Pitääkö puolison kanssa olla samanlaiset arvot?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Onko sinulla puolisosi kanssa samanlaiset arvot? Pitääkö mielestäsi olla?

Itselläni on puolison kanssa kohtalaisen samanlaiset. Ihan kaikesta ei ajatella samalla tavalla, mutta isoista jutuista ollaan samoilla linjoilla. Ja mielestäni näin on hyvä. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta en osaa kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on vaikka tosi syrjivä tai poliittisesti toisessa laidassa. Tosin en tiedä mitä jos nyt selvisi jotain tällaista. Ehkä monen avioliittovuoden jälkeen sekään ei johtaisi eroon.
 
Itsellä tietyt perusarvot on tärkeitä. Ihmisiä kohdellaan aina nätisti. Kaikki ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia riippumatta varallisuudesta tai syntoerästä tai uskonnosta. Perhe on ensisijalla ja omat harrastukset toisena(toki meillä molemmilla tahtotila mahdollistaa harrastukset toiselle). Pariskuntana ja vanhempina olemme molemmat samalla viivalla ja teemme samoja asioita. Tottakai arjessa sitten tietyt asiat usein menee jommallekummalle useimmiten, mutta en esim. lähtökohtaisesti ole kodinhoitaja 😁
Sitten taas poliittiset arvot ei ole merkityksellisiä. Mieheni on varmasti huomattavasti arvokonservatiivisempi ja enemmän oikealla talouspoliittisesti kuin minä (jo yrittäjyys usein vaikuttaa tähän). Itse olen löyhästi vasemmalla, mutta ymmärrän oikeiston ajatusmaailmaa. Ystäviäni on laidasta laitaan erk arvopohjalta ihmisiä, mutta parisuhteessa en voisi olla rasistisen miehen tai sellaisen joka ajattelee, että lastenkasvatus tai kotityöt kuuluvat naiselle.
 
Jotenkuten täytyy olla samanlaiset arvot mun mielestä, tai ainakin samaan suuntaan eikä täysin ääripäissä. Ja sit se mitkä arvot näkyy arjessa, jos politiikka ei oo se mistä jutustellaan niin tuskin niin väliä mitä puoluetta vaikka äänestää, mut jos se on lähellä sydäntä niin sit ois ehkä parempi olla samalla puolella.

Lasten kasvatuksen kanssa kyl huomaa miten arvoja haluais lapsen kanssa toteuttaa ja niissä on vivahteita isän kanssa. Onneks ollaan kuitenkin aika samoilla linjoilla. Yks mikä tulee mieleen on digi- ja peliasiat, monesti nähny parisuhteessa niissä eroja. Me ollaan samalla linjalla digi- ja pelipositiivisia niin ei tartte tapella ruutuajoista. Mulla sit taas terveellinen ja monipuolinen ruokailu tärkeempää ja mies vous vaa syöttää lapsille joka pvä makaronia ja jauhelihaa 🤣
 
Tämä on kyllä hyvä pointti, että arjessa näkyvät arvot on tärkeitä. Näin meilläkin, vaikka en niitä tullut ajatelleeksi aloitusta kirjoittaessa. En voisi olla miehen kanssa, jonka mielestä kotityöt ja lastenhoito on vain naisten hommia.

Ystävyyssuhteetkin kun mainittiin niin... Ensimmäinen ajatus on, että ystävän erilaisia arvoja sietäisi paremmin, kun ne ei vaikuta niin paljoa omaan elämään tai lasten kasvatukseen. Mutta tosiasiassa veikkaisin ystävyyssuhteen herkemmin katoavan jos arvot ei täsmää. Enkä tarkoita että laittaisin välit poikki, vaan ystävyys saattaisi herkemmin "väljähtää" itsestään.
 
Mulla on yks parhaista ystävistä avoimesti rasistinen nainen. Ja itse olen kaikkea muuta. Mutta me emme puhu niistä asioista yhteisesta hiljaisesta ymmärryksestä. Pari kertaa olen hänelle maininnut, että nyt puhuu väärälle ihmiselle vääristä asioista. Ystävyytemme perustuu muille asioille 😊 parisuhteessa taas en kykenisi samaan, koska lapset oppivat arvonsa vanhemmilta (toki alkavat kyseenalaistaa niitä teineinä, mutta kaikilla se ei johda muutokseen), ja haluan lapsilleni opettaa itselle tärkeitä arvoja. Miehen kanssa Meillä ei ehkä käytännössä mene ihan yks yhteen esim luonnonvaroista säästäminen tai siihen liittyvät arvot. Mutta ne ovat sitten sellaisia, joiden kanssa pystyn vielä elämään ja niistä voidaan keskustella ja joustaa puolin ja toisin. Tärkeintä on itselle se miten hän kohtelee minua ja muita.
 
Mä en kyllä voisi olla edes kaveri kenenkään kanssa jolla täysin eri arvot, koska en osaa pitää suutani kiinni tietyistä asioista. 🫣 Saati sitten että kumppani täysin eri mieltä asioista. Oon kerran tapaillut yhtä miestä muutaman kerran, joka piti esim yhtä oranssia miestä hyvänä ja no se ei jatkunut. 🤣 En kyllä useinkaan saanut pidettyä suutani kiinni jos jotenki juttelu harhaitui tähän oranssiin mieheen. Usein tuli väiteltyä siitä... Tai muutenkin poliittisista aiheista, kun meidän kannat oli täysin päinvastaiset, itse enemmän vasemmistoon päin. En siitä syystä sen jälkeen jos selvisi että jollain edes vähän äärioikeistoon kallistuvat mielipiteet jatkanut juttelua. Onneksi vaikka nyt nykyisen miehen kanssa vähän tuosta politiikasta eriävät mielipiteet (mutta ei noin rajusti kun tuo 1 ex) niin saatetaan väitellä, mutta molemmat tiettyjä juttuja pitää huonoina.

Muuten muista asioista kuin politiikasta meillä kyllä miehen kanssa samanlaiset arvot. Molemmat tekee kotitöitä ja vaikka lapsia ei vielä oo niin mitä ollaan juteltu niin aikalailla samaa mieltä kasvatuksesta yms ollaan ainakin nyt.
 
Kun on samanlainen elämänkatsomus ja arvot, eroavaisuuksista on mielenkiintoisempi keskustella verrattuna johonkin täysin ääripäähän. Saa hyviä väittelyjä aikaiseksi, mutta konsensus löytyy sit usein ja molemmat saa vähän uutta näkökulmaa tuttuihinkin asioihin.

Mulle henk koht joku täysin ääripää olis niin mun arvojen vastaista, etten vois kuvitella parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa. Kaverina menee, mut yleensä ne ns oman kuplan ulkopuolella olevat henkilöt ovat silleen, miten sen nyt nätisti sanoisi, ehkä sen verran eri elämäntilanteessa tai muuten vaan vähän liian eri boogie, että haluaisin kovin läheistä ihmissuhdetta alkaa rakentamaan. Mulle riittää, että vaik jotain rasisteja tapaa työelämässä tmv, ettei mun tartte sellaista kuunnella enää vapaa-ajalla. Kyllä ne syrjivät asenteet sieltä jutuissa kuplii, vaikkei puhuttaiskaan esim politiikasta.
 
Kun itse olen mennyt naimisiin nuorena ensimmäisen seurustelukumppanini kanssa niin eihän siinä ajatellut miten tärkeää yhteiset arvot olisi. Silloin olen varmaan ajatellut että olen kaikessa oikeassa, ja tottakai kaikki tervejärkiset ajattelee asioista samallalailla kuin minä 🤭 Mutta ehkäpä sitä hakeutuu toistensa seuraan jokatapauksessa osittain perustuen siihen että samat arvot vetää puoleensa 🤔

Vastaus kysymykseen on, että meillä on samat arvot ja mun mielestä se on aika tärkeää nimenomaan itselle tärkeiden arvojen kanssa. Vähemmän tärkeiden kanssa selviää jos eroaa näkemykset, mutta se pitäisi tiedostaa ja puhua auki.

Esim näen tärkeimpänä arvona elämänkatsomuksena kristillisyyden ja näen että sen pohjalta kumpuaa kaikki muutkin arvot. Luonnonsuojelu on mielestäni tärkeää, mutta selviäisin varmasti miehen kanssa joka näkisi luonnon huomioimisen turhana. Sitten taas joillekin nämä kaksi arvoa voi olla tärkeydeltään jopa ihan päinvastaiset; muut arvot kumpuaa luonnonsuojelusta, eikä uskonnollisella suuntautumisella sen jälkeen ole niin väliä.
 
Tietyissä asioissa samanlaiset arvot ovat tärkeitä. En osaisi esimerkiksi olla ihmisen kanssa, jolle materiaali ja status on kovin korkealla omassa arvoasteikossa. Muuten olen kai aika sopeutuva. Exän kanssa oltiin monista asioista vähän eri linjoilla, mutta ei oikeastaan mistään lapsenkasvatukseen liittyvästä. Ja jos jotain pieniä juttuja onkin, niin niistä on aina voitu keskustella ja tehdä kompromisseja. 💁🏼‍♀️

Mutta on ne samankaltaiset arvot parisuhteessa paljon tärkeämpiä kuin kaverisuhteissa. Kaverisuhteissa erilaiset näkökulmat tuovat minusta vain rikkautta omaan ajatteluun. Toki se vaatii sen, että molemmat keskustelijat ovat avarakatseisia ja valmiita vastaanottamaan omista poikkevia näkökulmia ja sietämään niitä. Ja tuo taitaa kyllä itselle olla parisuhteessakin yksi suurimmista vaatimuksista.😅 En kestäisi ihmistä, joka ei ole valmis tarkastelemaan omaa ajatusmaailmaansa myös kriittisesti. Mutta parisuhteessa liika erilaisuus saattaisi hankaloittaa arkea, kun kuka jaksaa olla ihan joka asiasta tekemässä kompromisseja. 🤔
 
Kyllä ne samanlaiset arvot minusta on tärkeitä, kun on jo perhettä ja jälkikasvua pitäisi kasvattaa. On aika hankalaa, jos vanhemmilla on erilaiset arvot ja toinen tekee asiat toisella tavalla ja toinen toisella tavalla. Koen, että meillä on miehen kanssa pitkälti samanlaiset arvot, mutta joissain asioissa ollaan erilaisia ja niillä osa-alueilla tulee herkästi yhteentörmäyksiä. Yksi tämmönen on esim lasten pelaaminen ja ruutuajat.. mutta ehkä se riippuu myös ihmisestä miten valmis on tekemään kompromisseja, jos täydellistä yhteistä näkemystä ei löydy.
 
Esim näen tärkeimpänä arvona elämänkatsomuksena kristillisyyden ja näen että sen pohjalta kumpuaa kaikki muutkin arvot. Luonnonsuojelu on mielestäni tärkeää, mutta selviäisin varmasti miehen kanssa joka näkisi luonnon huomioimisen turhana. Sitten taas joillekin nämä kaksi arvoa voi olla tärkeydeltään jopa ihan päinvastaiset; muut arvot kumpuaa luonnonsuojelusta, eikä uskonnollisella suuntautumisella sen jälkeen ole niin väliä.

Mulle taas uskonto ei ole niin tärkeänä arvona. Kristillisissä arvoissa on toki paljon hyvää, mutta näkisin, että samoja arvoja voi olla, vaikka ei olisi kristitty. (Esim. lähimmäisen rakkaus = kohdellaan kanssaihmisiä ystävällisesti.) Siinä kohtaa uskonto toki vaikuttaisi, jos se tuo mukanaan jotain mikä sotii omia arvoja vastaan. Jos vaikka mies haluaisi kieltää mua käyttämästä ehkäisyä tai olisi uskontoon nojaten hyvin syrjivä. Muutoin kukin uskokoon tai olkoot uskomatta miten itselleen sopii.

Näin me ollaan erilaisia. (Enkä missään nimessä ole arvostelemassa kenenkään toisen arvoja!) Itselleni ihmisten yhdenvertaisuus ja luonto on tärkeimpiä arvoja, joten rasismi tai muu voimakas syrjintä olisi kynnyskysymyksiä ihan ystävyydessäkin. Luonto taas avioliitossa siinä mielessä että se vaikuttaa paljon yhdessä asumiseen ja lasten kasvatukseen.
 
Meillä on suhteellisen samanlaiset arvot. Ollaan tavattu ”myöhään” eli oltiin plusmiinus 30v kun tutustuttiin, joten varmaan siihen mennessä molemmille jo kehittynyt ne omat arvot, ainakin pääpiirteittäin. Arvoihinkin liittyen on just joitain, mistä ei tarvi olla samaa mieltä ja sitten taas asioita mistä pitää olla samaa mieltä. Mä en esimerkiksi kuulu kirkkoon tai ole mitenkään uskonnollinen ja mulle oli ihan ehdoton ettei lasta kasteta, hän saa toki ite päättää omasta uskonnostaan kunhan kasvaa. Poliittisesti ei kumpikaan olla kovin aktiivisia, mutta samaan suuntaan molempien poliittinen kanta kuitenkin nojaa. Luonto on itselle tosi rakas ja oon vaeltanut nuoresta lähtien. Oon tosi kiitollinen että puoliso on opetellut kans nauttimaan vaellusreissuista.

@Selah sanoi ihan hyvin, että ihminen varmaan hakeutuu myös sellaisten seuraan, joilla on samanlaista arvomaailmaa. Tää on kyllä totta, varsinkin tälleen vanhempana. Mulla on muutamia lapsuudenystäviä, joiden kanssa esim. poliittiset arvot ei kohtaa, mutta se ei oo haitannut. Koen sen taas rikkautena, että kuulee erilaisia mielipiteitä ja niistä voi keskustella asiallisesti. Lapsena ei tietenkään tällaisista asioista tiennyt mitään ja vaikka ollaan tosi samanlaisiata lähtökohdista, ollaan kasvettu tässä asissa eri suuntiin. Mutta koska takana on 30 vuoden ystävyys niin sitä ystävyyttä onneks pitää kasassa tosi moni muu asia❤️
 
Uskonto ois kyllä itelle dealbreaker, juurikin se et kaikki saa uskoa mihin haluaa, kunhan mun kotiin tai lapsille ei ujuteta sitä 😅 myöskin jos mies haluis naimisiin niin en ois ottanu, tai se et ei ois halunnu lapsia yhtään. Ja nää kyl ite selvitin sillo kans seurustelun alussa kypsässä 30v iässä (nuorempana en ehkä ois).
 
Muokattu viimeksi:
Sanotaanko näin, että tietyistä ydinarvoista en lähtisi enää tinkimään parisuhteessa. Mulla oli eksä, joka ajautui suhteemme aikana niin poliittisesti vastakkaiselle äärilaidalle ja alkoi myös uskoa kaikenlaisiin salaliittojuttuihin jne, ettei oikein mistään normaalista keskustelusta tullut enää mitään.

Myös vahvat uskonnolliset erimielisyydet varmaan pidemmän päälle rassaisivat liikaa. Itse olen kirkkoon kuulumaton uskonnoton henkilö ja nykyinen mieheni on kirkkoon kuuluva tapakristitty, ja tämä on sikäli oikein toimiva kombo, että perusarvot ovat hyvin samanlaiset mutta kumpikaan ei koe mitään tarvetta käännyttää toista :)
 
Takaisin
Top