Ja mistään ei voi keskustella, vaan aina suoraa huutoa, miten olet tehnyt kaiken väärin ja paljoa ei ole oletettu, mutta edes siitä vähästä et selviä. Olisi ihan kiva, jos joskus kysyttäisiin, että olenko ymmärtänyt tehtäväni, miten voin ja mitä minun mielestäni pitäisi muuttaa, että hommat toimisivat paremmin. Mutta ei.. Olo on kuin nurkkaan ajetulla koiralla, joka kyyryssä odottaa lyöntiä lyönnin perään. Enkä ole puremassa takaisin. Edellisestä työntekijästä kerrottiin sen verran, että hän oli ärsyttävä ja kamala, kun sanoi vastaan ja oli hankala ihminen. Annettiin vähän ymmärtää, että ei kannata olla sellainen.
Oma pää ei nyt vain enää kestä yhtään. Neuvola olisi torstaina, joten tuntuu tyhmältä soittaa huomenna ja sanoa, että tilanne on nyt tämä. Mitä se hyödyttää? Eli pakko vain pari päivää vielä sinnitellä, vaikka mieluummin sitä "ajaisi vaikka rekkaa päin" kuin menisi töihin. En nyt oikeasti tietenkään ole sellaista ajatellut, mutta pois tuolta on nyt kyllä päästävä. En ole ikinä koskaan missään voinut yhtä huonosti. Mietin kyllä paikkaa hakiessani, että kannattaako. Tiesin, että firmassa on ollut paljon vaihtuvuutta työntekijässä, joten onko vika ollut firmassa vai vain huonoa tuuria. Alan kyllä ymmärtää jutun juonen.