28+0 *poks*
Eilen oli ensimmäinen oikein kunnolla tuskainen päivä, jokainen askel oli tuskaa, alaselkä tulessa, menkkamaisia jomotuksia koko päivän, ja mielessä vaan "ei kai tämä loppuaika vaan ole nyt tällaista"... Taustalla esikoisen "rokotuskuumetta" pari päivää, eli surkeita yöunia pari yötä koko perheelle, ja ilmeisesti vika yö tuli nukuttua todella huonossa asennossa (neidin tyynynä toimiessani). Onneksi nyt on aamusta taas parempi fiilis, niin henkisesti kuin fyysisestikin, niin äidillä kuin tyttärelläkin. :)