Mä oon niin loppu. Viime yönä 2 tuntia kuunneltu itkua ja kirkumista ja pölinää, ja pitäs saada juustoa ja kakkua ja äiti pysy, ja on nälkä ja jano ja pissi ja vaikka mitä... Lopulta nukahti banaani suussa ja unissaan söi sen. Kyl mie ja monta kertaa mietin et mitä sit jos tuo riekkuloi aina vaan ja vauva valvottaa, ku nyt aamulla on olo ku olis jossain sodan kauhuissa ollut. Jään vaan välillä tuijottamaan tyhjää ku oon niin pihalla. Tietty ku hän on taas useamman yön nukkunut hyvin, niin tää tuntuu tosi rankalta ku yhtäkkiä taas täysrähinä.
...telkkaristakii tuli tätä kirjottaessa ohjelma missä lapset huusi ja mölisi, hyvä etten puhelinta heittäny päin :D onneks pakastimessa on suklaamuffinsseja. Mies vei enkelin päikkyyn ja lähti juoksulenkille.
Ps. Älkää tehkö lapsia pienellä ikäerolla. Toinen ei ole edes syntynyt ja oon jo ihan finaalissa :D