Potuttaa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mira83
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Miehen nukkumiset ärsyttää! On siis työttömänä, valvoo myöhään ja myös nukkuu pitkään.

Ei toivoakaan et sen sais näin aikaisin hereille :(
 
Päivän ärsytys; ihmiset, jotka ottaa asiakseen analysoida mun mahaa. Joku mainitsee, että onhan se nyt kasvanut, toinen ihmettelee että eihän se vauva ole vielä kovin suuri, kolmas yhtyy päivittelyyn että pitäiskö sen jo kasvaa. Voi v...tu se on mun maha, mä olen kohta puolessa välissä raskautta ja mun mahassa kasvava sikiö on jalat mukaan lukien jo melkein 20 cm pitkä, että antakaa mun mahan kasvaa jos se kasvaa! :angry5
 
Äh. Tumpeloin ei siis tykkää vaan olen samaa mieltä Amelia. Ärsyttää myös ne jotka muka vaihvihkaa vilkuilee mahaa että onko se raskaana vai vaan lihonut.. Omapa on asiani! Kerron teille jos se teille jotenkin kuuluu!
 
Mulle rakas mummeli-ystäväni sanoi, että on mun masu jo niin iso, että jos ei tietäisi niin luulisi mun olevan pidemmällä. Eikä sanonut sitä yhtään pahalla, tiedän sen. Mutta aina se riipaisee sisimmästä, kun en haluais kuulla enää yhtään kommentointia ja ihmettelyjä siitä, että masu kasvaa nopeasti. (Ja luulis kaikkien tuttujen sen jo tietävän, kun olen kahdesti kuplan kasvattanut ja mun kropalla siitä tulee iso ja ulkoneva. Ei mitään uutta siis!) Se on eri asia, jos itse sitä päivittelen -omapahan on mahani.

Ulkonäkö on niin herkkä asia! Etenkin hormonihuuruiselle äidille. Kaikki turha kommentointi pitäis lailla kieltää. Vähemmästäkin muuttuu vire alakuloiseksi...:sad001
 
Kyllä! Hormonihuuruissaan tuollaisesta kommentoinnista tulee sellanen fiilis, että sama kun sanoisivat suoraan, että onpas sulla läski maha kun eihän toi voi vielä vauvamahaa olla kun se vauva on niin pieni vielä. :mad: Ei raskaana olevan naisen mahasta ole loppujen lopuks kauheen viisasta kommentoida yhtään mitään...

Nämä mun mahaa kommentoineet ovat työkavereitani ja tiedän, että eivät varmasti tarkoittaneet pahalla, mutta kun sitä on niin yliherkkä nyt... Ja ehkä tässä on myös sitä, että kun he ovat tienneet vasta joitain viikkoja, heille ei välttämättä oo menny ymmärrykseen vielä, että tässä todella ollaan jo lähellä puoltaväliä eikä ihan alussa. Nii kai sitä mahaa saa jo olla perkule! :p
 
Muakin jännittää. Meen huomenna töihin ekaa kertaa reiluun kuukauteen (olin eka saikulla keskenmenouhkan vuoksi ja siihen joululoma päälle) ja tiän et joudun käydä mm pyytämässä uusia työhousuja kun vanhat meni kun ei ollu yhtään mahaa viä. Tuohon pömppöön eivät taatusti mene.. Maha näkyy jo selkeesti joten tiedän että osa mun moloista työkavereista tulee kuittailemaan mun ns. lihomista tms kun ei ne junnut oikeasti tajua että nainen voi olla raskaanakin. Miesvoittoinen ala ja oon eka meidän vuoron muutamasta naisesta joka raskautuu. Tiedä miten kestän sen alkamatta raivoomaan tai itkemään... :rolleyes:
 
Unettomuus! Ihan mahdotonta kun valvoo aamuyöhön saakka... Ei vaan nukahda mitenkään :/
Toki tässä ollu stressiä ja siitä saattaa johtua. Taipumusta on ollu aiemminkin unettomuuteen ja sitä lääkkeillä hoidettu, mutta nyt raskaana ei sellaisia saa käyttää enkä kyllä käyttäisikään! Voimat ihan loppu kun nousee sängystä ylös, ja on kunnolla virkeenä vasta iltapäivällä, ja siinäkin sitten pahoinvoinnin kourissa... Nyt on ollu huono viikko.
 
Kukaan ei oo mahaa kommentoinut enkä tiedä häiritsiskö se mua.


Mut jumalauta ihmisiä ku tuijotta!!!! Kiva olla kaupassa kun edessä olevat ja takana olevat katsoo vähän väliä muka salaa mua päästä varpaisiin. Tai miten kirjastossa täti kyttää mun vatsaa kun lainaa aiheeseen sopivia kirjoja.

Argghhhh!!!!

Toisaalta, enhän mä ole itse yhtään sen parempi. Varmaan itsekin vilkuillut TUTTUJEN vatsoja mut en kyl ventovieraita oo töllöttänyt minuutista toiseen?!!!!!
 
Me oltiin viime viikonloppuna sukujuhlissa ja kyllä siellä mammat pisti parastaan. Ensin täti huudahti että ootpas sä valtava, sitten tokas mummu jolle en vielä ole raskaudesta kertonut että oli katsonut mun lihonneen hirveesti. Ja sitten vielä vähän vieraampi juhlija sanoi miettineensä että onko mun vatsa jäänyt niin pömpölleen viime raskaudesta. Mä kyllä tiedän että oon lihonnut ja mahakin on huomattavasti isompi kuin viime raskauksissa samoilla viikoilla. Mutta kuitenkin alle 60 kiloa vielä painan, niin en kai nyt mikään valas sentään ole. Mä olen tottunut siihen kun aina hoikka olen ollut, että mun kroppaani on kehdattu kommentoida välillä aika ronskistikkin. Mä en ole siitä kovin nokkiin ottanut mutta nyt kyllä sukujuhliin jälkeen on vaan enemmän tullut tiirailtua peiliin ja arvosteltua itseään.
 
No huh, mun mahaani ei onneksi kukaan oo vielä arvostellut mitenkään. Paitsi äiti, jonka mielestä oon laihtunut (mitä en siis ole) ja sanoi, että eiks sun pitäis alkaa jo lihomaan. Ja anoppikin on nyt tajunnut pitää kätensä kurissa, en sitten tiedä onko mies sille jotain vihjaillut kun viimeksi nurisin miehelle siitä että en tykkää että sen äiti tulee lääppimään mun mahaa.
 
Mun tuli mieleeni käly, joka etenkin esikoista oottaessa ruukas tervehtiä "Mitä läski?":mad::mad::mad::mad::mad::mad::mad::mad: NNNNGGGHHHH!!!!
Voitte kuvitella, että teki mieli pistää moukarilla käkättimeen!!! Joskus huonolla tuulella sanoin kyllä takaisin, että "mitä toinen?".
 
Mies rupes tänää tunti aamupalan jälkeen kyseleen et koska mä alan laittaa ruokaa, mä olin ihan et me syötiin tunti sitte et ei kai me nyt vielä syyä, ruuanlaittovehkeetkin oli tiskikoneessa. Sit kun mä olin sen ruoan saanu laitettuu niin sitä sai monta kertaa pyytää syömään kun oli niin kiinnostunut jostai mitä tabletilla selas. Eli ei ollu vielä hirvee nälkä...
 
Mira meillä vähän sama meininki! Miestä saa kutsua syömään vähintään viis kertaa, ja kun se saa läppärin sylistään pois ja vaivautuu pöytään, se perhana kiskaisee Aku Ankka -kansion eteensä ja LUKEE NIITÄ SAMALLA KUN SYÖ! Argh! Ja arvatkaa onko meidän poika nyt vaatinut tablettia ruokapöytään, haluaa katsoa piirrettyjä samalla, kun syö. Kun isäkin lukee! Eilen sain tarpeekseni, ja kielsin hyvin suurisanaisesti kaiken lukemisen, katsomisen ja tekemisen lounas- ja päivällisaikana. Aamupalalla mä saan kyllä lukea sanomalehtä samalla.

Mutta sain mä kilarit eilen parista muustakin asiasta: 1. Mies vei roskiksen (hyvä) mutta ei laittanut uutta pussia (huono). 2. Mies pyyhki tiskipöydän (hyvä) mutta oli laittanut rätin roskiin tarkistamatta onko meillä uusia (huono). 3. Mies oli ollut paskalla (hyvä kai) mutta ei ollut vaihtanut uutta rullaa kun paperi oli loppunut (huono). 4. Menin miehen jälkeen vessaan, sain paskattua pitkästä aikaa (hyvä!) ja pyyhkiä kun piti, huomasin tyhjän paperirullan telineessä (huono) eikä vessankaapissakaan ollut yhtäkään rullaa (helvetin huono).
 
Anteeks brainfreeze, mutta pisti kyllä hymyilyttää :D hauska toi hyvä ja huono :D Ja ihana huomata että muitakin ärsyttää noi pikkuasiat, enkä oo ainoo pirttihirmu hormonihullu täällä :)
Mua ärsyttää kaikki tossa miehessä taas vaihteeks.. Tuntuu ettei se tee mitään muuta ku istuu koneella, vaikka kyllä se tekee paljonkin. On vaan niin helppoa alottaa se nalkutus heti kun alkaa ärsyttää. Huokaisen syvään ja yritän pitää suun supussa :D
Nyt mua ärsyttää kun se lähti ajamaan yli 10 kilsan matkan mennäkseen ostamaan muutaman kaljan. Muutenkin sillä on nyt viime aikoina kalja tuntunut maistuvan paremmin kuin ennen. Ei siis mitään kännejä vedä mut tollasta turhan päivästä tissuttelua mitä mä en ymmärrä ollenkaan. Harmittaa.

Edit. mies osti myös keittovihanneksia ja laakerinlehtiä jotka puuttui mun kaalikeittoprojektista :) ihan pyytämättä!
 
Muokattu viimeksi:
Ahdistaa vatsa. Ei tuo vauvamasun puoli, vaan tuo oma vatsa sen päällä. Tässä tietysti jeesaa kovasti se, että vetäisin tuossa juuri levyn suklaata.. :sorry:

Onneksi sentään eilen ostin äitiysfarkut, joten loppuu töissä se housujen kanssa venkoilu istuessa ja noustessa, sekä skeptisyys siitä, että olikos se paita tarpeeksi pitkä/pitkällä vai ei...
 
Täällä myös yks "justiina" suunnilleen kaikki ottaa aivoon ja oon kuin persiiseen ammuttu karhu koko ajan. Ja sekin pännii! Miks pitää olla koko ajan niin huonolla tuulella ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuu siltä että nyt pää räjähtää...
Myös meillä painitaan tuon pöydässä lukemisen kanssa. Jos on lapselta kielletty kaikki lelut ja kirjat vauvasta asti ruokapöydässä niin on se nyt ihme kun isännän täytyy saada just ruoka-aikaan lukea sitä aku ankkaa, todella laatuaikaa perheen kanssa. Ja toinen mikä ottaa päähän on vessassa lukeminen. Meillä on yks wc sinne ei voi mennä kirja kainalossa puoleks tuntia istumaan kun raskaana oleva vaimo tanssii pissatanssia oven ulkopuolella! Argh!
Jotain positiivista sentään, oltiin koko perheen voimin pihalla tänään ja saatiin rakennettua miehen kanssa iso lumiukko ilman että tuli sanomista.
 
Paha mieli niin purkaanpa tänne. Meidän piti viime kesänä lähteä etelään, mutta peruuntui erinäisistä syistä. Päätettiin sitten että tänä talvena, lapsetkin tiesi näistä suunnitelmista. No ennen joulua koira sairastui ja joutui äkilliseen leikkaukseen mihin meni tonni rahaa....se siitä etelän reissusta.
Nyt esikoinen 8v kyselee koska mennään kun talvi kohta loppu ja itkee kun yritin selittää ettei nyt oikein päästäkään lähtemään. Nyt vielä tämä tuleva vauva...ihanaa on ja kovasti vauvaa odotetaan, mutta eipä voi luvata nyt lapsille mitään aikaa koska voitaisi yrittää etelään lähteä.
Pelkään että esikoisesta tulee mulle katkera...äiti joka ei pitänyt lupaustaan...
...ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa hormonit taitaa jyllää niin että on todella kurja ja itkuinen olo.
Mä täällä pillitän jopa Robinin laulua Loirille.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top