Yksisarvinen ja kameleont, olen puolestanne kovin pahoillani. Sanat eivät varmasti riitä tuskan kuvaamiseen, mutta perinteisesti vaan katse eteenpäin! Niin se on tässä elämässä tehtävä. Toivottavasti saatte pian uudet onnenkimpaleet alulle :)
Toivon kaikille muille nyt onnea maha-asukkiensa kanssa! Josko jatkossa vain positiivisia kuulumisia... Hoppas! :)
Itse kävin maanantaina ekassa neuvolassa. Lähinnä vain juteltiin, kuten ilmeisesti tapana on. Sain myös ultran 20.9., jolloin olen n. viikolla 12. Ultra ei niinkään vielä pelota, kun varhaisultrat takana ja tieto siitä, että sydän sykkii. Mutta silti pidettävä toki kaikki paikat ristissä, että kaikki olisi silloin kunnossa. Nyt kun miettii, niin en mitenkään olisi pystynyt odottamaan ensimmäiseen kunnan ultraan. Kyllä se varhaisultra vaan niin paljon helpotti omaa oloa. Jos jatkossa raskauksia siunaantuu, niin aion toimia samoin.
Ja se mikä ehkä hauskinta, olin mielessäni toivonut enempi tyttöä. Mutta nyt, kun sen sydämen sykkeen näki, tuli sellainen olo, että ihan oikeasti aivan sama kumpi sieltä tulee (kunhan vain tulee!). Se on jo kumpi on, eikä mun ajatukseni siihen mitenkään pääse vaikuttamaan. Mun lapseni kasvaa omaksi ihanaksi itsekseen, oli kumpaa sukupuolta vain :-)