Positiivisuusketju...

Meilla poika oli eilen tarhassa noussut itse seisomaan keskilattialla ja siina paikoillaan ollessa "tanssinut" musiikin tahtiin eli hytkyttanyt itseaan polviaan koukistaen eestaas. :)
Ok, eli siis tuo keskilattialta nouseminen ei siis ole mikaan ihan uusi taito, vaan poika on tehnyt sita kotonakin, mutta pointti on siina, miten mukavaa ja imartelevaa on kuulla tarhatadin kertomana jotain positiivista pojasta! :)

Joskus aikaisemmin valitin tympeesta hoitajasta, joka luovutti minulle pojan, eika tiennyt mitaan hanen paivan kulusta. Nyt eilen sitten oli ihan toisenlainen kokemus, kun hoitaja kertoi ihan silmat loistaen tasta "uudesta" taidosta ja tanssimisesta minulle ilman etta ma edes kysyin mitaan. Itse asiassa tama hoitaja havainnoillisti tapahtunutta hytkymalla itse samaan tapaan (ilmeisesti palkkapaiva on lahenemassa :grin...)
 
Me ajettiin eilen ihan etelään (melkein ollaan Littleredin hoodeilla :) ) 7h yhdellä pysähdyksellä ja poika jaksoi istua autossa tosin hyvin. Viimeinen tunti oli vähän kiukkuinen, mutta vartin huudon jälkeen nukkui loppumatkan, oli kuitenkin jo 2h normaalia nukkumaanmenoa myöhemmin). Olin tosi hermostunut ennen matkaa, että automatkasta tulee helvetillinen, mutta aina tuo poika vaan jaksaa yllättää :) Myös täällä hotellissa ja paikan päällä poika on ollut tosi nätisti (jos ei oteta huomioon muutamia raivareita kun hän ei ole saanut esim kävellä yksin tuolla ihmisvilinässä). Onnistuneen matkan (ainakin tähän saakka, kopkop) innoittamana päätettiin miehen kanssa käydä meidän viimeisen espanjan vuoden aikana muutamassa kaupungissa pidennettyjä viikonloppuja, niin tulee vihdoin nähtyä tätä maata vähän enemmän ja toteutettua niitä matkasuunnitelmia mitä meillä oli silloin ennen kuin pissasin tikkuun :)
 
^Harmi, ettette paase nauttimaan rantakeleista. Taalla on nyt satanut ihan kunnolla vetta eka kertaa kesan jalkeen! Viela viime viikonloppuna ihmiset makasi rannalla ottamassa aurinkoa... Meille se on nyt ihan yks lysti, onhan tassa jo hikoiltu monta kuukautta. Ma rakastan syksya! :)
 
Hmm tää on ehkä -juttu vielä, kun ylihuomenna pitää konsultoida neurologia tästä, mutta hehkutanpa varovasti täällä kun muuallakaan viitsi. :)

Eli mä olin 16-17 kun mulla diagnosoitiin epilepsia ja saman tien haaveet ajokortin hankkimisesta silloin kiellettiin. Muutama vuosi meni lääkitystä hakiessa ja sain kohtauksia. Sen jälkeen, kun sairaus saatiin hallintaan, ei oo ollu enää löysää rahaa sitä ajokorttia varten, tai siis se on priorisoitu niin alas, että aina on ollut akuutimpia hankintoja. Ja kun miehellä on ajokortti, niin oon paljon päässy sen kyydissä onneksi ja loput polkupyörällä ja nyt vaavin kans bussilla ilmaseks.
Nyt kuitenkin yllättäen järjestyisi tää finanssipuoli ja ois ihan siihen ajokorttiin korvamerkittyä rahaa lahjaksi mulle ja tavallaan epäsuorasti tytöllekin, koska mun kortillisuus vapauttaisi meidät kummatkin menemään vapaasti.
Nyt jos saan neuron siunauksen tälle - mikä on kai jo mahdollista, kun takana on jotain 4 kohtauksetonta vuotta - niin minä likkapa päräytän ensi talvena autokouluun! :eek::smiley-angry017:smiley-angry019:smiley-ashamed008:smiley-bounce022
 
Me saatiin viimeinkin tilattua uusi sänky, eihän siitä olekaan puhuttu kuin koko meidän yhdessä olon ajan. Haaveilin pitkään Tempurista ja säästin rahaakin, kunnes päästiin kokeilemaan futonia ja tykästyttiin siihen. Huomattavasti halvemmaksi tuli. :)
 
Mun hirvestysleskeys päättyy huomenna, mukavaa! On ollut hirveä ikävä miestä ja niitä kahta koiraa, jotka ovat olleet hänellä mukana.

Yksin ollessa päivät ovat olleet ihan eri tavalla rankkoja, kun taukoja ei ole kuin pojan nukkuessa. Ja toisaalta, viikko on silti tuntunut vähän lomaltakin, onhan siinä arjessa vähän vähemmän pyörittämistä kun 50% ruokakunnasta on pois. Ja vaikka tavallaan vapaata on vähemmän, on se kaikki vähäinen vapaa ihan omaa aikaa. Yleensä kun koittaa aina priorisoida yhteistä aikaa, niin sitä omaa onkin sitten tosi vähän.

Eli ihanaa ja positiivista kun perhe palaa kotiin, mutta positiivista vaihtelua on ollu tämä viikkokin :)
 
Ja täytyy vielä lisätä tänne positiivisuusketjuun mun vanhemmat :Heartred Kutsuivat mut luokseen pesemään pyykkiä tänään (kun meillä tosiaan hajosi se kone alkuviikosta). Sen lisäksi tulivat hakemaan mua ja poikaa, ja halusivat vielä käydä lenkittämässä koirankin. Ja meidän äiti vielä käytännössä pesi ne pyykit mun puolesta, kun selosti, miten niiden pesukone toimii... Kylläpä mulla nyt on totisesti ollut lomaa.
 
Mää en oikeen tienny mihin tää kuulus :"D
Poika täyttää tänään vuoden! Ja mulla ei tuu edes helvetillisen työillan jälkeen uni vaikka väsyttää ihan -tusti. Näytämpä hyvältä synttärikuvissa! :D päässä pyörii vaan just nyt niin paljo muistoja viime vuodelta ja ajasta synnytyksen jälkeen ettei vaan kykene nukkuun. :p
 
Superpositiivista: vauvavuoden univelat on tainnut tulla kuitattua jokin aika sitten, sillä olen jo jokin tovi sitten huomannut, että se kaamea väsymys on hävinnyt :) Kiitos kuuluu tietysti pojalle, joka on pitänyt yömökät minimissä ja kiireiselle arjelle, joka takaa sikeät unet :grin
 
Lisää positiivista, voisihan kirjoittaa tuolla toisessakin ryhmässä mutta kun tunnen tämän ryhmän niin omakseni niin kuulkaa... Meillä oli tänään eka neuvola ja kuultiin sydänäänet! Voi mieletön, itkuhan siinä tuli. :Heartred
 
Isänpäiväksi suunnitelmia? Muistatteko myös pappoja ja ukkeja?

On tää perheellisten elämä yhtä juhlaa :wink Aina on jotain kekkeriä tai muuta merkkipäivää. Pitäis olla joku Pippalot-ketju erikseen :grin

Viime isänpäivänä ei meillä tainnut mitään olla. Ehkä kakkua syötiin. En todellakaan muista, oli vähän muutakin hässäkkää siinä marraskuun alussa... :grin:eek:

Tänä vuonna poika antaa hupikortin iskälle ja ehkä jonkun hupilahjan ja kakun tmvs. Takapiruna toimii mutsi :wink
 
Ai -kele seki! :D onneksi muistutit! :"D täytyypä ruveta miettimään mitä keksiipi :)
 
Mä tein miehelle seinäkalenterin, jossa on joka kuukausi neidin kuva, silleen että lokakuussa on viime lokakuussa otettu kuva, kesäkuussa nyt kesäkuussa otettu kuva jne. Sen tekeminen oli aika helppoa ja hauskaa, mutta viime viikolla kun se tuli olin vähän pettynyt, kun kuvan laatu on aika huono. Mulla oli siis vain kännykkäkuvia, ja siinä ohjelmassa ne näytti ihan hyviltä, mutta lopputulos sitten aika epätarkka. Mutta ajatus on tärkein ja sitä rataa. :rolleyes: Muuten meillä on jo odotusaikana sovittu ja viime vuonna hyväksi havaittu perinne, eli isänpäivänä isä saa nukkua pitkään jaa aamiaisella on nakkeja ja täytekakkua. :p
 
Viime isänpäivänä mulla oli meneillään rv 42+1 ja sovittu synnytyksen käynnistys, eli mies vietti isänpäivää kanssani kättärillä. Poika syntyi vasta seuraavan päivän iltana, joten ihan ei isänpäivälahjaksi tullut :grin

Mulla oli valmisteltuna miehelle sellainen isyyspakkaus, mistä löytyi mm. viskipullo ja jotain humoristista ja hönttiä vauvasälää, olin ajatellut sen antaa isänpäivälahjaksi, koska "kyllähän se vauva nyt siihen mennessä syntyy" :laughing021

Annoin kuitenkin, kun ajattelin etten lähde sitä kassia kättärille raahaamaan tai jos vaikka kuolen synnytyksessä (mitä kaikkea sitä onkaan miettinyt?! o_O) niin ei jää sitten hukuksiin. Jep.
 
Viime isänpäivänä isi sai kakkua ja lahjan ja päivälliseksi syötiin oikein pihviä. Käytiin papan ja isopapan luona kylässä. Tänä vuonna isänpäivää vietettäneen samaan tyyliin, no siitä pihvinpaistosta nyt en vielä tiedä. :)
 
Meillä isi sai aamiaisen sänkyy, jotain pientä olin pakettiinkin laittanut, mutta pääasiana pojalla oli nyrkissään kortti, jossa luki "Mä olen tässä tätä teidän yhteiseloa nyt sen verran aikaa katsellut, että mä olen sitä mieltä, että teidän olisi aika mennä naimisiin. Joten, miten on? ;) <3"
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top