Pienien ja suurten huolien ketju

[nurkkis]

Ajattelin että olisi mukavaa (tai no mukavaa ja mukavaa) perustaa ketju pienille ja myös suuremmille murheille ja huolen aiheille.

Olen huomannut että itseäni ainakin helpottaa että voi purkaa tuntemuksiaan, varsinkin jos on sellaisia ajatuksia joita ei uskalla tai pysty sanomaan/sanottamaan muille ääneen.

Yritetään tukea toisiamme joko sanallisesti tai sitten reaktioilla toisten viesteihin. Olisi ihanaa jos yksikään huoli ei jää näkemättä

Ja ei tuomita muiden ajatuksia ja kokemuksia. Vaikka jonkun huoli tuntuisi itsestä vähäpätöiseltä, niin se on kyseiselle henkilölle silti aito.

Ylläpito voi poistaa jos on liian negatiivinen aloitus tänne

 

[nurkkis]

Voin itse aloittaa: tällä hetkellä on suurimpana huolena että mitään eloa ei ole ja että tulee keskenmeno. Olen ollut vähäoireinen ja pelkään kemiallista raskautta niin paljon. Nyt ilmeisesti olen viikolla 5+0 (raskausviikolla 6?? miten nää lasketaan :D) ja odotan kauhulla ja innolla varhaisultraa kolmen viikon päästä. Päätin kuitenkin alkaa kirjoittaa tänne palstalle, koska jos raskaus jatkuu, en halua että olin hermostunut, stressaantunut ja ahdistunut koko ekan kolmanneksen

Olen joutunut lisäksi lopettamaan lääkitykseni ainakin alkuraskauden ajaksi, ja se näkyy kyllä heti voinnissa negatiivisesti. Toivottavasti tämä tilanne paranee vielä kun pääsen joskus neuvolaan lääkärille. Työterveys ei tahtonut ottaa tähän mitään kantaa raskauden vuoksi

 

[Unelma27]

Onhan siinä jo huolia kerrakseen Ihanasti olit tuossa aloituksessa laittanut, että tuetaan toisiamme Onko sulla aiemmin ollut raskautumisia? Mulla on myös sama huoli, että mitä siellä tapahtuu, kun on niin vähän oireita. Mutta ilmeisesti oireet voi myös vaihdella raskauksissa... Eilen olin niin ahdistunut, että aattelin jo ettei se oo kyllä yhtään terveellistä. Ystävä lohdutti, että hän uskoo, että se mitä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi Se lohdutti itseä Vähän sekava tukiviesti, kun on itsekin hämmennyksissä

 

[Unelma27]

Siis oon jo 43v ja lapset on 20, 18 ja 16-v

 

[Alli-1]

Tsemppiä teille! Täälläkin pieni pelko keskenmenon riskistä, se kun on aina olemassa eikä siihen hirveästi voi vaikuttaa Mutta tosiaan raskaudet on erilaisia, mulla ei ollu ekassa raskaudessa paljoakaan oireita, alussa väsytti hirveesti mutta sekin tuli ehkä vasta viikolla 6-7. Sitä ennen ei ollut mitään, ja silti kaikki meni hyvin itseä tällä(kin) kertaa pelottaa keskenmenon lisäksi se pahoinvointi ja miten pystyn olemaan töissä jos tulee huono olo päivät sinne ekaan ultraan tuntuu niin pitkiltä!

 

[Unelma27]

Pahaolo on kyllä hankalaa töissä Itekin kyllä se nyt alkoi jännittämään ja varsinki jos raskaus siksi paljastuu asiakkaillekin. Tsemppiä sullekin

 

[Unelma27]

Mulle tuli nyt jäätävä pelko, et jos en saiskaan olla raskaana! Mulle on vuosi sitten tehty kohdunkaulan lyhennys ja muistaakseni halusivat silloin tietää haluanko vielä lapsia. Pakko ottaa huomenna yhteyttä sinne neuvolaan Että mitenkähän riskialtis raskaus tää on...

 

[Meliora]

En pysty kyllä itsekkään vielä ihan luottamaan tähän, tuntuu että viivatkin olleet heikompia ku mitä esikoisesta olivat. En sitten tiedä, pystyykö siitä oikeasti päättelemään mitään... Mutta yritän nyt kuitenkin luottaa, koska ei se murehtiminenkaan tilannetta paranna. Hetki mennään kerrallaan ja katsotaan, miten asiat etenee

 

[Lanaka]

Mulla on ollut tosi raskas alkuvuosi ja huolettaa, onko tämä nyt oikea hetki vauvalle. Vauva on tietenkin tosi toivottu, mutta nyt pelkään omien voimavarojen puolesta. Palasin hetki sitten mielialalääkkeille ja nyt myös ne aiheuttavat huolta. Toisaalta en uskalla niitä lopettaakaan. Ristiriitaisia ajatuksia on siis monia. Ja tämä on huolista tyhmin, ja puolisonkin mielestä kovin etuoikeutettu, mutta pelkään, että vauva syntyy joulun aikaan ja että joulu menee "pilalle" meidän lapsilta ja isovanhemmilta, jotka lapsia sitten joutuisivat hoitamaan synnytyksen ajan

 

[Lanaka]

Ja en tiedä, lohduttaako ketään, mutta oireista sanon, että mulla oli varmaan enemmän oireita viime kierron keskenmenneessä raskaudessa eli ei ne oireet kerro onneksi kaikkea

 

[Alli-1]

Mulla on ollut tosi raskas alkuvuosi ja huolettaa, onko tämä nyt oikea hetki vauvalle. Vauva on tietenkin tosi toivottu, mutta nyt pelkään omien voimavarojen puolesta. Palasin hetki sitten mielialalääkkeille ja nyt myös ne aiheuttavat huolta. Toisaalta en uskalla niitä lopettaakaan. Ristiriitaisia ajatuksia on siis monia. Ja tämä on huolista tyhmin, ja puolisonkin mielestä kovin etuoikeutettu, mutta pelkään, että vauva syntyy joulun aikaan ja että joulu menee "pilalle" meidän lapsilta ja isovanhemmilta, jotka lapsia sitten joutuisivat hoitamaan synnytyksen ajan

Kuulostaa rankalta Onko sulla hyvät tukiverkostot ja apua kun tarvitsee? Ja ehkä se joulu ei siinä tapauksessa menisi pilalle vaan olisi vielä tavallista taianomaisempi kun on iloista odotusta ja jännitystä ilmassa Tsemppiä!

 

[nurkkis]

Onhan siinä jo huolia kerrakseen Ihanasti olit tuossa aloituksessa laittanut, että tuetaan toisiamme Onko sulla aiemmin ollut raskautumisia? Mulla on myös sama huoli, että mitä siellä tapahtuu, kun on niin vähän oireita. Mutta ilmeisesti oireet voi myös vaihdella raskauksissa... Eilen olin niin ahdistunut, että aattelin jo ettei se oo kyllä yhtään terveellistä. Ystävä lohdutti, että hän uskoo, että se mitä tapahtuu on tarkoitettu tapahtuvaksi Se lohdutti itseä Vähän sekava tukiviesti, kun on itsekin hämmennyksissä

Tää on mun eka raskautuminen, siksi kaikki tuntuukin tosi jännittävältä kun en yhtään tiiä miltä "pitäisi" tuntua

Ihana lohdutus ystävältä!

 

[Unelma27]

Uusi huoli... Näitähän riittää... Eilen iski pelotus, että uskallanko kantaa vauvaa mahassa ja synnyttää Kun sitte pitäis varmaa olla keisarinleikkaus... Apua...

 

[Meliora]

@Unelma27 , onko siis ihan joku syy tiedossa, miksi keisarileikkaus pitäisi tehdä?

 

[Unelma27]

Kun mulle on tehty kohdunkaulan lyhennysleikkaus (Manchester) laskeuman takia, niin kohdunkaula on tosi lyhyt. Ei ole suositeltavaa tulla raskaaksi sen jälkeen, mutta joillekin se tehdään vaihtoehtosena laskeumahoitona, jos toivoo vielä raskautta.

 

[Meliora]

Ahaa, okei, aivan

 

[Gert]

Täälläkin huolettaa keskenmenon riski. Esikoisen ja tämän välissä yksi kemiallinen raskaus. Päätin silloin, etten testaa niin varhaisessa vaiheessa enää jos säästyisi pettymykseltä, mutta eihän se päätös pitänyt. Nyt 4+5 viikot.

 

[Unelma27]

@Gert Sitä on niin vaikee olla ajattelematta... Voimia sulle ja toivotaan että raskaus etenee hyvin

 

[Unelma27]

Mua jännittää ihan kauheesti mitä HCG näyttää huomenna... Jos se ei nousekaan hyvin Oireita oli aamulla ja päivällä pahoinvointia, mutta nyt ei oo taas pahoinvointia. Oispa muuta aateltavaa

 

[Lanaka]

@Unelma27 toivottavasti HCG on noussut hyvin ja se tuo jotain mielenrauhaa taas Mutta ymmärrän hyvin stressin tuloksista.

@Alli-1 Kiitos kauniista sanoista, näinhän sen voisi myös ajatella Ja tässä on pitkä aika ajatukseen totutella eli tämä huoli varmasti laantuu/katoaa. Syntymäaikaan ei kuitenkaan itse voi vaikuttaa, joten sitä on sinällään turha miettiä Tukiverkkoja onneksi löytyy ja nyt on hoitopuolikin kunnossa.