Plussanneet..Fiiliksiä!

Hei kaikki,
Olen ihan uusi tällä sivustolla - 29v, asun ulkomailla (Amerikassa), ja ensimmäinen lapsi on nyt sitten ilmeisesti matkalla. Oli ihan toivottu ja yritetty tapaus, mutta kieltämättä olin ajatellut että yrittämisessä menisi muutama kuukausi ainakin - mutta testi näytti positiivista ensimmäisen yrityksen seurauksena, mikä oli kyllä yllätys ja vieläkin tätä uutista meillä sulatellaan!
Olen nyt raskausviikolla 6, ja ensi viikolla menossa ultraan - jotenkin kuvittelen että ei siellä kohdussa mitään ole, joten toivottavasti sitten jos ja kun ne sydänäänet kuuluu niin asiasta tulee jotenkin todellisempaa. Laskettu aika olisi 10.10. Pahoinvointia ei ole ollut ollenkaan, mutta ei ollut omalla äidilläkään kolmen raskauden aikana, eikä siskolla josta on myös hiljattain tullut äiti. Ehkä sen takia asian käsittäminen ja uskominen onkin hankalaa, kun toistaiseksi en tunne vielä mitään muutoksia tai oireita.. mutta kaipa ne sitten tulevat.
Kiva on lukea muiden kokemuksia ja ajatuksia, ja vertaistukea tulen varmasti tarvitsemaan <3 Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan muiden ulkomailla asuvien kokemuksista ja suunnitelmista - miten sitä selviää kun ei ole Suomen neuvolajärjestelmää tukena??
 
Tervetuloa Mama Bear! Luin jostain expatriat lehdestä että Berliinissä olisi ainakin sellainen suomalaisen kirkon pitämä palvelu, jossa nuoret äidit voi saada tukea paikallisilta vanhemmilta suomalaisilta ja käydä esim. kahvilla yhdessä ja jutella äitiydestään toisen suomalaisen kanssa lapsen synnyttyä. Tämä on tosi hyvä kun omat vanhemmat eivät ole lähellä ja ehkä vanhempien suomalaisten omatkin lapset ovat palanneet Suomeen. Ja sitten on lisäksi täällä sellainen naapuriverkosto Polly&Bop http://www.pollyandbob.com jonka kautta tulee saman alueen ihmiset tutuksi ja voi myös sitä kautta saada toisilleen lapsenvahdin vuorotellen. Ajattelin olla siinä aktiivi. Monet saksalaisetkin jotka asuvat Berliiissä eivät ole Berliinistä kotoisin ja siksi on kiva tuntea muita samalta asuinalueelta. Hassua että sinun laskettu aika on sama kuin minun poikaystävän syntymäpäivä. Toisaalta voi olla että omakin syntyy silloin kun ei voi tietää tuleeko aiemmin vai myöhemmin laskettua aikaa.Minun eka yritys meni vähän hassusti joulun takia kun matkustin Suomeen ja poikaystävä jäi Saksaan ja sitten ovulaatio olikin vasta Suomessa ollessa niin ei osunut ihan nappiin se ajoitus.
 
Heippa! Tähänkin vielä esittäydyn. Olen 26vuotias ja ennestään minulla on kaksi ihanaa tyttöä. Nyt kolmonen ilmoitteli tulostaan ja tänään olisi tämän hetkisen lasketunajan mukaan 4+6.
Vähän jännittävät fiilikset ja ei meinaa vieläkään oikeen uskoa.
 
Tsemppiä Jadesiru! <3 Hienoa, että olit vahva ja jätit väkivaltaisen miehen! Kyllä sä pärjäät uudenkin vauvan kanssa ihan varmasti! :)
 
Jadesiru: Teit oikean ratkaisun, kun lähdit väkivaltaisesta suhteesta. Olet vahva ihminen. Pärjäät varmasti vielä yhden vauvan kanssa. Älä huoli. Asioilla on tapana selvitä. Oletko käynyt juttelemassa kenenkään kanssa väkivaltaisesta parisuhteestasi? Pakkohan sitä ei ole tehdä. Se voisi auttaa sinua se Kaikkea hyvää ja tsemppiä sinulle.
 
Jäi lause kesken, kun poika painoi viestin jo lähtemään eli Jadesiru: Juttelusta voisi olla apua oman arvontunnon / itsetunnon kokoamiseksi. (Nimim.
Kokemusta on) Ei kylläkään väkivaltaisesta parisuhteesta, mutta vastaavasta. Tsempit!
 
Heippahei kaikille!
Minäkin uskaltaudun nyt vihdoin kirjoittelemaan tänne. Olen jo pari kertaa käynyt taustalla ihmettelemässä. Plussasin 25.1. ja tikuilla sain kiinni ovulaation 11.1. Olen 32 v. ja tämä on ensimmäinen lapsi sekä minulle että miehelleni. On ihan todella jännittävä tämä uusi tilanne! Yritimme 10/2013 asti, ja olin jo melkein varma, että ei tästä mitään tule. Emme ole vielä kertoneet kenellekään, jotenkin tekisi mieli, jotenkin taas haluaisi pitää salaisuuden vielä itsellään, neuvolaan on ensimmäinen aika varattuna 6.3. ja laskettu aika olisi sitten 4.10. :happy093

Tuntuu, että nyt vasta on aikaa tutustua tähän koko ajatukseen kunnolla, koska samana päivänä kun plussasin, läheinen sairastui vakavasti ja 3 viikkoa pelkäsin ja stressasin ja ajelin satojen kilometrien päähän sairaalaan edestakaisin. Nyt kaikki on hyvin, ja aika antaa itselle aikaa ja sulatella kaikkea tapahtunutta, ja etenkin tätä RASKAUTTA :) Joskin tietysti stressin lauettua poden flunssaa sängynpohjalla... Mutta eikös se tästä iloksi muutu!
 
Jadesiru: Tsemppiä! Ja ihanaa odotusaikaa!

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Heippa! :) Liityin joukkoonne. Nyt olisi menossa 5+2 omien laskujen mukaan. Täällä ollaan myös vielä todella pyörällä päästä. Ensimmäinen lapsi siis olisi tulossa ja kovasti toivottu tapaus ♡ Terolutteja kerkesin syömään yhdeksän kuukautta ja ystävänpäivänä tuli elämäni ensimmäinen plussa! :D Neuvola on 17.3. Meinattiin mennä varhaisultraan koska ollaan niin malttamattomia.

Paljon onnea kaikille odottajille!! Nautitaan tästä peloista huolimatta. :)

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Terveisia Rotterdamista!

Yllatykseksemme olen raskaana, ensimmaista kertaa elamassani ja viela ulkomailla. Alkujarkytys oli aikamoinen, koska olin jotenkin ajatellut, etta 31-vuotiaana raskaaksi tulemiseen menisi nyt ainakin se yksi kuukautiskierto, mutta menikin viikko. :) Hollantilainen systeemi mid-wiveineen ja synnytysjoogineen on melko erilainen kuin mihin suomalaisena olen tottunut. Paatin, etten ala hehkuttaa ja miettia mitaan sen kummempia ennen 12 vkoa, mutta tama pahoinvointi kylla pitaa huolen siita, etten juuri mitaan muuta pystykaan miettimaan. :) Sairaalakammoinen mieheni on innoissaan ja valmis jaamaan koti-isaksi, itseani huolestuttaa tukiverkkojen puuttuminen taalla Rotterdamissa, vaikka molempien meidan kotimaissa on hyvat verkostot. Toisaalta olen huolissani, toisaalta onnellinen (vaikkakin pahoinvoiva).

Paiva kerrallaan ja baby-steps! Toivotaan, etta huomenna en oksenna toissa. :)

Onnea odotukseen! :)
 
Hienoa kuulla että mukana on myös muita ulkomailla asuvia. Tässä on aika monia asioita itselläkin vielä opittavana ja tämän foorumin kautta toivottavasti tulee tutuksi miten ne asiat yleensä Suomessa menee. Minulla ei onneksi pahoinvointi ole vielä edes alkanut mutta huomenna ultrassa näen nyt sitten ainakin jo onko kaikki masuasukilla kunnossa ja pamppaileeko sydän. Pelottaa vieläkin meneekö kaikki niin kuin pitää.Tervetuloa kaikki uudet odottajat ja tosiaan baby steps eteenpäin!
 
Heippa vaan kaikille!
Ihan uutena kävijänä kirjoittelen. Oon kyllä välillä seurannut keskusteluja eri paikoissa, mutta nyt päätin uskaltaa itsekin kirjoittaa.

Esikoista siis odotellaan ja viikkoja on nyt 7+5. Raskaus oli ihan toivottu, mutta samalla heräsi paljon pelkoja ja ahdistuksia. Taustalla on tuulimunaraskaus syksyllä 2010, joten se siellä mielen perukoilla kummittelee. Lohduttavaa kuitenkin huomata, ettei ole yksin pelkojensa kanssa :)
 
Eilen plussasin haalean vaalean 07/13 vanhaks menneellä testillä. Tänään normi labrojen kanssa piti olla raskaustesti verestä, mutta olikin pistetty virtsasta ja juurikin olin vessassa käynyt. Apteekin omassa testissä sitten näkyikin jo vahvempi viiva ja huomenna käyn viemässä labraan näytteen.
Kiertojen epäsäännöllisyyden takia on vaikea sanoa mitä mahtaisi olla viikon nyt, mutta itse laskeskelin että olisko 5+0.

Fiilikset vaihtelee pelon sekaisista ilon sekaisiin. Mietityttää kaikki, ikä, terveystilanne, raha, jaksaminen....huoh.
Mutta sitten taas iloitsee siintä että meille on jälleen annettu mahdollisuus saada yksi rii....rakastettava lisää ;)

Taustalla meillä monta vuotta lapsettomuutta ja asennoituminen siihen että näin tulee aina olemaan. Toukokuussa -09 plussasin yllärinä joka sittemmin tuulimunaksi diagnosoitiin ja ko tuulimuna täytti 5v alkukuusta. Keskenmeno 10/10 keskelle koiranpentu härdelliä. Kolme kk piti odottaa km:n jälkeen ja sen jälkeen sai yrittää ja heti napsahti ja poika 10/11. Nyt mietityttää pysyykö tämä matkassa vai täh. Oireet ovat huomattavasti voimakkaammat kun aikaisemmissa raskauksissa, jotka ovat olleet lähes oireettomia.
 
Heippa :)
Uusi liittyy myös mukaan. Tänään plussattu ja 4+6 meneillään. Innoissaan ollaan, mutta kyllä myös jännittää. Kolmas lapsi meille tulossa :)
 
Eilen tein testin, enkä tajunnut edes ensikatsomalta että siihen ilmestyi kaksi viivaa... Pian kaksi vuotta on enemmän ja vähemmän yritystä takana, annettu asioiden edetä omalla painollaan. Nyt kuitenkin todella uskomattomat fiilikset ja pää pyörällä. Toisaalta olo on myös kauhistunut ja järkyttynytkin. Ihan sekaisin näiden tunteiden kanssa. Lisäksi morkkikset etten testannut aiemmin, kahden viikon aikana tullut rilluteltua viikonloppuisin. Nyt kun selvisi, niin oireitakin on ollut (kylmää, flunssa, pientä lämpöä, nipistelyt ja jomotukset, turvotus, kuvotus...)
Laskurin mukaan rv olisi 6+2.
Nyt ihan ulalla että mitäs seuraavaksi, positiivinen asiahan tämä on, toivottu ja odotettu pikkuinen, mutta tunteet aivan sekaisin...
 
jenniina: Onnea plussauksesta ja turha tuosta on huolta kantaa, jos on rillutellut alkuraskaudesta. Minulle sanottiin teratologisesta tietokeskuksesta, että silloin luonto tekee oman valintansa, jos alkio ei ole kehittynyt normaalisti tai omaa mahdollisuuksia siihen, raskaus voi mennä kesken juuri tuossa alun rilluttelussa, mutta ilmeisesti näin ei ole ollut :).
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top