Pikkusisaruksen odottajat

Meillä aamulla herätään ihan ok aikaan (yleensä klo 7-8)mut päiväunia ei oo ottanut nyt pariin päivään kuumuuden takia. Oon saanu rattaisiin torkahtaan parikymmentä minuuttia, mut sit jo herää. Normisti ei siis ikinä rattaisiin nuku, mut ulkona varjossa ollut viileempi kun sisällä.

Myös illalla nukahtaminen venynyt lähes poikkeuksetta lähemmäs ysiä. Eilen käytin tytön nukuttamiseen yli 3,5h.. ottaa päähän, kun itekin haluis levätä. Mutta en mäkään pysty päivällä nukkuun sisällä kun on niin tuskasen kuuma...
 
Täällä kylmäpakkaus jalkojen päällä ja mehujää sisäisesti jäähdyttämään[emoji16]
 
3v isosisko on nyt keksinyt vauvaleikin eli etenkin iltaisin hän itkee tekoitkua, sanoo "tä-tä" ja konttaa/ryömii ympäriinsä pyytäen syliin kun ei osaa kävellä. Kertoo ihan leikkivänsä vauvaa (esim kun sanoin ettei voida huomenna mennä hoplopiin kuten olo puhetta jos hän on vauva, hän sanoi ettei siellä ole vaan vain kotona). Sanoin että saa leikkiä ja aina pääsee syliin kuin vauva, mutta vessassa käydään niin kuin isot lapset (joku raja). Samalla silti kertoo mitä vauvat ei osaa (tai kysyy osaako vauva sitä tai tätä) ja sitten kertoo opettavansa vauvaa. Saa nähdä onko täällä reilun kuukauden päästä sitten kaksi vauvaa vai mihin tuo kehitys suuntaa. Onneksi mies on kuukauden kotona niin on sitten sylitkin kaikille vauvoille :D
 
Tips saattaa olla että teidän typykkä käy tällälailla läpi vauvan tulon tarkotusta ja valmistautuu näin vauvan tuloon :wink jospa se olis vaan henkistä valmistautumista eikä mitään sen kummempaa taantuman yritystä:)
 
Äippä x5 sanoi:
Tips saattaa olla että teidän typykkä käy tällälailla läpi vauvan tulon tarkotusta ja valmistautuu näin vauvan tuloon :wink jospa se olis vaan henkistä valmistautumista eikä mitään sen kummempaa taantuman yritystä:)
Click to expand...

No se voi olla, kovasti hän puhuu ja kyselee aiheesta mutta myös on varmistellut omaa asemaansa, on jo iso mutta pitää tärkeänä että on vielä myös pieni ja tätä hänelle on puhuttukin. Ihanaa että on kiinnostunut, viikonloppunakin kyseli kaveriltani jolla on 16kk "vauva" että oliko tuo sinun masussa ja käytiin läpi mitä kaikkea "vauva" osaa. Onhan nää aina suuria asioita lapsille etenkin kun on ollut ainoa lapsi tähän asti, hyvä vaan että käsittelee aihetta.
 
Niinpä! Meidän 4v on kans alkanut miettimään mitä on olla isosisko, vaikka hänellä on jo 2 pikku siskoa:D kysyy päivittäin että onko hän jo isosisko? Hoivaa nukkeaan ja miettii miten voi auttaa vauvan kaa:) hän on ainut joka ääneen on miettinyt tätä vauva asiaa:D
 
En kestä enää hetkeekään tota 3 v. kärttyilijää! Mihinkään ei oo tänäänkään päästy täältä tukalan kuumasta kämpästä, kun ei tota kiinnosta pihaan tai puistoonkaan lähteä. Toisaalta helpottavaa ettei tarvii tuolla liikenteessä sydän syrjällään olla, kun se karkaa kumminkin, eikä odota tai pysähdy millään käskyllä. Toissapäivänä juoksi meiltä kaupalle 500m, 2 risteyksen yli mitään kattomatta. Mä en sen perässä pysy mahani kanssa.
Nälkä on, mut mikään oikee ruoka ei kelpaa. Nyt myönnyin leivän kärttämiseen, niin juusto oli eri tavalla kuin isin laittamana, ja johan tuoli lensi! Raapii ja lyö mua ja viskoo leluja. Mun pitää lähtee välillä lukkojen taa vessaan piiloon. Ihan hullua! Onneks maanantaina alkaa päiväkoti, järjetöntä tää lomailu.
 
Arvele sanoi:
En kestä enää hetkeekään tota 3 v. kärttyilijää! Mihinkään ei oo tänäänkään päästy täältä tukalan kuumasta kämpästä, kun ei tota kiinnosta pihaan tai puistoonkaan lähteä. Toisaalta helpottavaa ettei tarvii tuolla liikenteessä sydän syrjällään olla, kun se karkaa kumminkin, eikä odota tai pysähdy millään käskyllä. Toissapäivänä juoksi meiltä kaupalle 500m, 2 risteyksen yli mitään kattomatta. Mä en sen perässä pysy mahani kanssa.
Nälkä on, mut mikään oikee ruoka ei kelpaa. Nyt myönnyin leivän kärttämiseen, niin juusto oli eri tavalla kuin isin laittamana, ja johan tuoli lensi! Raapii ja lyö mua ja viskoo leluja. Mun pitää lähtee välillä lukkojen taa vessaan piiloon. Ihan hullua! Onneks maanantaina alkaa päiväkoti, järjetöntä tää lomailu.
Click to expand...

Ei jaksais ei... meidän 1v ja 2,5v on vahvasti uhmassa! Tänään taas aamu päivä yhtä raivoa ja tietenkin mulla pääkipeä ja muutenkin aivan voimaton olo... väsyttää! Ei jaksa!
 
Äippä x5 sanoi:
Ei jaksais ei... meidän 1v ja 2,5v on vahvasti uhmassa! Tänään taas aamu päivä yhtä raivoa ja tietenkin mulla pääkipeä ja muutenkin aivan voimaton olo... väsyttää! Ei jaksa!
Click to expand...
Hei täällä kans alko uhma nyt pari viikkoa sitten, kohta 2,5v, hermot tosi kireellä :hungover:
 
Niin on! Aivan uskomatonta perseilyä tänään aamulla uimarannalla... jäi veteen meno eräiltä odottamaan järjen hiventä!
Mun pinna tänään muutenkin jotenkin super kireellä... suurin syy tähän nää prkl helteet ja unettomat yöt josta muuten johtuu tää pään jyystö!
 
Millä te jaksatte teidän esikoisten itku potku raivarit? Meillä tytöllö ollu nyt joka päivä niitä ihan joka asiasta (ei halua syöttötuoliin,ei saa vaihtaa vaippaa, ei vaihdettu vaippaa, ei vaatteita, haluaa pukea itse,ei osaa pukea itse,haluaa syödä itse,ei haluakaan syödä itse jne jne).

Äskön sai sellasen paskahalvauksen et huusi valehtelematta 30 min samalla purren, potkien, raapien, hakaten ja heitellen mua ja välillä hakkas päätään maahan. Lopulta luulin et se oikeesti kuolee kun huusi ai aita lattialla maaten naama sinipunasena.

Nyt mahaa vihloo kun tuo on potkinu sitä niin, mutta minkäs teet. Just soitin miehelle (joka on tänäänkin ylitöissä, varmaan just sen takia ettei kestä kuunnella tota karjuntaa koko iltaa??), että mä en oikeesti kohta enää pärjää ton lapsen kaa. Kertokaa nyt joku vinkkejä tohon uhmaan. Ja se jos annan lapsen olla vaan huutamas lattialla niin se ihan oikeasti satuttaa itseään pahasti. Neuvolan ohjeiden mukaan oon yrittäny sitä rauhotella ja pitää kiinni pahimmissa raivokohtauksissa. Ja tosiaan ikää nyt 1,5 v, luulin et uhma tulis vasta vähän myöhemmin. Huoh...
 
Emppuli, kuulostaa kieltämättä aikamoiselta tahtotaaperolta. Toki tuo on tosi tärkeä vaihe lapsen kehityksessä, kun lapsi ymmärtää, että voi itsekin päättää joistain omista asioista. Mietin, kuinka aiemmin olette ratkaisseet itkupotkukohtaukset, kun niitä oli harvemmin?

Meillä poika on löytänyt vuosi sitten ns. oman äänensä ja tahtonsa ja kyllä siinä kieltämättä meinaa olla oma pinna sekä ymmärrys aika kovilla. Itselleni ehdottomasti paras oivallus oli lausahdus: your child is not giving a hard time, your child is having a hard time. Se auttoi mua henkilökohtaisesti ymmärtämään, että lapsi ei tee sitä tahallaan, vaan että siellä kiukun ja raivon takana on joku tunne/tarve, mitä lapsi ei itse osaa muulla tavoin ilmaista. Meillä näissä tilanteissa ollaan annettu lapsen huutaa, mutta aina oltu siinä lapsen lähellä, ettei lapselle tule tunnetta riittämättömyydestä. Sitten kun suurin kiukku on tullut ulos, niin tilanne ollaan käyty yksinkertaisin sanoin läpi (esim. Luolamiespuhe) samalla kun halataan viimeisetkin harmit pois. Toisen ja itsensä satuttamiselle meillä on täysi nollatoleranssi ja siinä vaiheessa, jos lapsi läpsäsee mua esim mahaan, niin sitten sanon tiukasti ei ja menen vähän syrjemmäs. Meillä ei tosin lapsi ole yrittänyt satuttaa itseään, mutta siihen en yksinkertaisesti keksisi muuta kuin lapsen pitelyn. Paljon, paljon tsemppiä!
 
Minulla nyt lapset lähenee murkku-uhmaa mutta muistan tuon vaiheen kuin eilisen! Kolme 1,5v ikäerolla..

Joskus nostin pinnikseen pahimman uhman huutamaan jos lyömään ym rupesi. Käsiä kun pakko oli saada vapaaksi sisaruksille ja ei kipeää tulisi kenellekään.

Meillä moneen apuna oli tarrapaperi/taulu. Kaupasta ostettiin mieluisia tarroja ja onnistuneesta ruokailusta, pukemisesta, pottailusta ym sai yhden tarran tauluun ja taputettiin. Myöhemmin sovittiin että tietystä määrästä kerättyjä tarroja saa jonkun pienen palkinnon (herkku, lelu/askartelujuttu, eväsretki).
Huomio tintan aiheesta mukavaan tai kylpyhetki pystyyn.
 
Aiemmin kun oli raivokohtauksia niin annettiin lapsen myös huutaa, mut oltiin läsnä ja syliin pääsi, jos tahtoi. Ja jos satutti itseään niin pidettiin kiinni. Eli samoilla kun nyt. Nyt vaan lapsi on isompi ja siten voimakkaampi ja minä viimesillään paksuna eli en yhtä voimakas kun ennen.

Ja ymmärrän kyllä, että lapsi ei sitä tahallaan tee. Ymmärrys on vaan kovilla sen jälkeen kun joka asiasta on tullut se raivokohtaus ja ne ei millään laannu. Oon myös kieltänyt, jos mua/koiraa/kissaa tms lyö, puree tai potkii,mutta se ei tunnu menevän jakeluun. Monesti vaan nauraa, mikä on myös raivostuttavaa. Kiellot myös pahentaa raivohuutoa... Myös raivokohtauksen aikana oon välillä yrittänyt puhua/rauhoitella lasta, mutta se on sama kun puhuis lyhtypylväälle.
 
Emppuli, tiedän juurikin sen tunteen, kun lapsi nauraa omille pöljäilyilleen. Mä en ole mikään lehmänhermoinen ja se jos mikä saa mut ärsyyntymään. Toivottavasti jollain muulla olisi hyviä vinkkejä, kuinka rauhoittaa jukuripää :sad001
 
Inhottava tilanne, Emppuli. Meillä kans alle 2v tahtoikänen, joka menee monta kertaa päivässä maahan pötkölleen huutamaan ja heittäytyy mittarimatona eteenpäin. Eniten näitä kohtauksia tulee väsyneenä ja nälkäsenä. Ja jos ei oo päästy/menty pihalle leikkimään. Tänään esim mun oli pakko tehdä viikonloppua varten ruokia ja leipomuksia päikkäreihin asti, ja sen jälkeen uuniin jäi vielä hirvipata hautumaan. Eli ei päästy ulos. Mies kerkes töitten ja iltaruoan jälkeen pihalle, minkä jälkeen illalla ei ollu enää mitään ongelmia. Tai tietty pientä vääntöä, mutta ei yhtäkää heittäytymistä. Uskomatonta.

Tsemppiä hurjasti! Onneksi tämäkin on vaan vaihe :)
 
Emppuli Ootteko kokeillu harhauttamista? Eli enneku on tossa loputtoman raivon syövereissä jolloin ei enää kuulla/nähdä mitään niin jos sen huomion sain jonneen muualle kivaan juttuun? Meillä kans Siirillä tulee välillä noita raivo kohtauksia mutta ei kyl noin pahana niin annan huutaa huutonsa lattialla kun se veivaa itseään edestakas syli-lattia väliä niin oon huomannut että se rauhoittuu siellä lattialla huutaessaan paremmin kun mun sylissä vaikka siis syliin pääsee jos tahtoo... itse oon kans siellä lattialla sit! Olen yhdistänyt kans nää raivoamiset nälkään/väsyyn.
Hyvästä käytöksestä tosiaan sit ylistystä ja huonosta huomiotta... näin meillä. Väkivallalla täysi 0 toleranssi, muita tai itseään ei saa satutttaa.
Jaksamista kaikille näihin uhmiin, raskasta aikaa!
 
Tahtotaaperot on mainioita, niitä on vain kestettävä. Toki joka muksu on erilainen ja jos on todella tulinen temperamentti niin ei voi kuin sympata.

Tuo Immen mainitsema luolamiespuhe on hyvä, kuten myös kiukun ennakointi, eli yleensä väsymyksen ja nälän ennakointi hyvissä ajoin. Todellisen raivon iskiessä ollaan sanoitettu tilannetta tyyliin "sua harmittaa se ja se asia", jos ei tiedetä mikä harmittaa niin "sulla on paha mieli, ei se haittaa, saa kiukuta (mutta ei saa lyödä)". Yleisesti ottaen tilanteen selostaminen sujuu paremmin kuin kiellot tms. ja sen osoittaminen että negatiivisetkin tunteet on ok (kunhan ketään ei satuteta). Aika nopeasti taapero oppi itsekin analysoimaan tunteitaan, menee välillä toiseen huoneeseen hengittelemään ja tulee rauhoittuneena takaisin.

Mitä tässä yritän sanoa on että tunteiden sanoittaminen ei välttämättä toimi noin pienen rauhoittamisessa heti, mutta väitän että se nopeuttaa uhmakohtausten hallinnan oppimista niin lapsen kuin aikuisenkin osalta ja helpottaa vastaavia tilanteita tulevaisuudessa.

Meidän jo melko tyyni 3v on ollut pari päivää tosi kiukkuinen kun on ollut kipeä eikä mamma viimeisillään oikein jaksaisi sitä katsella. Ymmärrän siis täysin että hermot menee. Mm. aamu aloitettiin pohtimalla onko kyseessä kiukku, harmitus vai paha mieli (näin lapsi usein mielialojaan analysoi). Tänään tosin vastauksena oli kitisevä "ei mikään!" -huuto :D
 
Noissa kiukkuiluissa on se just haastavaa kun mikään ei käy. Teki niin tai näin niin asiat on huonosti ja periaatteesta en anna asioissa periksi jos ne on sellaisia lapsen päähänpistoja, vaikka tiedän että sillä rauhoittuisi. Niin paljon saa kyllä purra hammasta tuon epelin kanssa ja kun läpsii tai heittelee tavaroita mua kohti ja kiellän niin monesti nauraa, varsinkin silloin jos tartun käsistä kiinni ja pysäytän toiminnan. Mutta oma tekoitku auttaa :rolleyes: ja se kun samalla sanon että äitiin sattuu. Silloin menee suupielet alaspäin ja tulee halaamaan ja silittämään. Sitten halaan ja suukotan ja sanon että kaikki hyvin, ei saa lyödä/potkia/purra. Poika siis 1 v 8 kk nyt.
Mäkin yritän aina selittämällä avata tilannetta ja annan tulla syliin jos helpottaisi oloa. Myös tuo Äipän mainitsema harhauttaminen toimii monesti, mutta vaatii vaan sitä kärsivällisyyttä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top