Ajattelin että olisi mukavaa (tai no mukavaa ja mukavaa) perustaa ketju pienille ja myös suuremmille murheille ja huolen aiheille.
Olen huomannut että itseäni ainakin helpottaa että voi purkaa tuntemuksiaan, varsinkin jos on sellaisia ajatuksia joita ei uskalla tai pysty sanomaan/sanottamaan muille ääneen.
Yritetään tukea toisiamme joko sanallisesti tai sitten reaktioilla toisten viesteihin. Olisi ihanaa jos yksikään huoli ei jää näkemättä
Ja ei tuomita muiden ajatuksia ja kokemuksia. Vaikka jonkun huoli tuntuisi itsestä vähäpätöiseltä, niin se on kyseiselle henkilölle silti aito.
Ylläpito voi poistaa jos on liian negatiivinen aloitus tänne
Voin itse aloittaa: tällä hetkellä on suurimpana huolena että mitään eloa ei ole ja että tulee keskenmeno. Olen ollut vähäoireinen ja pelkään kemiallista raskautta niin paljon. Nyt ilmeisesti olen viikolla 5+0 (raskausviikolla 6?? miten nää lasketaan :D) ja odotan kauhulla ja innolla varhaisultraa kolmen viikon päästä. Päätin kuitenkin alkaa kirjoittaa tänne palstalle, koska jos raskaus jatkuu, en halua että olin hermostunut, stressaantunut ja ahdistunut koko ekan kolmanneksen
Olen joutunut lisäksi lopettamaan lääkitykseni ainakin alkuraskauden ajaksi, ja se näkyy kyllä heti voinnissa negatiivisesti. Toivottavasti tämä tilanne paranee vielä kun pääsen joskus neuvolaan lääkärille. Työterveys ei tahtonut ottaa tähän mitään kantaa raskauden vuoksi
Onhan siinä jo huolia kerrakseen Ihanasti olit tuossa aloituksessa laittanut, että tuetaan toisiamme Onko sulla aiemmin ollut raskautumisia? Mulla on myös sama huoli, että mitä siellä tapahtuu, kun on niin vähän oireita. Mutta ilmeisesti oireet voi myös vaihdella raskauksissa... Eilen olin niin ahdistunut, että aattelin jo ettei se oo kyllä yhtään terveellistä. Ystävä lohdutti, että hän uskoo, että se mitä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi Se lohdutti itseä Vähän sekava tukiviesti, kun on itsekin hämmennyksissä
Tsemppiä teille! Täälläkin pieni pelko keskenmenon riskistä, se kun on aina olemassa eikä siihen hirveästi voi vaikuttaa Mutta tosiaan raskaudet on erilaisia, mulla ei ollu ekassa raskaudessa paljoakaan oireita, alussa väsytti hirveesti mutta sekin tuli ehkä vasta viikolla 6-7. Sitä ennen ei ollut mitään, ja silti kaikki meni hyvin itseä tällä(kin) kertaa pelottaa keskenmenon lisäksi se pahoinvointi ja miten pystyn olemaan töissä jos tulee huono olo päivät sinne ekaan ultraan tuntuu niin pitkiltä!
Mulle tuli nyt jäätävä pelko, et jos en saiskaan olla raskaana! Mulle on vuosi sitten tehty kohdunkaulan lyhennys ja muistaakseni halusivat silloin tietää haluanko vielä lapsia. Pakko ottaa huomenna yhteyttä sinne neuvolaan Että mitenkähän riskialtis raskaus tää on...
En pysty kyllä itsekkään vielä ihan luottamaan tähän, tuntuu että viivatkin olleet heikompia ku mitä esikoisesta olivat. En sitten tiedä, pystyykö siitä oikeasti päättelemään mitään... Mutta yritän nyt kuitenkin luottaa, koska ei se murehtiminenkaan tilannetta paranna. Hetki mennään kerrallaan ja katsotaan, miten asiat etenee
Ihanasti olit tuossa aloituksessa laittanut, että tuetaan toisiamme 
Se lohdutti itseä
Mutta tosiaan raskaudet on erilaisia, mulla ei ollu ekassa raskaudessa paljoakaan oireita, alussa väsytti hirveesti mutta sekin tuli ehkä vasta viikolla 6-7. Sitä ennen ei ollut mitään, ja silti kaikki meni hyvin 
päivät sinne ekaan ultraan tuntuu niin pitkiltä!
Itekin kyllä se nyt alkoi jännittämään ja varsinki jos raskaus siksi paljastuu asiakkaillekin. Tsemppiä sullekin 
Että mitenkähän riskialtis raskaus tää on... 
