Plussanneet..Fiiliksiä!

Kiitos banula!
Rasismi on ikävä asia Suomessa. Onneksi on paikkoja, joissa maahanmuuttajia on enemmän ja siellä ollaan hieman suvaitsevaisempia. Sisarpuoleni äiti on Aasiasta, mutta siskoani ei kiusattu koulussa eikä pihalla. Päin vastoin hänellä oli paljon leikkikavereita ja viihtyi hyvin Suomessa. :) Nyt aikuisena hän muutti takaisin lämpimään, mutta se ei johtunut rasismista. :)
 
banula: Aika moni asia pelottaa. No ensinnäkin en ole ihan fysikaalisesti normaali rintakehästä eli sekin pelottaa ettei vaan tule sydänkohtausta raskauden muutosten takia. Minulla on siis kuopparinta, joka on leikattu jo kauan sitten ja periaatteessa sen jälkeen ei ole tullut mitään kohtauksia. Mutta kun minun rintakehässä on edelleen syvä kuoppa siis rintojen alapuolella niin tilaa ei siksi ole ehkä samalla lailla kuin normaalilla äidillä.Ja kun on ulkomailla niin ei sitä voi samalla lailla keskustella lääkärien kanssa. Nytkin pitää aina jutella saksaksi kaikesta. Mietin kyllä pitkään hankkisinko ollenkaan lapsia mutta toivon nyt että kaikki menisi hyvin. Käyn varmaan keskusteluja tästä vielä lääkärini kanssa. Joskus jotkut ihmiset Suomessa on olleet tosi töykeitä ja saaneet minut itkemään kun olen ollut esim. röntgenissä keuhkoputken tulehduksen takia ja sitten röntgentäti tulee minun luo kauhistuneena röntgenin jälkeen ja sanoo että sinussa on jotain vikaa, juttele siitä lääkärisi kanssa, antaa kuvat ja menee vaan pois.
 
Yksi uusi ilmottautuu mukaan!
Ensimmäistä odotan ja ikää on 33v. Raskaus oli "vahinko", mutta (järkytyksen jälkeen) hyvä sellainen. :)
Laskurin mukaan la olisi 28.10.

Varsin samoissa mennään; mä odotan ensimmäistä, 31v ja raskaana pillereiden syännistä huolimatta! :) Mutta totutellaan ajatukseen ja hyvä juttuhan tämä on :) Lokakuun loppuun osuisi laskettu laskurilla, mutta katsotaan nyt kun ultraan pääsisi että onko se oikeasti myöhemmin... Oksentanut oon minäkin, etova olo jatkuu halki päivän, huimaa välillä ja väsyttää. Jännäilen kanssa että meneekö kaikki ihan oikeasti hyvin. Ultra-aikaa en ole vielä saanut.
 
mmmustikka: Ou, no sitten ymmärrän huolet! Toivottavasti Saksan tohtorit eivät olis ihan niin töykeitä kuin suomalaiset. Onko sielläkin raskauden ajan Frauenarzt? Mulla oli ekassa tosi ihana miesgynekologi mutta nyt sanoin että ihan sama ja sieltä tuli joku naikkonen, ihan mukava toki sekin, mutta miehen duunikaverit sanoivat että miesgynekologit on ymmärtäväisempiä kuin naiset, koska eivät ikinä ole kokeneet eivätkä tule kokemaan raskautta ja sen aiheuttamia kipuja joten eivät ole sillain "no ei se satu älä valita". :D Tiedä sitten, saa nähdä :D !
 
noor1s, mulla on sama juttu, aamulla hampaidenpesu on ihan vihoviimeistä. Muutaman kerran lentänyt laabanderi, kun on ollut pakko vaan pestä :grin

Vinkki, harjaa hampaat sen verran kun pystyt, ja sitten päälle viimeistely suuvedellä(Listerinellä). Toimii ainkin mulla ja saa sen kaipaamansa raikkaan olon suuhun :wink
 
Banula: joo mulla on Frauenartz ja siis miesgynegelogi. Tuo paikka on valikoitunut aikojen saatossa sijaintinsa vuoksi koska on kotia lähellä ja olen aina pitänyt paikan tunnelmasta. Lääkärin apuna häärii naishoitaja joka on myös tosi herttainen.Ensimmäisen kerran totuttelin miesgynegelogiin Italiassa ja silloin tuntui kyllä aika oudolta aluksi, olin silloin 21v. Tuo italialainen Signore Giglio oli tosi nuori ja hyvännäköinen mies ja visiitit sinne tuntuivat vähän oudolta. Tämä nykyinen miesgynegelogi on aika vanha ja todella mukava joten tuntuu jotenkin todella ammattilaiselta. Seinät on täynnä vauvojen kuvia niin sekin jo todistaa että useasti on asiat menneet siellä hyvin. Toivon että fysiikka kestää raskauden. Tämä kuopparinta on perinnöllinen ja se oli viimeksi mummollani, joka kyllä sai kolme lasta. Mutta hänellä oli kyllä sydänjuttuja myös joten varmaan ihan hyvä selvittää onko jotain riskejä synnytykseen liittyen tiedossa.
 
banula: Asutko siis Saksassa ja kuinka lähellä Berliiniä? Hienoa että sinulla on jo kokemusta eka lapsesta. Minun pitäisi jutella sinun kanssa enemmän!
 
Meilla eilen ukon kanssa keskusteltiin milloin kerrotaan sukulaisille ja paatimme ainakin toistaiseksi pitaa itsellamme koko jutun.
Viime vuonna petyin pahasti oman aitini kaytokseen kun km tuli rv 11+. Aitini kun ei kenellekkaan kertonut etta olin raskaana vaikka tiesi kylla mutta keskenmenoa kailotti sitten jokaiselle joka jaksoi kuunnella.
Ei ollut helppoa silloin. Mieheni kun asuu toisella puolen palloa niin emme voineet surra yhdessa saatikka edes yrittaa uudelleen kuin vasta nyt (tulin siis tanne joulukuussa ja nyt rv7+5)

No raskausajan jos kaikki menee hyvin joudun taas olemaan yksin kun miehella opinnot kesken ja mun taytyy toihin menna. Mutta yritan josko saisin viisumin tai jopa oleskeluluvan Suomeen sitten syksylla kun hanen opinnot paattyy.

Mutta pyydan nyt jo anteeksi kun teille puran mutta on asioita jotka vaan pitaa suoltaa ulos ja omalla kielella. Ja vaikka tuo mies onkin ihana kun aamulla kiikuttaa banaania sangyn viereen jotta voin sen natostaa ennen kuin avaan silmat (aamupahoinvointia ja banaani ainoa joka pysyy sisalla) niin ei ihan kaikista asioista voi jutella, ei ole helppoa ilmaista tuntojaan vieraalla kielella ja kun ei ihan kaikkea asioita muslimimies voi kuunnella edes vaimon kertomana.
 
mmmustikka: Ei kun asun Itävallassa. En tiedä onko kuinka samankaltaisia juttuja Saksan kanssa kun yksikään tuntemani saksalainen/Saksassa asuva ei ole ollut raskaana, mutta sun kanssahan sen sitten näkee! :) Meilläkin on gynekologin vastaanotolla yksi seinä täynnä vauvojen kuvia ja kiitoskortteja, musta ihana idea! Kyllä mä olen ainakin tosi luottavaisin mielin ollut aina täällä lääkäreiden kanssa, voisin jopa sanoa että luottavaisemmin kuin Suomessa, siellä kun oli aina vähän sellainen "no ei oo mitään vakavaa"-meininki. Laita vain viestiä jos tahdot jutella :) !

Tanti: Purkamistahan varten tämä foorumi täällä on :) ! Ymmärrän varsin hyvin, kyllä mäkin mielelläni omalla kielellä näitä asioita höpötän, ja onhan se vähän eri asia höpöttää tänne kuin sille miehelle. Eli älä pyytele anteeksi, anna mennä vain ;) !
 
banula: aivan mietinkin että mikä naapurimaa mutta tosiaan Itävalta on tosi saksalainen. Minulla asuu yksi hyvä ystävä Wienissä. Asuttiin samoihin aikoihin Belgiassa ja kun muutin Saksaan hän muutti takaisin Itävaltaan. Miten pitkään olet siellä jo asunut? Minä jo Saksassa kohta neljä vuotta.

En oikein tiedä miten yksityiskeskustelu vau.fi foorumilla toimii ja en todellakaan halua omaa nimeäni mainita avoimesti julkisesti foorumilla raskauden tässä vaiheessa. Muuten voisin laittaa sinut vaikka facebook ystäväksi. Näkisit samalla niitä kisuja jotka juuri syntyivät.

Eilen viimeksi pelkäsin keskenmenoa. Löysin graiglistiltä upean puupenkkisohvan ja lähdin hakemaan sitä yksin. Maksoi vain 15 euroa. Tajusin aika nopeasti että se oli virhe ja tarvitsen kantoapua. Asunto josta sen hain oli neljännessä kerroksessa ja taloissahan ei ole hissiä. Silti kun olin sitä jo vähän ehtinyt yksin raahata alkoi pelottaa että mitä jos nyt saan keskenmenon tämän takia. Soitin kaverin apuun ja penkki saatiin kotia. Mutta tuli aika morkkis siitä että riskeerasin näin paljon yhden penkin takia. Siis se on sellainen sohvapehmustettu penkki jossa on istuimen alla säilytystilaa. Ei meinaa mitenkään oppia uusille tavoille.
 
mmmustikka: 2009 syksyllä lähdin, eli oho, kohta viisi vuotta! Me asutaan Tirolissa eli ihan toisessa päässä maata, Wienissä onkin jonkin verran suomalaisia, täällä vähän vähemmän. :)

Onko sulla siis saksalainen mies, oletteko ihan jäämässä Saksaan vai oletteko miettineet muualle muuttoa? Meillä mies olis tahtonut muuttaa Suomeen halpojen talojen ja tonttien perässä, mutta ajattelin että on koko perheen elämänlaadulle parempi että pysytään täällä. :D Vähän harmittaa lasten koulutuksen vuoksi, Suomessa kun se olis niin huippuluokkaa, täällä aika kuraa.

Ja onneksi sait kaverin apuun! Kyllä tässä tarvii taas vähän opetella hiljentelemään, mutta ehkä ei ihan vielä! Saa nähdä miten kestän remontin auttamatta liikaa... Arrgh. Ja hei mä koitan laittaa sulle sitä yksityisviestiä jos osaan, näkisin myös kisuja mielelläni koska mulla on järkyttävä kissakuume !!! Pakko saada heti kissa kotiin kun remontti on valmis :D
 
Banula: Mun elämänpolku on aika mutkitteleva:) Periaatteessa olin jo 5 vuotta Italiassa ja ajattelin sinne ihan kotiutua mutta sitten alko 6 vuoden seurustelun jälkeen poikaystävä ottaa päähän niin paljon että palasin Suomeen ja pistin poikki sen miekkosen kanssa. Ehdin olla Suomessa vuoden töissä ja sitten sain tietää että voisin saada töitä Belgiasta ja taas koti-Suomi sai jäädä 2008 vuoden alussa ja sillä reissulla olen vieläkin:) Belgiassa sitten tapasin tämän nykyisen poikaystäväni, joka on aivan ihana ja nyt siis tuleva isukki. Hän on flaaminkielinen eli belgian oma ihana versio hollannista.
Eli saa nähdä asutaanko Berliinissä ikuisesti. Voi hyvin olla että mennään jossain vaiheessa Suomeen tai Belgiaan. Suomessa on luottoystävät, upea luonto ja minulla monia sisaruksia. Poikaystävällänikin on hyviä suomalaisia kavereita. Minulla ei ole ollut myöskään ongelmia saada töitä Suomesta, joten sinällään se olisi hyvä vaihtoehto. Meidän molempien kannalta Berliini on paras tällä hetkellä ja täälläkin on aivan ihania ystäviä ja Suomestakin monet käyvät kylässä sillloin tällöin. Se elämänlaatu on minulle myös tosi tärkeää. Hänellä oli upeita töitä Belgiassa eli sen takia olisi tietty kiva asua sielläkin. Saksassa ollaan molemmat ulkomaalaisia ja omassa maassa on tietty aina helpointa. Ajattelen niin että täällä voi helposti vielä asua ainakin siihen asti kun lapsi on 2v. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja se pienokainen todella ponkaisee maailmaan lokakuussa.
 
vastavirrassa: Musta taas tuntuu ettei uskalla oikein niistä höpötellä kun hirveen moni suomalainen ajattelee heti että se on jonkin sortin leuhkimista. Jota taas en itse ymmärrä koska musta on ihana jutella eri maissa asuvien - vaikkapa just suomalaisten kanssa asioista joista en tiedä mitään, esimerkiks neuvolatouhuista! En minä tiedä mitä siellä tapahtuu! Ymmärrän toki että ei kaikkia kiinnosta, siksipä yritänkin olla vähän hissukseen, on vain vähän hankala ymmärtää kun itse olen tosi kiinnostunut kuulemaan kaikesta mahdollisesta. :D

mmmustikka: Suomi olis kyllä ollut aivan mahtava paikka, mutta koska tunnen itseni enkä siellä olis pystynyt olemaan onnellinen, on helpompi jäädä tänne - asuntolaina tulee olemaan valtava mutta ainakin voin aina hymyillä sitä maksaessani! Mieluummin niin päin kuin että laina on maksettu 10 vuodessa mutta joka päivä ei ole tehnyt mieli hymyillä. :)
 
Musta on hienoa että on joku paikka kuten tämä foorumi jossa voi purkaa näitä raskaudentuntemuksia. Minäkin täällä siksi että tuntuu että suomalainen ymmärtää parhaiten toista suomalaista. On hienoa saada kuulla miten asiat menee Suomessa. Minulle tämä on uutta jokatapauksessa.

Tuntuu ihanalta kun on tämä määritelmä täällä kuin uusi identiteetti: lokakuun odottajat:) Kaikki eripuolilla Suomea tai ulkomailla ja me kaikki odotetaan lokakuun ihmettä. Viime vuonna mietin todella että pitäisi muuttaa takaisin Suomeen koska siellä kaikki olisi varmasti helpompaa mutta sitten hyväksyin sen että täällä on ihan hyvä ja itse asiassa on hyvä tehdä lapsi paikkaan jossa on jo tutut kuviot missä ikinä sitten onkaan. On hyvä ettei kaikki asiat muutu kerralla.
 
banula tottakai saa kertoa! En mä ainakaan koe kokemuksien ja paikallisten käytäntöjen yms kertomista minkäänlaisena leuhkimisena! Se on teidän arkeanne, te elätte niiden asioiden kanssa, jotkut ovat parempia ja jotkut huonompia kuin Suomessa. Missä päin banula olitkaan..?

Meppi löysin myös samoilla päivillä sydänäänet, miten ihanaa kuultavaa! :) Tekee raskauden paljon todellisemmaksi! Tänään 11+0 ja parina iltana oon kuunnellut.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
banula, hieman kun viitsin kelata ylöspäin, löysin vastauksen kysymykseeni. :)

Eikös joku asunut Amerikassakin..? Vai muistanko aivan väärin?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Minä asun Amerikassa - Brooklynissa, tarkemmin ottaen. Aviomies on Amerikkalainen, ja täällä on oltu vuodesta 2009 asti. Menossa 10+1 ja vauva tulee myös syntymään täällä.
 
Takaisin
Top