Pitääkö puolison kanssa olla samanlaiset arvot?

[Vargynja]

Onko sinulla puolisosi kanssa samanlaiset arvot? Pitääkö mielestäsi olla?

Itselläni on puolison kanssa kohtalaisen samanlaiset. Ihan kaikesta ei ajatella samalla tavalla, mutta isoista jutuista ollaan samoilla linjoilla. Ja mielestäni näin on hyvä. Ei kaikesta tarvitse olla samaa mieltä, mutta en osaa kuvitella olevani parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on vaikka tosi syrjivä tai poliittisesti toisessa laidassa. Tosin en tiedä mitä jos nyt selvisi jotain tällaista. Ehkä monen avioliittovuoden jälkeen sekään ei johtaisi eroon.

 

[problemsolved]

Itsellä tietyt perusarvot on tärkeitä. Ihmisiä kohdellaan aina nätisti. Kaikki ovat lähtökohtaisesti samanarvoisia riippumatta varallisuudesta tai syntoerästä tai uskonnosta. Perhe on ensisijalla ja omat harrastukset toisena(toki meillä molemmilla tahtotila mahdollistaa harrastukset toiselle). Pariskuntana ja vanhempina olemme molemmat samalla viivalla ja teemme samoja asioita. Tottakai arjessa sitten tietyt asiat usein menee jommallekummalle useimmiten, mutta en esim. lähtökohtaisesti ole kodinhoitaja
Sitten taas poliittiset arvot ei ole merkityksellisiä. Mieheni on varmasti huomattavasti arvokonservatiivisempi ja enemmän oikealla talouspoliittisesti kuin minä (jo yrittäjyys usein vaikuttaa tähän). Itse olen löyhästi vasemmalla, mutta ymmärrän oikeiston ajatusmaailmaa. Ystäviäni on laidasta laitaan erk arvopohjalta ihmisiä, mutta parisuhteessa en voisi olla rasistisen miehen tai sellaisen joka ajattelee, että lastenkasvatus tai kotityöt kuuluvat naiselle.

 

[Kyfi7]

Jotenkuten täytyy olla samanlaiset arvot mun mielestä, tai ainakin samaan suuntaan eikä täysin ääripäissä. Ja sit se mitkä arvot näkyy arjessa, jos politiikka ei oo se mistä jutustellaan niin tuskin niin väliä mitä puoluetta vaikka äänestää, mut jos se on lähellä sydäntä niin sit ois ehkä parempi olla samalla puolella.

Lasten kasvatuksen kanssa kyl huomaa miten arvoja haluais lapsen kanssa toteuttaa ja niissä on vivahteita isän kanssa. Onneks ollaan kuitenkin aika samoilla linjoilla. Yks mikä tulee mieleen on digi- ja peliasiat, monesti nähny parisuhteessa niissä eroja. Me ollaan samalla linjalla digi- ja pelipositiivisia niin ei tartte tapella ruutuajoista. Mulla sit taas terveellinen ja monipuolinen ruokailu tärkeempää ja mies vous vaa syöttää lapsille joka pvä makaronia ja jauhelihaa

 

[Vargynja]

Tämä on kyllä hyvä pointti, että arjessa näkyvät arvot on tärkeitä. Näin meilläkin, vaikka en niitä tullut ajatelleeksi aloitusta kirjoittaessa. En voisi olla miehen kanssa, jonka mielestä kotityöt ja lastenhoito on vain naisten hommia.

Ystävyyssuhteetkin kun mainittiin niin... Ensimmäinen ajatus on, että ystävän erilaisia arvoja sietäisi paremmin, kun ne ei vaikuta niin paljoa omaan elämään tai lasten kasvatukseen. Mutta tosiasiassa veikkaisin ystävyyssuhteen herkemmin katoavan jos arvot ei täsmää. Enkä tarkoita että laittaisin välit poikki, vaan ystävyys saattaisi herkemmin "väljähtää" itsestään.

 

[problemsolved]

Mulla on yks parhaista ystävistä avoimesti rasistinen nainen. Ja itse olen kaikkea muuta. Mutta me emme puhu niistä asioista yhteisesta hiljaisesta ymmärryksestä. Pari kertaa olen hänelle maininnut, että nyt puhuu väärälle ihmiselle vääristä asioista. Ystävyytemme perustuu muille asioille parisuhteessa taas en kykenisi samaan, koska lapset oppivat arvonsa vanhemmilta (toki alkavat kyseenalaistaa niitä teineinä, mutta kaikilla se ei johda muutokseen), ja haluan lapsilleni opettaa itselle tärkeitä arvoja. Miehen kanssa Meillä ei ehkä käytännössä mene ihan yks yhteen esim luonnonvaroista säästäminen tai siihen liittyvät arvot. Mutta ne ovat sitten sellaisia, joiden kanssa pystyn vielä elämään ja niistä voidaan keskustella ja joustaa puolin ja toisin. Tärkeintä on itselle se miten hän kohtelee minua ja muita.

 

[Kali]

Mä en kyllä voisi olla edes kaveri kenenkään kanssa jolla täysin eri arvot, koska en osaa pitää suutani kiinni tietyistä asioista. Saati sitten että kumppani täysin eri mieltä asioista. Oon kerran tapaillut yhtä miestä muutaman kerran, joka piti esim yhtä oranssia miestä hyvänä ja no se ei jatkunut. En kyllä useinkaan saanut pidettyä suutani kiinni jos jotenki juttelu harhaitui tähän oranssiin mieheen. Usein tuli väiteltyä siitä... Tai muutenkin poliittisista aiheista, kun meidän kannat oli täysin päinvastaiset, itse enemmän vasemmistoon päin. En siitä syystä sen jälkeen jos selvisi että jollain edes vähän äärioikeistoon kallistuvat mielipiteet jatkanut juttelua. Onneksi vaikka nyt nykyisen miehen kanssa vähän tuosta politiikasta eriävät mielipiteet (mutta ei noin rajusti kun tuo 1 ex) niin saatetaan väitellä, mutta molemmat tiettyjä juttuja pitää huonoina.

Muuten muista asioista kuin politiikasta meillä kyllä miehen kanssa samanlaiset arvot. Molemmat tekee kotitöitä ja vaikka lapsia ei vielä oo niin mitä ollaan juteltu niin aikalailla samaa mieltä kasvatuksesta yms ollaan ainakin nyt.

 

[Elsae]

Kun on samanlainen elämänkatsomus ja arvot, eroavaisuuksista on mielenkiintoisempi keskustella verrattuna johonkin täysin ääripäähän. Saa hyviä väittelyjä aikaiseksi, mutta konsensus löytyy sit usein ja molemmat saa vähän uutta näkökulmaa tuttuihinkin asioihin.

Mulle henk koht joku täysin ääripää olis niin mun arvojen vastaista, etten vois kuvitella parisuhdetta sellaisen henkilön kanssa. Kaverina menee, mut yleensä ne ns oman kuplan ulkopuolella olevat henkilöt ovat silleen, miten sen nyt nätisti sanoisi, ehkä sen verran eri elämäntilanteessa tai muuten vaan vähän liian eri boogie, että haluaisin kovin läheistä ihmissuhdetta alkaa rakentamaan. Mulle riittää, että vaik jotain rasisteja tapaa työelämässä tmv, ettei mun tartte sellaista kuunnella enää vapaa-ajalla. Kyllä ne syrjivät asenteet sieltä jutuissa kuplii, vaikkei puhuttaiskaan esim politiikasta.