Pirkanmaa / Tampereen seutu odottajia (LA 2016)?

Mä plussasin jo rv 3+5tms (ai miten niin odotettu raskaus ;) ) ja pahoinvoinnin takia olin saikulla jo pari viikkoa myöhemmin, mä kun olen töissä läheisesti tekemisissä ihmiseritteiden kanssa niin en pystynyt kun astumaan työpaikan ovesta niin vessa kutsui. Pahoinvointi helpotti pääasiassa rv 12-13. Nyt sitten viimeiset pari viikkoa on ollut lisääntyen kipeitä supistuksia. Jokaisessa raskaudessa on toistunut sama kaava eli ensin pahoinvointia ja sen jälkeen muutaman viikon menee ns hyvin kunnes alkaa supistella. Nyt kiikun niillä rajoilla että olisiko saikku aiheellinen, mutta tiistaina ylimääräisellä neuvolalääkärikäynnillä kohdunkaula oli vielä normaalimitoissa niin päätin jatkaa vielä töissä kunnes supistukset alkavat liiaksi häiritä (tai saavat jotain aikaan).

Mä kuulun Kaukajärven neuvolan piiriin. Muotialan neuvola olisi lähempänä, mutta välissä on tuo Hervannan valtaväylä jota ei näissä asioissa (kuten päivähoidossa tai kouluissakaan) voi ylittää ;)
 
Mä tuun tänne kanssa mukaan. Asun Pirkkalassa ja la on 29.4. Meille olisi tulossa pikkukakkonen. Esikoinen on syntynyt 06/14. Np-ultra on 15.10, varhaisultra oli 17.9 silloin oli kaikki hyvin.
 
Norappi, Sulla on kyllä hyvä la. Meillä on tuota päivää käytetty jo kolmessa polvessa :D On siis mun idän, minun ja mun pojan syntymäpäivä ja aikoinaan siskolla oli la tuona päivänä myös (lapsi onneksi päätti valita ihan oman syntymäpäivän).
 
meilläkin oli kyllä odotettu raskaus, mutta plussan sain testiin tosiaan vasta rv 5+0. rv 4+5 ei vielä näkynyt viivaa ollenkaan!!! Mulla on menkkakierto n. 30pv, niin ei montaa päivää menny yli, et saatiin plussa tikkuun. :)

Jaa sääkin aphrael käyt kauksulla! :)
me asutaan nyt vielä täällä annalassa, niin on toi kauksu lähin. Vehmaisista on sit suunnilleen sama matka kauksulle ja linnainmaalle...

mää en ollu ollenkaan saikulla ton pahoinvoinnin takia, kun se ajottui juuri mun kesälomaan... -.-' Oisin tietty voinu hakee saikkuu ja siirtää lomaa, mut en nähny siinä mitään järkee si kuitenkaan, enkä toisaalta vielä niillä viikoilla halunnutkaan paljastaa raskautta vielä.
 
Balacenia, Juu ja Kauksulla on myös pari muualta tuttua terkkaria eli ovat olleet mun työkavereita tms. Toinen on mun terkka nyt :D Edellisessä raskaudessa mulla olikin sellainen vanhempi terkka joka tekee pelkkää äitiysneuvolaa. Nykyinen on siis myös mun nuorimmaisen terkkarina ;)
 
Mä jatkoin saikulta suoraan kesälomalle joka kului myös pahoinvoinnin merkeissä. Yksi lomaviikko siirtyi saikun takia kun lääkäri ei suostunut kirjoittamaan saikkua vain loman alkuun, koska "ei sun pahoinvointi kuitenkaan ole siihen mennessä helpottanut" :D
 
Kauksu ois mun lähin paikka, mut väärä piiri kun Messukylässä asun, niin Linnainmaalle vaan. Ei sinnekään oo ku reilu kolmisen kilsaa, mut mäkinen reitti pyörällä ei oo inspiroivin yhdistelmä. Mutta sitten, kun käy liian raskaaksi, pitänee kävellä. Bussilla ei pääse ku puolet matkasta kuitenkaan. Kauksulle ois sentään mennyt bussi melkeen ovelta ovelle. Oon vaan laiska. :D

Meidän molempien perheet asuu onneksi kauempana, nyt on 8+1, mut mahaa on tullut sen verran, että alkaa jo huomata (jopa mun mies :D) ja vielä ois n. kuukausi ultraan, jonka jälkeen ollaan aateltu kertoa, jos kaikki menee hyvin. Välissä ois vaan muutamatkin perhejuhlat...

Miten teillä on muuten menny pahoinvoinnin ja muun oireilun kanssa? Mä inhoan oksentamista yli kaiken, vielä tähän mennessä ei oo tarvinnu, mutta huono olo on kyllä melkein koko ajan, tekee ruokavaliosta melko rajoittunutta.
 
me kerrottiin molempien perheille siinä 8-10 -viikoilla. Ensin miehen äidille ja mun vanhemmille ja sit vähän myöhemmin miehen isälle ja tämän vaimolle. Myös omille isovanhemmille kerrottiin samoihin aikoihin. Kavereille kertoilin sitä mukaa kun nähtiin, ekoille jo heti plussauksen jälkeen kun oltiin seuraavana viikonloppuna menossa baariin ja tarvittiin kuski, niin en si viittiny olla kertomatta kun saatoin ite hyvin olla se kuski. facebook-jilkista tein asiasta vähän sen jälkeen kun oli nt-ultra ollut. Ensin kyllä kerroin töissä ennen kun julkasin facessa...

pahoinvointia mulla oli viikoilla 7-12. Jonkun aikaa mulla auttoi pahoinvointirannekkeet (suosittelen kokeilemaan!), mut sit lopulta ei enää nekään auttanu. Oksensin lähes päivittäin ton 5 viikkoa. Mitään ei oikein tehnyt mieli syödä. Joillekin on kuulemma auttanut säännöllinen syöminen, mut mulla ainakin oli ihan sama söinkö vai en, huono olo ja oksennus tuli joka tapauksessa! Jossain vaiheessa en voinut ees olla samassa huoneessa kun mies teki ruokaa, tuli heti huono olo siitä ruuanlaiton hajusta! Myös kaupoissa lihatiskit ja kosmetiikkaosastot oli ihan ehdoton no-no.
myös se oli kamalaa, kun meidän rapussa on jonkun verran koiria ja HYI ETTÄ kun ne koirat haisi sillon mun nenään NIIIIIN pahalta! Meinas oksu lentää aina kun meni ulos... -.-'
Ja tosiaan mulla oli ihan superhajuaisti ton pahoinvoinnin ajan, ei kiva... Onneks ei tarttenu olla töissä (oon päiväkodissa töissä), ois meinaa voinu olla pikkasen hankalaa esim. vessatus!

Ton pahoinvoinnin jälkeen sain seurakseni närästyksen, jonka takia oksentelin mahahappoja vielä pari viikkoo varsinaisen pahoinvoinnin jälkeen. Renniee vetelin kuin karkkia ja galieve -nimistä närästyslääkettä kokeilin myös. Kummastakaan ei suurta apua ollut.

onneks nyt ei enää oo n. kuukauteen närästäny eikä ollu huono olo! ihan satunnaisesti joistain tietyistä ruuista on närästäny ja oon si jättäny niiden syömisen/juomisen...

sokerirasituksessa olin joskus 12+ viikolla ja siitä sain tosiaan radi-diagnoosin. pari viikkoa mittailin sokereita kotona, ja koska niissä oli ylityksiä melko paljon, sain lähetteen äitipolille. Äitipolikäyntiä varten mittailin vielä n. 3 viikkoo sokereita ja pidin ruokapäiväkirjaa 3pv.
Äitipolilla mulle määrättiin sit insuliinit ja niitä oon nyt pistänyt vähän vajaa 2vko. Äitipolilla tehtiin myös rakenneultra, mutta koska sikiö oli poikkitilassa, niin kaikkia rakenteita ei nähty tarpeeksi hyvin. Meen ens tiistaina siis toiseen rakenneultraan ja toivottavasti pikkunen ois nyt vähän paremmassa tarjonnassa ja näyttäis meille sukupuolensa ja kasvonsa <3
Ainakin on varmaan kääntynyt, koska sunnuntaista asti olen tuntenut liikkeitä <3
Ennen sunnuntaita en siis ollut tuntenut yhtään mitään, nyt liikkeet tuntuu selällään maatessa, mutta myös istuessa! On tää niiiiiiin vänkä tunne kun pikkunen potkii! Ja tuntuu ihan kädelle asti!

hupsista, tästä tuli aika romaani, toivottavasti jaksatte lukea!

niin ja nyt rv 21+2
 
Mä oksentelin esikoista odottaessa koko pahoinvoinnin (rv 6-25) ajan rajusti. Näitä nuorempia odottaessa olen oksentanut vaan harvoin, mutta pahoinvointi on ollut ihan järkyttävää. Oksentamisen olen välttänyt vain pysyväni vaakatasossa ja nyppimällä pieniä määriä ruokaa jatkuvasti vaikka mikään ei maistunutkaan. Paino on pudonnut joka raskauden alussa useampia kiloja pahoinvoinnin vuoksi.
 
Mullakin muuten pahoinvointirannekkeet helpotti vähän pahoinvointia. Jos joku haluaa kokeilla niin voin luopua omistani ja antaa kiertoon.
 
Sugarplum, Aika samoilla nurkilla sitten asut kun me asutaan tässä golf-kentän vastapuolella. Tässä menee kyllä ihan hassusti noi neuvolarajat. Tosin aikoinaan kun mä olen ollut neuvolaharjoittelussa oli Messukyläläisten neuvola Takahuhdissa eli paljon lähempänä. Ja meidän talot kuului Muotialan neuvolan piiriin vielä 5v sitten..
 
Tänään on näköjään mulla nettipäivä, söin eilen illalla ison annoksen lasagnea (kun oli nälkä ja se oli niiiin hyvää) - surkein idea ikinä! Valvoin koko yön, kun oli niin kamala olo ja tänään oon sit maannu sängyssä. Vieläkään ei oikein unta tuu, oon närppiny leipäpalasia ja satsumaa, muuten alas on mennyt vaan jääpaloja. Kaiken huipuksi eilen hyvän olon huuruissani menin lupaamaan miehelle, että leivon tänään tarjottavia, kun huomisaamuna tulee vieraita...

Voi ei, eli mulla on vielä monen viikon kärsimykset edessä! Mulla on tän huonon olon takia ollu vaikea syödä, terveellisesti tai ylipäätään. Kaikista kauheinta on avata jääkaappi, etenkin avattu leikkelepaketti on jotain niin kamalaa. Mä toivon, että tää olo ei kestäis ihan superpitkään, tuntuu, ettei mitään jaksa eikä pysty. Vähän kärsii elämä. Ja sit ku tää alku on vähän kuin ekan ultran odottamista, ettei oikein edes uskalla iloita. Tulipas valitusta, ei pitäis huonon olon hetkinä kirjoittaa, kun normisti mun mieliala on kuitenkin ihan hyvä. :D

Muitakin täällä suunnilla Tamperetta asuvia siis on. Me asutaan opiskelijakämpässä, mut nää on perheasuntoja, niin jonkun verran on lapsiperheitä talossa. Muita odottajia ei taida olla, ainakaan seinien läpi ei kuulu outoa itkeskelyä, "Kulta, voisiks tuoda..."-pyyntöjä, pahoinvoinnin ääniä tai "Ääää, ihan hirvee olo!" -huuteluita... Toisin ku meiltä. Raskaus pidetään salassa joo, mutta naapurit saattaa jotain päätellä. xD
 
Lihan (erityisesti jauhelihan) paistaminen on myös aika etovaa.. Mä en vieläkään syö lihaa juurikaan vaikka pahoinvointi helpotti jo pari kuukautta sitten ;) Ja meillä nuorimmaisen (moniallerginen ja hurjan suppea ruokavalio) erityiskorvike haisi normaaliakin kamalammalle.. Ruokakaupasta sain ostettua jotain vaan jos oli niin yksiselitteinen ostoslista ettei kaupassa tarvinnut pysähtyä miettimään mitään eli mulle tyypillinen lista: ruokaa, salaattiaineita jne ei toiminut ollenkaan :D Kaupasta piti pääsyä mahdollisimman pian pois.
 
Meillä kerrottiin raskaudesta lähipiirille jo hyvin pian plussan jälkeen ja olosuhteiden pakosta myös töissä heti plussan jälkeen kun kaikkea ei voi raskaana tehdä. Kaverit ym ei tiedä vieläkään kaikki, koska asia saa paljastua omaan tahtiinsa. Musta nyt mahan on kyllä nähnyt kauan eli salaisuus tämä ei ole kenellekään joka näkee :D
 
mää en aina edes kyennyt lähtemään kauppaan mukaan tai sit oli lähdettävä kesken ulos haukkaan happea tai istuun autoon. Onneks mies jakso käydä kaupassa!

Nyt ei onneks enää juur mitkään hajut haittaa, noi koirat edelleen haisee pahalta tossa rappukäytävässä silloin tällöin. Onneks ei tartte enää kauaa täällä asua!

Mut ei kaikilla välttämättä kestä yhtä kauan pahoinvointi, tuolla helmikuisissakin on monta, joilla pahoinvointi kestänyt vaan pari viikkoa tai ei juuri ole ollenkaan ollut... Toki on sit myös niitä epäonnisia, joilla on edelleen pahoinvointia, vaikka me mennään 17-22-viikoilla...
 
Mulla ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kun käydä kaupassa. Mies kun on ylityöllistetty yrittäjä ja jollain tätä perhettä pitää ruokkia. Naurankin välillä että olen kolmen lapsen yksinhuoltaja joista yksi vaan on kohta 35v ;)
 
no mulla onneks mies on vaan about 10-12h päivässä töissä... :D On kokkina isossa ravintolassa ja aika iltapainoitteista on sen työ. Onneks mää olin kesälomalla, niin pystyttiin käymään yhdessä kaupassa aamupäivisin... Ja aina oli ongelmana se, että mitä voi sieltä kaupasta ostaa, kun mikään ei oikein maistunu... oli siinä miehelläkin mietittävää!!! :D

Mäkin kyl just yks päivä nauroin miehelleni, et kohta mulla on kaks lasta... :D toinen sentään osaa itse syyödä ja käydä vessassa... :D Ja on sen 30v...
 
Meillä mieskin opiskelee, niin aikatauluissa on joustoa. On helpottanu mun oloa tosi paljon, kun mies pystyy ottamaan isomman palan vastuuta, munkin osuudesta. Ja meillä esikoista odotetaan, niin ei oo muita lapsia hoidettavana. Oon siis hyvässä tilanteessa siinä mielessä, et voin mennä omien rytmien mukaan ja tehdä vaan sen verran, ku jaksaa.

Joo, lihan haju etoo kyllä kaikin puolin. Normisti elän hyvin kasvispainotteisesti, nyt oon aatellu vähän lihaa lisätä, keksis vaan mitä pystyis syömään. :'D
 
mulla kaikista pahin oli jauheliha, vaikka normaalisti syön jauhelihaa kyllä! kana meni vähän paremmin ja aina välillä sit esim. naudan pihvi...
Mut ylipäänsä oli vaikeeta miettiä, et mitä pystyy syömään. Yleensä en juuri saanu syötyä. Muistan en jonain päivänä olin ihan onneni kukkuloilla kun sain syötyä ruisleipää kurkulla. :D
jossain vaiheessa myös mietin ruokia sen mukaan, mitä on helppo oksentaa... :D Mustikkakeitto meni alas, mut oli ihan kamalaa oksentaa sellaista hapanta mustikkamömmöö!! :D

meillä oli tänään rakenneultra osa 2. Kaikki oli niinkuin pitikin ja kuvakin saatiin mukaan. Oli vaan tyhmä huone se missä mut ultrattiin, kun ei ollu mulle erillistä näyttöä, josta oisin nähny kuvaa... sukupuolta ei vieläkään nähty varmaksi, taas veikattiin tyttöä. "Papu" piti niin tiukasti pyllyn kiinni kohdun seinämässä, et varmaa näkymää ei saatu...
Tytöltä tämä nyt kaikin puolin vaikuttaa, mut en ehkä uskalla vielä(kään) mennä osteleen niitä vaaleenpunasia rimpsessamekkoja... Höh.
 
Mä söin esikoista odottaessa yacky makupaloja, koska niistä sai nopeasti energiaa (eli ennen kuin tuli ylös) ja oli helppo oksentaa. Enpä sen jälkeen halunnut nähdäkään niitä kymmeneen vuoteen :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top