Pidemmän kaavan mukaan yrittäneet
- Ketjun aloittaja Nuu_
- Aloituspäivämäärä
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hyvaa vappua kaikille! Täällä se tosin ei taida olla kovin hyvä... Tiputtelu alkoi meinaan tänään ja eiköhän se siitä vain voimistu...
Mist: Kiva kuulla vihdoin sinustakin. Reissussa ei tosiaan jaksa pahemmin murehtia syömisiä ja juomisia.
Toivottavasti motivaatio löytyy sen jälkeen. Tosin mulla ei ole paljon varaa tästä asiasta puhua, kun itsekin saisin tuota painoa jonkin verran pudottaa. Jospa tuo aurinko ja vauhdilla etenevä kevät toisivat energiaa myös itsestä huolehtimiseen. 
Onnittelut kisuvauvasta. Eläinlapset on niin ihania vaikka eivät ne ihan sitä ihmislapsosta korvaakaan. Oon kyllä kuullut, että jotkut on eläinlapsen hankkimisen jälkeen raskautuneet piankin. Toivotaan, että teilläkin kävisi niin.
Mariielle tervetuloa. Toivotaan sinne pikaista plussaa. Ihan riittävästi on jo tuota yritystä takana. Toivottavasti vyöhyketerapiasta on apua.
Mamelle myös tervehdys. Itselläkin taitaa olla nuo tutkimukset edessä. Eletään kuitenkin vielä toivossa, että se haikara löytäisi perille ennen sitä.
Mixuliinille ihan valtavasti stemppiä. Nyt on jo korkea aika saada teille se plussa!
Annulille pahoittelut tädistä. Mulla kierto ei ole vieläkään tasoittunut, mutta aina kun se on pidempi, niin toivo herää ja se pettymys on suurempi... Se herättää jopa sitä vihaa... Miksi ei vieläkään voinut onnistua?!? Missä on vika? Juuri katselin tuolta Facebookista yhden tutun kirjoitusta siitä kuinka on niin kamalaa, kun vatsaan sattuu ja turvottaa. Ko. henkilöllä taitaa olla rv 11 tai 12 meneillään. Nyt tulossa kakkonen ja molemmat raskaudet alkaneet ekasta tai tokasta yrityskerrasta. Mä en jaksa löytää myötätuntoa häntä kohtaan. Mä olisin jo niin valmis kärsimään turvotuksista ja pahoinvoinneista ja kaikesta siitä mistä hän jaksaa isoon ääneen valittaa, kunhan vaan tärppi kävisi. Tämän valittajan raskaudet ovat kuitenkin sujuneet suht normaalisti. Ensimmäisen synnytys oli hieman hankalampi, mutta silti. Joskus tekisi mieli vain täräyttää hänelle päin naamaa millaista joillekin tämä yrittäminen on. Pakko uskoa, että meidänkin vuoro vielä tulee... Ja mielellään suht pian. Stemppihaleja!
Täällä tosiaan on itku taas herkässä. Kyllä tuo tiputtelu todennäköisesti vaan voimistuu. Juuri nyt on olo sellainen, etten enää jaksaa yrittää. Tiedän, että tästä taas noustaan ja hiipunut toivo taas herää henkiin, mutta juuri nyt... Ajatuskin, että pitäisi varata taas aika gynelle ja tunnustaa, että tilanne ei ole puolessa vuodessa muuttunut mihinkään, tuntuu niin pahalta... Toisaalta tuntuu siltä, ettei tämä itsekseen yrittämällä muutu miksikään ja olisi vain hyvä saada tutkimukset ja hoidot vihdoin käyntiin. Taidan kuitenkin tämän viikon keräillä itseäni kasaan ja sitten varata sen ajan. Vaikka tiedän, että sen lähetteen saamisen jälkeen joudutaan taas odottamaan, niin juuri nyt ei löydy voimia kohdata edes sitä gyneä tai keskustella mieheni kanssa tästä asiasta. Mutta kyllä tämä tästä taas... Muuta vaihtoehtoa ei edes ole!!!
Mist: Kiva kuulla vihdoin sinustakin. Reissussa ei tosiaan jaksa pahemmin murehtia syömisiä ja juomisia.
Toivottavasti motivaatio löytyy sen jälkeen. Tosin mulla ei ole paljon varaa tästä asiasta puhua, kun itsekin saisin tuota painoa jonkin verran pudottaa. Jospa tuo aurinko ja vauhdilla etenevä kevät toisivat energiaa myös itsestä huolehtimiseen. Onnittelut kisuvauvasta. Eläinlapset on niin ihania vaikka eivät ne ihan sitä ihmislapsosta korvaakaan. Oon kyllä kuullut, että jotkut on eläinlapsen hankkimisen jälkeen raskautuneet piankin. Toivotaan, että teilläkin kävisi niin. Mariielle tervetuloa. Toivotaan sinne pikaista plussaa. Ihan riittävästi on jo tuota yritystä takana. Toivottavasti vyöhyketerapiasta on apua.
Mamelle myös tervehdys. Itselläkin taitaa olla nuo tutkimukset edessä. Eletään kuitenkin vielä toivossa, että se haikara löytäisi perille ennen sitä.
Mixuliinille ihan valtavasti stemppiä. Nyt on jo korkea aika saada teille se plussa!
Annulille pahoittelut tädistä. Mulla kierto ei ole vieläkään tasoittunut, mutta aina kun se on pidempi, niin toivo herää ja se pettymys on suurempi... Se herättää jopa sitä vihaa... Miksi ei vieläkään voinut onnistua?!? Missä on vika? Juuri katselin tuolta Facebookista yhden tutun kirjoitusta siitä kuinka on niin kamalaa, kun vatsaan sattuu ja turvottaa. Ko. henkilöllä taitaa olla rv 11 tai 12 meneillään. Nyt tulossa kakkonen ja molemmat raskaudet alkaneet ekasta tai tokasta yrityskerrasta. Mä en jaksa löytää myötätuntoa häntä kohtaan. Mä olisin jo niin valmis kärsimään turvotuksista ja pahoinvoinneista ja kaikesta siitä mistä hän jaksaa isoon ääneen valittaa, kunhan vaan tärppi kävisi. Tämän valittajan raskaudet ovat kuitenkin sujuneet suht normaalisti. Ensimmäisen synnytys oli hieman hankalampi, mutta silti. Joskus tekisi mieli vain täräyttää hänelle päin naamaa millaista joillekin tämä yrittäminen on. Pakko uskoa, että meidänkin vuoro vielä tulee... Ja mielellään suht pian. Stemppihaleja!
Täällä tosiaan on itku taas herkässä. Kyllä tuo tiputtelu todennäköisesti vaan voimistuu. Juuri nyt on olo sellainen, etten enää jaksaa yrittää. Tiedän, että tästä taas noustaan ja hiipunut toivo taas herää henkiin, mutta juuri nyt... Ajatuskin, että pitäisi varata taas aika gynelle ja tunnustaa, että tilanne ei ole puolessa vuodessa muuttunut mihinkään, tuntuu niin pahalta... Toisaalta tuntuu siltä, ettei tämä itsekseen yrittämällä muutu miksikään ja olisi vain hyvä saada tutkimukset ja hoidot vihdoin käyntiin. Taidan kuitenkin tämän viikon keräillä itseäni kasaan ja sitten varata sen ajan. Vaikka tiedän, että sen lähetteen saamisen jälkeen joudutaan taas odottamaan, niin juuri nyt ei löydy voimia kohdata edes sitä gyneä tai keskustella mieheni kanssa tästä asiasta. Mutta kyllä tämä tästä taas... Muuta vaihtoehtoa ei edes ole!!!
Iltoja, koulu ja sen mukana tullut pitkä harjoittelujakso alkaa lähentyä loppuaan, on ollut niin rentouttavaa olla hommissa kun on jäänyt ajatukset poies, mutta kyllä ne sinne taas pulpahtivat kun iski kp30... heti aamusta seuraavana päivänä testaamaan ja negahan se oli ja sekunti sen jälkeen menkat alkoivat, odotin kylläkin niitä joten ei ollut ns pettymystä melkein yhtään. Nyt sitten kun koittaa seuraavat hedelmälliset päivät niin pistetään urakalla :D Aurinko paistaa ja tuntuu etttä hormoonit hyrräävät ihan urakalla joka tuutista... Eli toivossa tääläkin elellään, en sitten tiedä että missä vaiheessa sinne miekkosen lekuriin ottas yhteyttä että tutkiskovatkohan he uudestaan... vai pitääkö ny taas sitten odottaa puoli vuotta kun meillähän kuitenki jo tärppäs... uah... ollappa rikas ja juosta vaikka heti huomenissa yksityiselle :D
Mutta hyvää vappua ja kevättä ja jaksamista kaikille, pikaisella silmäyksellä näköjään melkein samoilla kierroillakin mennään joten toivoa tähän kiertoon <3
Mutta hyvää vappua ja kevättä ja jaksamista kaikille, pikaisella silmäyksellä näköjään melkein samoilla kierroillakin mennään joten toivoa tähän kiertoon <3
mame
Puuhakas puhuja
Kiitos kaikille tervetulotoivotuksista :)
mist ja mixuliini kiitos teille oikein kattavista vastauksista kysymykseeni. Jotenki vähän pystyy rentoutumaan kun tietää ees vvähän mitä noissa tutkimuksissa tehdään.
Nyt minulla olisi jo sitten seuraava kysymys teille jotka noista tutkimuksista paremmin tiedätte. :D Jouduin tosi kovien vatsakipujen takia viime vloppuna sairaalaan jossa minut mm. ultrattiinkin. Sain sitten tänään postissa epikriisin minkä mukaan kaikki on aivan kunnossa, mutta yksi kohta jäi mietityttämään...Mitä tarkoittaa normaali kokoinen kohtu LVFL? Eikös AVFL tarkoita sitä normaalia eteenpäin kallistunutta joten mihkähän ihmeelle tuo minun kohtuni sitten osoittaa. :O
mist ja mixuliini kiitos teille oikein kattavista vastauksista kysymykseeni. Jotenki vähän pystyy rentoutumaan kun tietää ees vvähän mitä noissa tutkimuksissa tehdään.
Nyt minulla olisi jo sitten seuraava kysymys teille jotka noista tutkimuksista paremmin tiedätte. :D Jouduin tosi kovien vatsakipujen takia viime vloppuna sairaalaan jossa minut mm. ultrattiinkin. Sain sitten tänään postissa epikriisin minkä mukaan kaikki on aivan kunnossa, mutta yksi kohta jäi mietityttämään...Mitä tarkoittaa normaali kokoinen kohtu LVFL? Eikös AVFL tarkoita sitä normaalia eteenpäin kallistunutta joten mihkähän ihmeelle tuo minun kohtuni sitten osoittaa. :O
hei vain kaikille ja tervetuloa uusille.
Meillä ei sitten viimeistestäkään inssistä tärpänny. Kesäkuussa uudelleen lääkärille ja sieltä pitäs tulla lähete IVF:hoitoihin.
Ollaan pidetty nyt lomaa tästä kaikesta ja siksi en ole täälläkään käynyt. Jotenki helpottaa kun asiaa ei ajattele. Ja kun saa nämä mömmöt pois kropasta, laskeskelin tuossa etätä reilu puoli vuotta olen ollu hyvissä mömmöissä ja koko ajan annostuksia lisätty. Ei mikään ihme, että pää meinas hajota. Nyt on kyllä helpompi olo, paitsi että edelleen se tärkein puuttuu...
Meillä ei sitten viimeistestäkään inssistä tärpänny. Kesäkuussa uudelleen lääkärille ja sieltä pitäs tulla lähete IVF:hoitoihin.
Ollaan pidetty nyt lomaa tästä kaikesta ja siksi en ole täälläkään käynyt. Jotenki helpottaa kun asiaa ei ajattele. Ja kun saa nämä mömmöt pois kropasta, laskeskelin tuossa etätä reilu puoli vuotta olen ollu hyvissä mömmöissä ja koko ajan annostuksia lisätty. Ei mikään ihme, että pää meinas hajota. Nyt on kyllä helpompi olo, paitsi että edelleen se tärkein puuttuu...
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Goodhope: Pahoittelut, että teillä ei viimeinenkään inssi tuonut plussaa. Toivottavasti pääsette pian IVF:ään ja sitten tärppäisi. Stemppiä sinne!
Poikanen?: Pahoittelut tädistä. Toivottavasti intoa ja tarmoa löytyy puuhastella seuraavina hedelmällisinä päivinä.
Plussatuulia sinne. Täälläkin hieman vielä arvotaan, että pitäisikö nyt heti hakeutua tutkimuksiin vaikka edessä on rankka ja kiireinen työjakso, vai odotellaanko syksyyn jolloin helpottaa. Meillä ei kyllä ole yhtään tärppiä käynyt eikä yhtään tehty tutkimuksia. Senkin tietää, että julkisella puolella joutuu odottelemaan. Jospa sitä vain pyörättäisi homman käyntiin ja jos kesken alkaa kaipaamaan hidastamista/taukoa, niin jarrutellaan sitten myöhemmin. Ei kai siitä ainakaan haittaa ole, että kysyy ammattilaisilta neuvoa...
Täällä täti on jo poistunut. Nyt kp 5 ja eilen enää tiputteli. Ainakin ne terot ovat lyhentäneet tädin vierailuja vaikka kierto ei vieläkään ole kovin säännöllinen. Niin ja vuotokin on niukempaa. Jotain hyvää sentään... Nyt on selkä kyllä niin rikki, että juuri mitään ei pysty tekemään. Mistähän sekin mahtaa johtua... Ihan jumissa oon ja välillä tulee ihan ääneen parkaistua tai kyyneleet silmiin, kun pitää jotain tehdä. Toivottavasti helpottas pian, että ainakin ovis päästään hyödyntämään. Ja jos sais sinne gynellekin mentyä... Pitäis vain ryhtyä tuumasta toimeen... Tai töiden takia en sinne kyllä ihan helposti nyt pääse. Tosin jos tämä selkä vielä kovasti kiukuttelee, vois hakea sen takia ensin saikkua ja sitten yrittää niiden saikkupäivien aikana saada hoidettua sen gynekäynnin. Hhmm... Ei kyllä kuulosta kovin järkevältä suunnitelmalta. 
Poikanen?: Pahoittelut tädistä. Toivottavasti intoa ja tarmoa löytyy puuhastella seuraavina hedelmällisinä päivinä.
Plussatuulia sinne. Täälläkin hieman vielä arvotaan, että pitäisikö nyt heti hakeutua tutkimuksiin vaikka edessä on rankka ja kiireinen työjakso, vai odotellaanko syksyyn jolloin helpottaa. Meillä ei kyllä ole yhtään tärppiä käynyt eikä yhtään tehty tutkimuksia. Senkin tietää, että julkisella puolella joutuu odottelemaan. Jospa sitä vain pyörättäisi homman käyntiin ja jos kesken alkaa kaipaamaan hidastamista/taukoa, niin jarrutellaan sitten myöhemmin. Ei kai siitä ainakaan haittaa ole, että kysyy ammattilaisilta neuvoa...Täällä täti on jo poistunut. Nyt kp 5 ja eilen enää tiputteli. Ainakin ne terot ovat lyhentäneet tädin vierailuja vaikka kierto ei vieläkään ole kovin säännöllinen. Niin ja vuotokin on niukempaa. Jotain hyvää sentään... Nyt on selkä kyllä niin rikki, että juuri mitään ei pysty tekemään. Mistähän sekin mahtaa johtua... Ihan jumissa oon ja välillä tulee ihan ääneen parkaistua tai kyyneleet silmiin, kun pitää jotain tehdä. Toivottavasti helpottas pian, että ainakin ovis päästään hyödyntämään.
Ja jos sais sinne gynellekin mentyä... Pitäis vain ryhtyä tuumasta toimeen... Tai töiden takia en sinne kyllä ihan helposti nyt pääse. Tosin jos tämä selkä vielä kovasti kiukuttelee, vois hakea sen takia ensin saikkua ja sitten yrittää niiden saikkupäivien aikana saada hoidettua sen gynekäynnin. Hhmm... Ei kyllä kuulosta kovin järkevältä suunnitelmalta. Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Korjaus edelliseen. Kp 4:hän tänään vasta on. Vielä hetken... 
Rakkaat Naiset!! <3
Aurinkoista kevättä teille ihan jokaiselle! On ollut ikävä teitä. Ja Marialle lämpimät onnittelut plussasta!
Pitkään oon ollut poissa palstalta; ensin yllätti hirmu kiireinen aika töissä ja sitten iski hirmu kriisi. Mä sain kertakaikkiaan tarpeekseni hormoneista ja kaikesta muusta hoitoihin liittyvästä ja turhasta toivomisesta ja jatkuvasta pettymyksestä. Se lähti kai liikkeelle siitä kun läheinen ystäväni sai lapsen ja se ottikin sit paljon lujemmille kuin olin ikinä odottanut tahi varautunut. Tunsin itseni niin katkeraksi ja vihaiseksi hänelle ja koko maailmalle siitä kuinka helppoa tää raskautuminen on toisille -- ja sit tietenkin kärsin kauheita omantunnon tuskia ja syyllisyyttä siitä, että tunnen näin "rumia" tunteita. Nyt oon yrittänyt antaa itselleni hieman armoa sen suhteen, että eiköhän mulla -- niin kuin kaikilla meillä -- ole oikeus tunteisiini. Ehkä keväinen valo ja kesän odotuskin on tuoneet taas hissukseen pientä energiaa ja uutta toivoa tähän tilanteeseen. Pakko vaan hyväksyä tää vuoristorata -- välillä on pakko hypätä kyydistä pois, että taas jaksaa ylä- ja alamäet. Nyt ehkä taas jaksaisi; hiljalleen on alkanut pyörimään ajatus meidän pikku huurunenistä, mutta yritys tehtäis tällä kertaa luonnolliseen kiertoon.
Mulla onkin paljon lueskeltavaa, että saan kiinni teidän kuulumisistanne. Tervetuloa minunkin puolesta kaikille uusille palstalaisille -- toivottavasti visiittinne jää lyhyeksi!
Aurinkoista kevättä teille ihan jokaiselle! On ollut ikävä teitä. Ja Marialle lämpimät onnittelut plussasta!
Pitkään oon ollut poissa palstalta; ensin yllätti hirmu kiireinen aika töissä ja sitten iski hirmu kriisi. Mä sain kertakaikkiaan tarpeekseni hormoneista ja kaikesta muusta hoitoihin liittyvästä ja turhasta toivomisesta ja jatkuvasta pettymyksestä. Se lähti kai liikkeelle siitä kun läheinen ystäväni sai lapsen ja se ottikin sit paljon lujemmille kuin olin ikinä odottanut tahi varautunut. Tunsin itseni niin katkeraksi ja vihaiseksi hänelle ja koko maailmalle siitä kuinka helppoa tää raskautuminen on toisille -- ja sit tietenkin kärsin kauheita omantunnon tuskia ja syyllisyyttä siitä, että tunnen näin "rumia" tunteita. Nyt oon yrittänyt antaa itselleni hieman armoa sen suhteen, että eiköhän mulla -- niin kuin kaikilla meillä -- ole oikeus tunteisiini. Ehkä keväinen valo ja kesän odotuskin on tuoneet taas hissukseen pientä energiaa ja uutta toivoa tähän tilanteeseen. Pakko vaan hyväksyä tää vuoristorata -- välillä on pakko hypätä kyydistä pois, että taas jaksaa ylä- ja alamäet. Nyt ehkä taas jaksaisi; hiljalleen on alkanut pyörimään ajatus meidän pikku huurunenistä, mutta yritys tehtäis tällä kertaa luonnolliseen kiertoon.
Mulla onkin paljon lueskeltavaa, että saan kiinni teidän kuulumisistanne. Tervetuloa minunkin puolesta kaikille uusille palstalaisille -- toivottavasti visiittinne jää lyhyeksi!
Moikka!
Kp1 lähti käyntiin. Ei tuottanut toinenkaan inssi tulosta. Nyt alkaa sitten kesätauko meillä ja syksyllä jatketaan koeputkihommilla. Huomattavasti raskaampaa on ollut näiden inssien aikaan, kun on taas ollut "lupa" edes hetken toivoa. En uskois, että henkinen kantti kestäisi kolmatta inssiä heti perään, olen siis iloinen tästä kesätauosta. Vaikka se hölmöltä kuulostaakin.
Pirjel, kyllähän meillä on oikeus tunteisiin. Mulla otti myös koville, kun kaksi läheistä sukulaistani ilmoittivat olevansa raskaana. Toisen kohdalla kovinta oli, kun ilmoittivat raskaudesta ja toisen kohdalla, kun lapsi syntyi. Näillä lapsilla on vajaa 3 viikkoa ikäeroa. Vieläkin tulee hetkittäin epäoikeudenmukaisuus tunteita ja katkeruutta, miksi juuri he, enkä minä. Mutta jospa sitä joskus myös itselläkin olisi.
Kp1 lähti käyntiin. Ei tuottanut toinenkaan inssi tulosta. Nyt alkaa sitten kesätauko meillä ja syksyllä jatketaan koeputkihommilla. Huomattavasti raskaampaa on ollut näiden inssien aikaan, kun on taas ollut "lupa" edes hetken toivoa. En uskois, että henkinen kantti kestäisi kolmatta inssiä heti perään, olen siis iloinen tästä kesätauosta. Vaikka se hölmöltä kuulostaakin.
Pirjel, kyllähän meillä on oikeus tunteisiin. Mulla otti myös koville, kun kaksi läheistä sukulaistani ilmoittivat olevansa raskaana. Toisen kohdalla kovinta oli, kun ilmoittivat raskaudesta ja toisen kohdalla, kun lapsi syntyi. Näillä lapsilla on vajaa 3 viikkoa ikäeroa. Vieläkin tulee hetkittäin epäoikeudenmukaisuus tunteita ja katkeruutta, miksi juuri he, enkä minä. Mutta jospa sitä joskus myös itselläkin olisi.
Heippa! vauvauutisia kuuluu joka puolelta... Pari hyvää ystävää ilmoitti samalla viikolla raskaudestaan. Oon tosi onnellinen niitten puolesta, mut kun haluais sen omankin vauvan! Tänään kävin toisen kerran tuolla vyöhyketerapiassa, saas nähä onko ollut apua.. Menkkojen pitäisi viikon päästä alkaa, ja kipuilua on ollut mahassa jo muutaman päivän. Toivotaan että vihdoin tulis se kauan odotettu plussa! :) Ei saa toivoa liikoja..
Aurinkoisia päiviä kaikille! :)
Aurinkoisia päiviä kaikille! :)
Iltoja, tässä kiekkotunnelmien lomassa hetken olotuksia... En ole ostellu ovutestejä enkä kytänny kalenteria mutta kun tuntee vaan oman kropan... oisko ollu ovupäivänä kun hommeloitiin niin pari pv sen jälkeen vuotoa jossa vivahde pinkkiä, tai siis sellasta ihonväristä jotain... Sen jälkeen outoja tuntemuksia mahassa ja ihankun tänä aamuna olisi pahaa tehnyt, ja kaikille näille oireille nauran sillä menkat pitäis alkaa aikasintaan 25.5!!! Ja se mikä normaalisti on ilmoittanut 4 päivää ennen menkkoja, eli hormoonifinni tohon leukaan on nyt sitten siihen pöllähtänyt!!! Joko mulla on kierto sitten hituisen joo lyhyempi kuin normisti tai muuten vaan kroppa sekaisin... Ja sekään ei sitten auta että jos plussaan ens viikon viikonloppuna... siinä sitä sitten ootellaan millon ois suunnilleen se seittemän viikkoa kasassa jollon vois ees kuvitella jotain kohdussa näkevän... Sillä seuraavan plussan saapuessa myö ei todellakaan odotella sinne viikolle 12 vaa kuullaksemme huonoja uutisia, tällä kertaa mennään yksityiselle, makso mitä makso... Voi kun ois rahoja ihan hedelmöityshoitoihinkin niille, mutta no kaikkea ei voi saada... Toivottavasti taas joku plussaisi ja saisimme plussatuulia itse kullekin :)
Hei vaan kaikille ihanaisille! <3
Aika on mennyt taas ihan hirmu nopeesti, tarkoitus oli kyllä ilmoittaa kuulumisia aikaisemmin mutta koko ajan on ollut jotai tekemistä. Sinänsä ihan hyvä, ei oo paljoo ehtiny miettiä mitään ja yks kaks sitä oltiin tiistaina punktiossa ja tänään alkionsiirrossa :) Ja pakkaseenkin saatiin tällä kertaa 2 alkiota, mikä yllätti mut ihan kuus nolla :D
Muuten kaikki ihan hyvin. Nyt innolla odotetaan taas että kaveri älyää tarraa kiinni oikein kunnolla ja ei päästä otettaan ennen kuin on sen aika :) Piinaillaan taas pari viikkoa ja katsotaan miten käy.....
Kaikille tasapuolisesti tsemppiä ja haleja! <3 Palailen taas paremmalla ajalla :)
Aika on mennyt taas ihan hirmu nopeesti, tarkoitus oli kyllä ilmoittaa kuulumisia aikaisemmin mutta koko ajan on ollut jotai tekemistä. Sinänsä ihan hyvä, ei oo paljoo ehtiny miettiä mitään ja yks kaks sitä oltiin tiistaina punktiossa ja tänään alkionsiirrossa :) Ja pakkaseenkin saatiin tällä kertaa 2 alkiota, mikä yllätti mut ihan kuus nolla :D
Muuten kaikki ihan hyvin. Nyt innolla odotetaan taas että kaveri älyää tarraa kiinni oikein kunnolla ja ei päästä otettaan ennen kuin on sen aika :) Piinaillaan taas pari viikkoa ja katsotaan miten käy.....
Kaikille tasapuolisesti tsemppiä ja haleja! <3 Palailen taas paremmalla ajalla :)
Nine
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiva kuulla, Mixuliini! Peukutuksia täältä!!
Meillä kolmas inssi maanantaina. Mies tosin jossain kuumetaudissa, varmaan kaikki simpat killuvat henkitoreissaan. Mutta eipä tätä lystiä viitsi keskenkään yrityksen lopettaa, kun on buustattu Puregonilla ja illalla tänään Pregnylillä, plus sitten inssin jälkeen Lugeilla.
Mitä kaikille kuuluu? Tuntuisi olevan suvantovaihe menossa! Pöppis? Poikanen? Miten Mariien vyöhykkeen jälkituntemukset? Mitkä Pirjelin fiilikset? Sleepwalker, meettekö suoraan tutkimuksiin vai odotatteko syksyä?
Aurinkoa ja energiaa!
Meillä kolmas inssi maanantaina. Mies tosin jossain kuumetaudissa, varmaan kaikki simpat killuvat henkitoreissaan. Mutta eipä tätä lystiä viitsi keskenkään yrityksen lopettaa, kun on buustattu Puregonilla ja illalla tänään Pregnylillä, plus sitten inssin jälkeen Lugeilla.
Mitä kaikille kuuluu? Tuntuisi olevan suvantovaihe menossa! Pöppis? Poikanen? Miten Mariien vyöhykkeen jälkituntemukset? Mitkä Pirjelin fiilikset? Sleepwalker, meettekö suoraan tutkimuksiin vai odotatteko syksyä?
Aurinkoa ja energiaa!
Sleepwalker
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei kaikille!
Pirjel: Kiva kuulla sinusta. Nuo tunteet ovat niin tuttuja vaikka tässä ollaan vasta tutkimuksiin menossa. Toivottavasti kohta teillä löytyy intoa ja voimia uuteen yritykseen. Toivottavasti sitten onnistaa.
Pahoittelut Pöppikselle. Onneksi sentään olet tuota mieltä kesätauosta. Ja toivotaan, että siellä sitten syksyllä onnistaa.
Mariie: Toivottavasti siellä on täti pysynyt poissa... Plussatuulia!
Poikanen?: Mitäs sinne kuuluu? Voi kun siellä olis tärpännyt...
Mixuliini: Sinne ihan supermegapaljon stemppiä. Täällä kanssa pidetään peukkuja teille. Toivottavasti kaveri tarraa tiukasti kiinni. Kyllä se olisi niin jo aika teidän saada se plussa.
Ninelle stemppiä inssiin. Toivottavasti uimarit olis sitkeitä ja teillekin se plussa saataisiin kaikesta tauteilusta huolimatta.
Täällä puskee ovista. Luulisin... Tänään testissä oli jo melko tumma viiva ja tuntemuksetkin ovat sitä luokkaa, että välillä on jopa epämukava olo. Mies on vaan niin lätkän lumoissa ja itsellä tuo yrityshalu hieman hukassa niin saa nyt nähdä kuinka innokkaasti tässä jaksetaan/ehditään puuhastella. Mutta kai sitä pitäisi edes yrittää... Ja onhan se aika mukavaa touhua, kun vaan pääsee alkuun.
Tiistaina olis aika gynelle. Tunteet menee ihan vuoristorataa. Välillä olisin valmis perumaan koko ajan ja välillä oon ihan innoissani, että vihdoin saadaan tämä asia edes hieman eteenpäin. Mies ei vieläkään ole kovin innoissaan, mutta eipä se ainakaan ole mua kieltänyt viemästä tätä asiaa eteenpäin. Jos nyt sitten edes se lähete saataisiin... Kuitenkin sitten joutuu taas odottelemaan... Ja jos oikein paniikki iskee, niin kai sitä pystyy ottamaan aikalisän. Mutta eiköhän tässä ole jo kotikonstit kokeiltu ja on aika hakea apua...
Pirjel: Kiva kuulla sinusta. Nuo tunteet ovat niin tuttuja vaikka tässä ollaan vasta tutkimuksiin menossa. Toivottavasti kohta teillä löytyy intoa ja voimia uuteen yritykseen. Toivottavasti sitten onnistaa.
Pahoittelut Pöppikselle. Onneksi sentään olet tuota mieltä kesätauosta. Ja toivotaan, että siellä sitten syksyllä onnistaa.
Mariie: Toivottavasti siellä on täti pysynyt poissa... Plussatuulia!
Poikanen?: Mitäs sinne kuuluu? Voi kun siellä olis tärpännyt...
Mixuliini: Sinne ihan supermegapaljon stemppiä. Täällä kanssa pidetään peukkuja teille. Toivottavasti kaveri tarraa tiukasti kiinni. Kyllä se olisi niin jo aika teidän saada se plussa.
Ninelle stemppiä inssiin. Toivottavasti uimarit olis sitkeitä ja teillekin se plussa saataisiin kaikesta tauteilusta huolimatta.
Täällä puskee ovista. Luulisin... Tänään testissä oli jo melko tumma viiva ja tuntemuksetkin ovat sitä luokkaa, että välillä on jopa epämukava olo. Mies on vaan niin lätkän lumoissa ja itsellä tuo yrityshalu hieman hukassa niin saa nyt nähdä kuinka innokkaasti tässä jaksetaan/ehditään puuhastella. Mutta kai sitä pitäisi edes yrittää... Ja onhan se aika mukavaa touhua, kun vaan pääsee alkuun.
Tiistaina olis aika gynelle. Tunteet menee ihan vuoristorataa. Välillä olisin valmis perumaan koko ajan ja välillä oon ihan innoissani, että vihdoin saadaan tämä asia edes hieman eteenpäin. Mies ei vieläkään ole kovin innoissaan, mutta eipä se ainakaan ole mua kieltänyt viemästä tätä asiaa eteenpäin. Jos nyt sitten edes se lähete saataisiin... Kuitenkin sitten joutuu taas odottelemaan... Ja jos oikein paniikki iskee, niin kai sitä pystyy ottamaan aikalisän. Mutta eiköhän tässä ole jo kotikonstit kokeiltu ja on aika hakea apua...
Tätihän se sieltä tuli taas kyläileen ;( Varasin uutta aikaa gynelle, jos nyt sais asiat eteneen! Eipä oo tuntunut olevan vyöhyketerapiastakaan oikein apua... Tää asia vaan kummittelee välillä mielessä, oon kohta varmaan hermoromahduksen partaalla. Aika rankkaa on kyl välillä, ja onneks kohta on ulkomaanmatka tiedossa niin saa vähän muutakin ajateltavaa :)
Onko kellään kokemuksia keltarauhashormoonista? Oon kuullut et se auttaa moneenkin asiaan.
Onko kellään kokemuksia keltarauhashormoonista? Oon kuullut et se auttaa moneenkin asiaan.
Jälleen jääkiekkoa odotellessa :) Eilen istuttiin ystävällä iltaa ja nukuinkin aamulla järettömän pitkään... Allergiat vieneet voimat ja outo väsymys päällä... Viikko olisi vielä odoteltava ennen kiertopäivä ykköstä, tietenkin sitä miettii ja kelailee aina että josko nyt oiskin tärpänny...
Onnea Mixuliinille alkionsiirrosta :)
Ninelle onnea inssiin, sormet ristissä :)
Sleepwalker, iteki meinasin josko ostasin ovistikkuja taasen niin vähän pystys tarkemmin seuraamaan omaa kehoa yms :)
Mariie, jaksamista. Ite sain aikanaa kolmen kuun kuurin keltarauhashormonia ihan vaan tasottamaan mun kierto, eli ei siintä sinänsä suoranaista apua hedelmöittymisessä ole paitsi että ehkä ovulaation bongaa tikuilla paremmin :)
Nyt hetkeksi sohvalle loikoilemaan ja syöpöttelemään kera hyvän elokuvan, ensi viikolla vielä koulua ja ensi viikonloppuna sitten odotettavissa menkat ja ihan rauhaisin mielin eteenpäin :)
Onnea Mixuliinille alkionsiirrosta :)
Ninelle onnea inssiin, sormet ristissä :)
Sleepwalker, iteki meinasin josko ostasin ovistikkuja taasen niin vähän pystys tarkemmin seuraamaan omaa kehoa yms :)
Mariie, jaksamista. Ite sain aikanaa kolmen kuun kuurin keltarauhashormonia ihan vaan tasottamaan mun kierto, eli ei siintä sinänsä suoranaista apua hedelmöittymisessä ole paitsi että ehkä ovulaation bongaa tikuilla paremmin :)
Nyt hetkeksi sohvalle loikoilemaan ja syöpöttelemään kera hyvän elokuvan, ensi viikolla vielä koulua ja ensi viikonloppuna sitten odotettavissa menkat ja ihan rauhaisin mielin eteenpäin :)
Tervehdys teille kaikille! Liitynpä minäkin tänne pidemmän linjan yrittäjien joukkoon kun tässä tulee täyteen 21 kuukautta esikoisen yritystä. Verraten vähänhän tämä vielä on verrattuna monen muun pitkään yrittäneen tilanteeseen mutta toisaalta useimmat pariskunnat onnistuvat lapsenteossa huomattavasti nopeammin...
Me aloitimme yrityksen elokuun 2010 lopulla. Pillerit lyhensivät kiertoni 24-26 vuorokauteen mutta aluksi en osannut epäillä mitään ongelmaa, varsinkaan kun siskollani oli ollut sama juttu ja hän sai kaksi lasta erittäin helposti ja nopeasti. Meilläkin tärppäsi yk 8, reilun puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Tämä raskaus kuitenkin meni kesken rv 9 eikä sen jälkeen ole tärpännyt uudestaan ahkerasta yrittämisestä, ovulaatiotestien käytöstä ja pupuilun ajoittamisesta huolimatta.
Hakeuduimme tutkimuksiin ennen joulua koska meikäläisellä on keskenmenosta saakka ollut todella kivuliaat, yleensä vain 2-3 vuorokautta kestävät kuukautiset. Omituisiin menkkoihin ei ole löytynyt mitään syytä eikä minusta tai siipasta ole löytynyt mitään muutakaan varsinaista vikaa, mutta lapsettomuusklinikan lääkäri arvelee keskimääräistä lyhyemmän kierron vaikeuttavan raskautumista. Kierto näyttäisi vakiintuneen 26 vuorokauteen ja ovulaatio on tavallisesti kp 12. Luteaalivaihe on oppikirjojen mukainen 14 vuorokautta eli siltä osin ei pitäisi olla ongelmaa. Sen sijaan tuo kp 12 ovulaatio saattaa tarkoittaa sitä ettei munasolu ole irrotessaan ihan tarpeeksi "kypsä."
Kun meillä nyt on ikää jo 35 vuotta ja keskenmenon jälkeen on kulunut vuosi ts. 15 tuloksetonta yrityskiertoa, päätettiin aloittaa hormonihoidot. Tänään piikitin ensimmäisen annoksen Puregonia (50 IU) ja piikitystä jatketaan vielä 5 päivää. Perjantaina on kontrolliultra ja siinä varmaan sitten myös päätetään milloin tökkään Pregnyliä ovulaation indusoimiseksi. Varmuuden vuoksi mulle määrättiin myös Lugesteronit loppukiertoon. Nyt toivotaan että tällä arsenaalilla saataisiin perheeseen perillinen!
Me aloitimme yrityksen elokuun 2010 lopulla. Pillerit lyhensivät kiertoni 24-26 vuorokauteen mutta aluksi en osannut epäillä mitään ongelmaa, varsinkaan kun siskollani oli ollut sama juttu ja hän sai kaksi lasta erittäin helposti ja nopeasti. Meilläkin tärppäsi yk 8, reilun puolen vuoden yrittämisen jälkeen. Tämä raskaus kuitenkin meni kesken rv 9 eikä sen jälkeen ole tärpännyt uudestaan ahkerasta yrittämisestä, ovulaatiotestien käytöstä ja pupuilun ajoittamisesta huolimatta.
Hakeuduimme tutkimuksiin ennen joulua koska meikäläisellä on keskenmenosta saakka ollut todella kivuliaat, yleensä vain 2-3 vuorokautta kestävät kuukautiset. Omituisiin menkkoihin ei ole löytynyt mitään syytä eikä minusta tai siipasta ole löytynyt mitään muutakaan varsinaista vikaa, mutta lapsettomuusklinikan lääkäri arvelee keskimääräistä lyhyemmän kierron vaikeuttavan raskautumista. Kierto näyttäisi vakiintuneen 26 vuorokauteen ja ovulaatio on tavallisesti kp 12. Luteaalivaihe on oppikirjojen mukainen 14 vuorokautta eli siltä osin ei pitäisi olla ongelmaa. Sen sijaan tuo kp 12 ovulaatio saattaa tarkoittaa sitä ettei munasolu ole irrotessaan ihan tarpeeksi "kypsä."
Kun meillä nyt on ikää jo 35 vuotta ja keskenmenon jälkeen on kulunut vuosi ts. 15 tuloksetonta yrityskiertoa, päätettiin aloittaa hormonihoidot. Tänään piikitin ensimmäisen annoksen Puregonia (50 IU) ja piikitystä jatketaan vielä 5 päivää. Perjantaina on kontrolliultra ja siinä varmaan sitten myös päätetään milloin tökkään Pregnyliä ovulaation indusoimiseksi. Varmuuden vuoksi mulle määrättiin myös Lugesteronit loppukiertoon. Nyt toivotaan että tällä arsenaalilla saataisiin perheeseen perillinen!
Juu ja hei.
Tiputtelu muuttui menkoiks 16.4.2012. Nyt on viikon tiputellut ja menkat alkaa minähetkenä hyvänsä. Tänään kyllä just tajusin, että on menossa 36.kiertopäivä! No mutt kyllä ne menkat alkaa ihan kohta, ku kerran tiputtelee. Vatsaaki vääntelee välil siihen malliin, että menkat alkaa. Alkaa alkaa, uskokaa pois! Älkääkä väittäkö vastaan... huoks... jos eivät ole alkanu ens viikonloppuun mennessä, niin sitte etsimään raskaustestiä apteekista, mutt turha luulo, täti tulee kohta.
Tiputtelu muuttui menkoiks 16.4.2012. Nyt on viikon tiputellut ja menkat alkaa minähetkenä hyvänsä. Tänään kyllä just tajusin, että on menossa 36.kiertopäivä! No mutt kyllä ne menkat alkaa ihan kohta, ku kerran tiputtelee. Vatsaaki vääntelee välil siihen malliin, että menkat alkaa. Alkaa alkaa, uskokaa pois! Älkääkä väittäkö vastaan... huoks... jos eivät ole alkanu ens viikonloppuun mennessä, niin sitte etsimään raskaustestiä apteekista, mutt turha luulo, täti tulee kohta.
Örkki, pahoittelut =/ Mariielle myös pahoittelut tädistä...
Catriona, tervetuloa joukkoon!
Sleepwalker, tunnistan täysin nuo ristiriitaiset fiilikset ja pohdinnat, erityisesti kun meillä puolisko ei ole kovin innoissaan lääkärille lähdössä vaikka toive lapsesta on 100% selvä ja yhteinen. Meillä jää nyt joulukuussa haettu lähete käyttämättä. Vielä ei ole aika. Mies ahdistuu liikaa, sen tarttee vielä sulatella. Ahdistushan ei tietysti ole syy välttää, koska kyseessä on ahdistava asia, jota ei pääse karkuun kieltämällä, mutta jos se on vielä liian ahdistavaa toiselle, ja enpä itsekään ole ihan kympillä mukana lähtemässä tutkimuksiin, niin parempi odottaa. Varmaan mennään yksityispuolelle sitten jos sen aika tulee. Hitsi, kun joku kertoisi, että vuoden päästä tärppää, älkää hätäilkö, niin mikä tässä ois ollessa. Elämä on mukavaa ja tyydyttävää, mutta pelko on persiissä, että ei onnistuta ikinä.
Nine, miten meni inssi?
Mixuliinille hurjasti toivon tärppiä!
Poikanen, aika lailla samassa kierrossa mennään. Onkohan tällä palstalla sellainen vaikutus ;)
Pöppis, toivottavasti saatte kerättyä voimia kesätauosta. Kyllä me kaikki tarvitaan akkujen latausta, vaikka se tarkoittais asian unohtamista hetkeksi. Goodhopekin taisi samasta kirjoittaa. Mitäs mamelle kuuluu?
Catriona, tervetuloa joukkoon!
Sleepwalker, tunnistan täysin nuo ristiriitaiset fiilikset ja pohdinnat, erityisesti kun meillä puolisko ei ole kovin innoissaan lääkärille lähdössä vaikka toive lapsesta on 100% selvä ja yhteinen. Meillä jää nyt joulukuussa haettu lähete käyttämättä. Vielä ei ole aika. Mies ahdistuu liikaa, sen tarttee vielä sulatella. Ahdistushan ei tietysti ole syy välttää, koska kyseessä on ahdistava asia, jota ei pääse karkuun kieltämällä, mutta jos se on vielä liian ahdistavaa toiselle, ja enpä itsekään ole ihan kympillä mukana lähtemässä tutkimuksiin, niin parempi odottaa. Varmaan mennään yksityispuolelle sitten jos sen aika tulee. Hitsi, kun joku kertoisi, että vuoden päästä tärppää, älkää hätäilkö, niin mikä tässä ois ollessa. Elämä on mukavaa ja tyydyttävää, mutta pelko on persiissä, että ei onnistuta ikinä.
Nine, miten meni inssi?
Mixuliinille hurjasti toivon tärppiä!
Poikanen, aika lailla samassa kierrossa mennään. Onkohan tällä palstalla sellainen vaikutus ;)
Pöppis, toivottavasti saatte kerättyä voimia kesätauosta. Kyllä me kaikki tarvitaan akkujen latausta, vaikka se tarkoittais asian unohtamista hetkeksi. Goodhopekin taisi samasta kirjoittaa. Mitäs mamelle kuuluu?
mame
Puuhakas puhuja
Heippati pitkästä aikaa!
Pahoitteluni kaikille tädin kohdanneille! :/
Minulla viime kierrosta tuli äärimmäisen lyhyt, vain 22 päiväinen. Tähän asti lyhin kierto on ollut 32 päivää joten oli kyllä todella hämmentävää kun täti noin varhain tuli. Nyt sitten tässä kierrossa aloitin oviksen tikuttamisen kp 6 ja siitä tähän päivään asti (kp10) tikut ovat näyttäneet koko ajan melkein plussaa. Hmmh. Tiedä nyt mitä sekin tarkoittaa mutta mitään ovulaatioon viittaavia oireita ei ole kuitenkaan ollut paitsi se, että jo tädin vierailun aikaan ja edelleen, pupusteluhalut ovat olleet koholla. Voihan se olla tietysti että on vain kevättä rinnassa. :D
Mutta näillä eväillä eteenpäin. Heinäkuussa sitten yhteyttä tonne perhesuunnitteluneuvolaan jos siihen mennessä ei ole mitään tapahtunut.
Toivottavasti aurinkoisien päivien mukana tänne ropisisi plussia oikein urakalla!
Pahoitteluni kaikille tädin kohdanneille! :/
Minulla viime kierrosta tuli äärimmäisen lyhyt, vain 22 päiväinen. Tähän asti lyhin kierto on ollut 32 päivää joten oli kyllä todella hämmentävää kun täti noin varhain tuli. Nyt sitten tässä kierrossa aloitin oviksen tikuttamisen kp 6 ja siitä tähän päivään asti (kp10) tikut ovat näyttäneet koko ajan melkein plussaa. Hmmh. Tiedä nyt mitä sekin tarkoittaa mutta mitään ovulaatioon viittaavia oireita ei ole kuitenkaan ollut paitsi se, että jo tädin vierailun aikaan ja edelleen, pupusteluhalut ovat olleet koholla. Voihan se olla tietysti että on vain kevättä rinnassa. :D
Mutta näillä eväillä eteenpäin. Heinäkuussa sitten yhteyttä tonne perhesuunnitteluneuvolaan jos siihen mennessä ei ole mitään tapahtunut.
Toivottavasti aurinkoisien päivien mukana tänne ropisisi plussia oikein urakalla!