Mä en oikein lämpene tälle sijaissynnytykselle. Se lähtee jotenkin liikaa siitä ajatuksesta, että nainen olisi vain jokin kone, joka kehittää vauvan, vauva syntyy ja sitten kone palaa taas entiseen. Eihän se niin mene. Tai ehkä jollain menee, mutta ei kaikilla. Mitä jos äiti vammautuu vakavasti synnytyksestä, saa hermovaurion tai repeää tosi pahasti tai sairastuu vaikka synnytyksen jälkeiseen psykoosiin tai masentuu. Menettää työkykynsä, liikuntakykynsä tai toimintakykynsä. Jos saat edes sen vauvan syliin, niin se vähän kompensoi vaivoja, mutta sijaissynnytyksessä äidille jäisi vaan kasa elämää haittaavia ongelmia, tyhjä luu käteen ja kenties vähän hyvä mieli toisten puolesta. Olishan se kiva ajatella, että kaikki menisi aina hyvin, mutta ei mikään takaa sitä. Raskaus ja synnytys näkyvät naisen elämässä usein myös vasta vuosikymmeniä myöhemmin esimerkiksi laskeumina, virtsankarkailuna ja muuna hauskana. En mä tiedä, miten tällaiset asiat ratkaistaan sopimalla. Sopimalla vaan kylmästi, että sijaissynnyttäjä itse ottaa vastuun kaikesta, mitä voi ilmetä, koska kyseessä on ei-kaupallinen toiminta?
Sijaissynnytyksissä, joissa liikkuu rahaa, on taas niin paljon eettisiä ongelmia, etten edes aloita.