea häneen kuukaudenkaan tauon jälkeen!!

Itsetuntoni ryömii muutenkin ojan pohjalla. Tuloni ovat köyhyysrajan alapuolella, mies tienaa normaalisti. Teen niska limassa töitä, jotta joskus tulevaisuudessa voisin tienata paremmin. Supistelujen takia en voi itse nostaa paria kiloa enempää. Kotimme on kuin varasto, koska en ole pystynyt raivaamaan työhuoneesta lastenhuonetta. Olen kipujen takia jo sairauslomalla, enkä uskalla tunnustaa kenellekään ettei elämä olekaan kuin hattaraa.

Pari viikkoa sitten itkin sitä etten jaksa tätä vastuuta kun jokainen hetki syntymätön lapsi on täysin valintojeni vaikutusten armoilla. Mieheni vain tokaisi siihen, että hänen olisi pitänyt sanoa ennen raskautta, etten minä tule jaksamaan.

Painoa on tullut vasta vähän reilu kilo, vaikka olen normaalipainoinen. Olen aina oirehtinut syömiselläni elämän paineisiin ja nyt se ehkä näkyy taas. Maha kasvaa ihan käyrien mukaan, olen tavallisen näköinen hoikka odottaja, mutta silti olen kauhean kateellinen niille naisille, joiden mies on täysillä messissä odotuksessa ja kannustaa ja tukee odotuksen aikana.

Tekisi mieleni tirvaista päin näköä niitä, jotka kehtaa sanoa että raskaus on ihanaa aikaa. Paskat on!

Ja kaikista paskinta on, että kukaan ei ole valmis kuuntelemaan tunnepurkauksiani, niin en uskalla edes ottaa asiaa puheeksi.

Voihan itku tätä oloa.
 
Isä ei herää lapsen itkuun yöllä. Minä imetän, toinen kuorsaa vieressä, ja viime yönä lapsi vieressä sängyllä vähän äkisi niin käänsi kylkeä vaan. Tuo niin ärsyttää. Miten voi olla niin sikeäuninen?? Ei siis mitään reaktiota yölliseen itkuun tai kätinään. Jos pumppaisin tissistä maitoa pulloon yöksi tai laittaisi vaikka korviketta niin mieskin voisi antaa yöllä, mutta eihän tuo herää, vaavi saisi itkeä itsensä ihan väsyksi jos en olisi nostamassa ylös. Toisaalta itse herään kyllä aina kun lapsi ääntelee, joten jos minun pitäisi herätellä miestä ja puhua jotain niin heräisin kuitenkin sen verran että sama itse nousta.. Muutenkin tämä veren pitkäaikainen vuotaminen, kohta toisen viikon jo, rintoihin maidon nousu, hormonit, ja melkein viikon jatkunut ripulikin vie voimia ja sitten niin ärsyttää kun miehelle tämä on paljon helpompaa, sen kuin välillä vaihtaa vaippaa ja saa nukkua yönsä ja muutenkin rentoutua.
 
Muokattu viimeksi:
piinamiina sanoi:
Ei oikeastaan kuulu tämän otsikon alle, koska tunnekuohu on lähinnä surullinen. En tunne oloani rakastetuksi. Vähäinenkin seksi on loppunut kokonaan yli kk sitten miehen toiveesta, nyt on rv 28. Läheisyys on kortilla. aamulla halusin maata miehen kainalossa hetken ja olin siirtämässä hänen kevyesti aamujäykkää varustustaan jalkani päälle, kun mieheni tarttui ranteeseeni ja siirsi käteni pois. En saa edes koskea häneen kuukaudenkaan tauon jälkeen!!

Tekisi mieleni tirvaista päin näköä niitä, jotka kehtaa sanoa että raskaus on ihanaa aikaa. Paskat on!
Click to expand...
Todella valitettavaa että miehesi ei ole mukana ja kieltäytyy seksistäkin. Miksi muuten hän toivoo niin ettei ole seksiä? Ei se raskaus ole niin ihanaa aikaa monestikaan mitä jotkut hehkuttaa. On monenlaista ongelmaa, kipua, henkisen puolen asiaa, voi olla tosiaan huoli tulevasta monessa mielessä, myös rahallisesti.. Minusta sinun kuitenkin kannattaisi puhua jollekin tästä olotilastasi ja siitä ettei miehesi ole kannustava. Hän on kyllä töksäyttänyt sinulle mielestäni väärin, ja tuntuu etäiseltä. Onko hän valmis isäksi, vai onko tietynlaista keskenkasvuisuutta.. onko hän nuori? Mitä jos olisi joku ulkopuolinen sitten, jos ei ole ystävää tai sukulaista joka kuuntelisi sinun murheitasi? Joskus auttaa kun saa vain kertoa näistä asioista jollekin. Eivät kaikki ajattele että elämän pitäisi raskaana ollessa olla ihan onnellista hattaraa, voit varmasti kertoa todellisista tunteistasi johonkin tai jollekin. Hyvä että kirjoitit kuitenkin tänne.
 
mom707 sanoi:
Todella valitettavaa että miehesi ei ole mukana ja kieltäytyy seksistäkin. Miksi muuten hän toivoo niin ettei ole seksiä? Ei se raskaus ole niin ihanaa aikaa monestikaan mitä jotkut hehkuttaa. On monenlaista ongelmaa, kipua, henkisen puolen asiaa, voi olla tosiaan huoli tulevasta monessa mielessä, myös rahallisesti.. Minusta sinun kuitenkin kannattaisi puhua jollekin tästä olotilastasi ja siitä ettei miehesi ole kannustava. Hän on kyllä töksäyttänyt sinulle mielestäni väärin, ja tuntuu etäiseltä. Onko hän valmis isäksi, vai onko tietynlaista keskenkasvuisuutta.. onko hän nuori? Mitä jos olisi joku ulkopuolinen sitten, jos ei ole ystävää tai sukulaista joka kuuntelisi sinun murheitasi? Joskus auttaa kun saa vain kertoa näistä asioista jollekin. Eivät kaikki ajattele että elämän pitäisi raskaana ollessa olla ihan onnellista hattaraa, voit varmasti kertoa todellisista tunteistasi johonkin tai jollekin. Hyvä että kirjoitit kuitenkin tänne.
Click to expand...
Ei mies ole syytä kertonut, enkä ole tivannut. Olen kuitenkin jo neuvolapsykologille jutellut asiasta ja sen jälkeen asiat olivat omassa päässä sen verran järjestyksessä, että pystyin purkamaan epävarmuuteni kotona. Henkinen tilanne meillä on jo parempi ja mies tukee nyt enemmän. Fyysinen läheisyys on kuitenkin edelleen poissa. Neuvolapsykologi neuvoi ottamaan yhteyttä perheasiainkeskukseen, jotta päästäisiin pariterapiaan.
 
Takaisin
Top