Positiivisuusketju...

C

Cool Mama

Jostain jotain jo tietävä
Raskaus on jokaisella erilainen, joillakin helppo ja joillakin vaikea tai siltä väliltä. Helposti alkaa mennä valittamiseksi ja tietysti yhtään aliarvioimatta kipuja, kolotuksia ja oloja, mutta on mukava välillä, etenkin raskaudenloppu puolella ajatella, tai ainankin yrittää ajatella, myöskin niitä positiivisia ajatuksia. Ne hyvänolon hormoonithan välittyvät myöskin vauvaan. Ja jos oikein ketuttaa, niin ei kannata lukea tätä ketjua, ketuttaa enemmin...varmasti...

Itsellä meni parit viikot jonkin alakulon kourissa... :BangHead surin kaikkea mahdollista ja halusinkin oikein jäädä sängyn pohjalle märehtimään. Tuli sitten kelattua kaikkea mahdollista ja surtua :sad010 myöskin se, ettei raskaus aika ollut mennyt yhtään nii kuin olin etukäteen ajatellut. Eikä kroppa toiminutkaan, niin kuin silloin nuorempana raskauksien aikaan. En todellakaan ollut se energinen ja elämänsä kunnossa oleva liikkuva ja jaksava mamma vaan jotain ihan muuta. Oli supistuksia ja muita sekä vaarana, että pikkuinen tuleekin liian aikaisin, ei sitten tullut. "Hyvät viikot" ovat menneet jo tovin, eikä tämä nyt sitten syntynytkään ajoissa...ja uskokaa tai älkää voi olla samalla onnellinen, että vauva on pysynyt vatsassa ja toisaalta lopen kyllästynyt siihen, ettei se tullutkaan. Noh, se tuli sitten surtua ja käsiteltyä.

Viime perjantaina sitten aloin siirtyä omasta navasta ulospäin. Huomasin, että vitsi ulkonahan on hyvä ilma, kaunista ja syksyistä. Raskausaika alkaa olla kohta loppusuoralla ja olen selvinnyt ja kasvattanut täysiaikaiseksi jo ehtineen vauvan :love017 . En ole selvinnyt kivuitta, mutta en ole joutunut kärsimään jatkuvista elämää haittaavista kivuista. Isommat lapset odottavat innokkaana uutta tulokasta ja hellivät ja juttelevat vatsalle. Tämä vauva syntyy tiiviiseen ja raskastavaan perheeseen. Voisiko elämä enää paremmin olla.... Vauva tulee sitten, kun on tullakseen ja on siihen valmis. :love017 :love017 :smiley-angelic003


P.s. Olo on tänään tällainen tai ollut koko viikonlopun... tyyliin; "rakastan koko maailmaa". :hug013 Olo on rauhaliinen ja tyyni. Sain ihan järkyttävän naurukohtauksen, nauroin, niin että silmät valuivat ja perhe pyöritteli silmiään....onnellisuus hormoonit jylläävät täällä...tälläkertaa...huomenna saatan jo kirjottaa tuonne valitusketjun puolelle... :wink :wink Ne on nää hormoonit.... :laughing002

:love7 Love and peace! :color

Cool Mama rv 37+3
 
Mulla meni viikonloppu oikein mukavasti, eikä mennyt hermot kertaakaan :dance011

Eilen käytiin leffassa ja uhmasin raskausdiabetestä syömällä valtavan kulhon popcornia.. Leffan jälkeen mittasin verensokerin eikä se ollut lähelläkkään ylärajaa. Miten iloinen sitä voikaan olla siitä että voi huoleta syödä popcornia :happy

Kaikkien näiden vaivojen, särkyjen, ahdistuksen ja muiden "takapakkien" jälkeen yritän pitää sen mielessä ettei se todellakaan ole itsestäänselvyys että syntyy terve kaunis vauva, niin moni asia voi mennä pieleen! Ja sit kun oikein ottaa päähän tää saamattomuuden tunne niin muistelen kaverini viisaita sanoja kun valitin etten mä saa tehtyä mitään. Vastaus oli että sähän luot ja kasvatat uutta ihmistä sun sisällä koko ajan, se ei todellakaan ole "mä en tee mitään" :smiley-angelic003

Mutta joo, nautitaan näistä näistä hyvistä päivistä niin kauan kun niitä kestää ja siirrytään sitten tonne valitusketjuun kun alkaa taas nyppiä jokin asia (ja ihan varmasti alkaakin pian :drunken_smilie)


Sophie82 34+3
 
Meidän tulokas on tänään täysiaikainen! <3

Koko raskausaikaa kun miettii, olen päässyt kyllä tosi helpolla kaikin puolin, ilman suurempia vaivoja ja ongelmia. Mitä nyt yksi tahditon kätilö sai todella olemattomalla informointikyvyllään roppakaupalla huolta ja murhetta aikaan ja niitä sitten mietittiin pari viikkoa, mutta ihan yleisesti on mennyt tosi hienosti! Yhden ainoan päivän jouduin olemaan saikulla punktion vuoksi.
Välillä väsyttää ja laiskottaa ihan hirveästi, mutta toistaiseksi ei ole ollut vielä suurempia kipuja joiden takia esim. liikunta jäisi väliin.

Täytyy nyt vaan nauttia näistä viimeisistä viikoista ja kauniista syysilmoista ja kuulostella miten pikkuinen potkii ja myllää. Kohta saadaan vauva syliin! :) <3 (minulle tulee varmasti ikävä noita potkuja)
 
Tämäkin on oikein hyvä ketju. :) miettisin kanssa tossa yks päivä, että vaikka nyt on ollutkin kaikkea kipuilua ja särkyjä mitkä raskauteen kuuluu, niin on kuitenkin päässyt tosi helpolla tän raskauden aikana. Vois asiat olla paljon hullummin, esim. Koko raskauden kestävä pahoinvointi, vuodelepo ym.
Tässä kuitenkin on menossa jo rv 37+5 ja vauva on täysiaikainen. <3 ihanaa odotella sitä pientä tuhisijaa joka on aivan varmasti max. 4 viikon päästä meidän sylissä. :)

Ihanaa loppuajan odotusta mammat!:)

-Sanuliini & papu 37+5-
 
Kiva, cool mama, kun loit tämän! :) Olen muutamana päivänä jo tietoisesti miettinyt, mitä positiivista löytyy. Tää kaunis syksy, suhteellinen terveys ja täysille viikoille tiettävästi terveen vauvan kanssa edennyt raskaus ovat aiheita iloon ja kiitollisuuteen. Lukiessa ja kuunnellessa kertomuksia, omakin raskaus tuntuu melko helpolta, oireiden kanssa on pärjätty, eikä mun ole vielä tarvinnut käydä missään ylimääräisissä tarkastuksissa tms tämän vuoksi, ennalta tiedettyjä neurologilla käyntejä lukuunottamatta. Ei vuotoja, ei liian aikaisin alkaneita supistuksia yms. Lisäksi meillä on tiivis, mutta tilaa antava lähipiiri, joilla on riittänyt hauskaa mun möhömahasta, mutta ollaan saatu paljon kannustusta ja tukea, eikä kukaan ole suhtautunut negatiivisesti tai edes skeptisesti tähän. Myös kaikki tarvikkeet olleen saatu/ostettu tosi halvalla tutuilta ja jopa päällekkäisyyksiä on meinannut tulla. Ja uusi koti on aivan ihanteellinen lastenkasvatukseen tilan ja ympäristön puolesta. Puolisolla on omat sairautensa ja haasteensa, silti se "isiytymis"prosessi, jota hän käy läpi, on ihana seurata, sama jatkuu vauvan synnyttyä epäilemättä. Naimisiin mennessämme emme vielä halunneet lapsia, mutta sekin on positiivista, että kummallakin mieli muuttui, en joutunut yksinäni kärvistelemään vauvakuumeessa, vaan puoliso oli valmis kun itsekin, eikä riitaa syntynyt, nyt hän on satasella mukana. <3

Eli kyllähän sitä positiivista on! Nyt päästän muutkin "ääneen" ja lähden tämän innoittamana imuroimaan!
 
Tasapuolisuuden nimissä täytyy päivittää jotain positiivisuusketjuunkin (olen ollut melkein kaksi viikkoa kännykän netin varassa ja tänään sain läppärin kouraan, huomanneeko puhetulvasta? :)). Luulen, että keksittiin miehen kanssa meidän lapselle vihdoin nimi, jei!

Nimiasia on ollut tosi hankala, ei haluttu mitään kovin erikoista nimeä muttei toisaalta sellaistakaan, jonka yhdistäisi suoraan johonkin lähipiirin ihmiseen, niinpä kaikki hyvät nimet tuntuivat olevan jo "varattuja" ja jäljellä vain jämänimiä. Niin kiva, että keksittiin molemmille mieluisa vaihtoehto! :gen014

Muutama kommentoikin jo valitusketjussa, ettei heidän lastaan tulla kastamaan, meillä sama juttu mutta todennäköisesti kukaan sukulaisista ei sitä odotakaan :)
 
Mulla on ollut ihan superhyvä kulunut viikko! Kyllä äitiyslomalla on mukavaa, kun ei tarvitse töissä kärvistellä ja voi tehdä ihan mitä huvittaa! :) Aamulla saa nuokkua pitkään ja tarpeen vaatiessa päikkäreitä voi vedellä mielen määrin. Aamulla saa juoda kahvin ja lukea hesarin...kukaan ei hoputa mihinkään. Verkkareissa voi ryvetä koko päivän, jos huvittaa tai lähteä kauppoihin pyörimään ilman sitä iltapäiväryysistä tai mennä päiväleffaan, museoon...Pitkät lounaat hyvän ystävän kanssa tai sitten uusien reseptien testailua kotona. Mies on haltioissaan, kun olen onnistunut pari kertaa leipomaan :) Mulle tää vapaa aika on jotakin aivan uutta! Moneen moneen vuoteen mulla ei ole ollut mahdollisuutta tällaiseen vapauteen, kun oon pää pyörälllä elänyt sellaista superhektistä elämää, johon kuuluu vaativa työ ja ylityöt, opiskelu, railakkaat viikonloput ja sunnuntaikrapulat :) Lisäksi vointi on hyvä ja energinen, joten toivotaan, että tää hyvä fiilis jatkuu nyt vielä pitkään ja en tylsisty tähän :)
 
Yritetään täältä keksiä jotain positiivista, vaik mieli tekiskin purkaa päivä valitusketjuun. Mä jaksoin kävellä sairaalaan ja takaisin, eli 7-8 km päivällä. Otin jogurtin mukaan, jonka lipitin paaston&verikokeen jälkeen, kotimatkalle sai vähän lisäenergiaa. Ei satanut edes ja muutaman tutunkin näin matkalla. Ja vastaukset maksa- ja sappikokeista tulee jo huomenna, eikä ylihuomenna, kuten aattelin. Tai eri asia on saanko mä ne huomenna, mut kuitenkin. No siinä oli tän päivän plussat. Yritän olla valittamatta ja keskittyä niihin.
 
Sain tulokset labrakokeista ja ketjusta päätellen olivat hyviä, sappi ok, maksa silloin edellisellä kerralla oli ollut reippaasti yli 100, nyt enää 73. No normaali ois max 40, mut WAY TO GO, LIVER! Maanantaina pitää mennä taas verikokeisiin, mut toistaiseksi ainakin pelkästään seurataan. :) Valvoin viime yön murehtiessa, mut nyt on jo iloinen olo! Tein jopa toista tuntia pihahommia. :)
 
Päivän positiivisuudet:

Jipii, tänään poksui 35 viikkoa ja samalla on ensimmäinen ihan virallinen päivä äitiyslomaa :) Sen kunniaksi olen ottanut aamun oikein löysin rantein ja notkunut kahvikupin ja miehen tekemän aamupalan kanssa läppärin ääressä monta tuntia.

Viimeiset pari viikkoahan olen jo ollutkin vuosilomilla ja (edelleen muutaman päivän) keskellä pohjoisen metsiä mökkeilemässä; lähteminen hirvitti, koska pari päivää ennen starttia olin aika romuna hetkisistä viimeisistä työviikoista ja lisäksi neuvolatäti säikäytti kertomalla lapsen laskeutuneen tosi alas ja sf-mitan kasvun hidastuneen, ja antoi ukaasit soitella heti lähimpään päivystykseen jos liikelaskennassa ei tule tarpeeksi liikkeitä, alkaa supistella enemmän tai joitain muita poikkeavia tuntemuksia ilmenee. Lepo mökillä on kuitenkin tehnyt ihan sairaan hyvää, luulenpa, että nyt on tullut otettua paljon rennommin kuin kotona, missä vähintään pesisin vauvanpyykkiä ja järjestäisin huushollia. Vaikka ajomatka oli pitkä, lähin sairaala suhteellisen kaukana ja oleminen vaivalloista, olen niin iloinen, etten jättänyt väliin tätä viimeistä lomamahdollisuutta (ja meidän vuotuista henkireikää) ihan kaksin miehen kanssa! :)
 
Päivällä tuli vähän kiukuteltua niin laitetaas väliin jotain positiivista. Hyvän lounaan ja päikkäreiden jälkeen posteljooni toi pari viikkoa sitten tilaamani calvin kleinin alusvaatteet, alushousuja mulle ja boksereita miehelle. Jee! On kiva laittaa freesit housut jalkaan kun asukki on häädetty, ehkä sitä sitten tuntisi itsensä taas naiselliseksi naiseksi :happy112
 
Tänään myöhin poksutaan jo rv 38+0<3! Eilen oli se kauan odotettu synnytystapa-arviointi ja saatiin vauvan painoarvioksi noin 3500g. Siis OMG! <3 :D Kahden viikon päästä sitten käynnistys, jos ei vauveli itsestään lähde syntymään. Ja todella toivon, että toinen pieni tulisi jo. :P <3 Jaaa tänään sain hyvältä ystävältäni vauvalle pienet vaalean siniset villasukat sekä turkooseja ja vaalean vihreän harsoja/harson. :) <3
 
Meitin vauva on tänään myöski täysaikanen <3

Ai mitäkö oloja mulla on, no ei yhtään mitään! Eilen ja tänään lenkillä ollessa sanoin miehelleni, että jos tuo maha ei tuossa edessä olisi muistuttamassa raskaudesta, en muistaisi edes olevani raskaana. Ei mitään kipuja, ei särkyjä, ei närästystä ja tälläisiä päiviä ei siis ole ollut moneen kuukauteen, ettenkö olisi valittanut jostakin vaivasta.

Mies vain totesi "ehkä tuo on sitä tyyntä myrskyn edellä". Jäin tuijottamaan haavi auki, että mistäs tuollasen lauseen kekseit, sitä kun viljellään täällä synnytyspalstoilla??

"No sieltäpä hyvinkin". Olipa päättänyt mies hiukan sivistää isseään :laughing002
 
Eka tuntu että tästä päivästä ei oo mitään positiivista sanottavaa ku kaikki menny päin peetä, mutta keksimpähän jotain; en ookkaan niin onneton leipuri ku oon luullu, onnistuin tekemään tosi hyvvää, rapeakuorista ranskanleipää! (joo i know, ei oo vaikeaa mutta mää en oo ikinä tullu leipätaikinoitten kans juttuun niin tuo on mulle hitonmoinen saavutus :D)
 
Nukuin ihanat kahdeksan tunnin yöunet! Tätä ei ole tapahtunut aikoihin! Tänään voisikin olla puuhakkaampi päivä pitkästä aikaa. Täällä myös 38 viikkoa täynnä, vauva saa syntyä jos hänestä siltä tuntuu :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top