Pidätkö raskaana olemisesta?

Onko raskaana oleminen ihanaa?

  • Kyllä

    Äänet: 36 54.5%

  • Ei

    Äänet: 30 45.5%
  • Kaikki äänestäjät
    66
Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Onko raskaana oleminen sinusta ihanaa, hehkutko? Vai voisiko nämä 9kk skipata mielestäsi suosiolla? Kumpaan kastiin kuulut?
 
Mä skippaisin mielellään nämä 9:kk:tta vaikka tällä kertaa oireita ei juuri ole ollutkaan. Jostain syystä en vain tykkää.
Synnyttäminen on se ehdottomasti paras puoli koko raskaudessa. :grin
 
Ainakin esikoista odottaessa nautin raskaudesta joka vaiheessa. Tällä toisellakin kerralla oon tykännyt, tosin vielähän ei tiedä mihin tämä olo tästä kehittyy. Tällä hetkellä menossa h11+1.
 
Tiedä sitten kuinka paljon aika kultaa muistoja, mutta olihan se ihanaa aikaa. :) Kaikkine vaivoineenkin.
 
En voi sanoa kovin isosti nauttineeni, ehkä hetkittäin kuitenkin pieniä onnen häivähdyksiä oli. Kaiken jyräävä pelko oli seurana loppuun asti, olin aivan varma, että joku katastrofi iskee varmasti ja menetän lapsen, joka sai alkunsa vihoviimeisestä yrityksestä (PAS). Muuten siis ei ollut mitään ongelmia raskauden kanssa, mutta pelko varjosti :(
 
Ainakin tähän asti on ollut mukavaa ja koen päässeeni helpolla, nyt rv 33+6. Ainoastaan alun pahoinvointia ei ole ikävä, mutta onneksi sekin oli loppujen lopuksi aika vähäistä ja oksensin kunnolla vain 2-3 kertaa, muut illat yökkäilin. Toki tässä nyt alkaa jo tuntea olonsa aika vaivaiseksi kun ei jaksa kävellä kunnolla ja liikkuminen sattuu, mutta onpahan hyvä syy hiljentää tahtia, mihinkäpä tässä kiire olisi. :joyful: Vähän jo harmittaa että ainakin näillä näkymin tämä raskaus saa olla ensimmäinen ja viimeinen eikä suunnitelmissa ole tehdä kuin yksi lapsi, mutta saattaahan se mieli vielä muuttua. :wacky:
 
Rehellisesti sanoen voisin skipata raskausajan mielelläni. Vauvan liikkeet on ollu ihana tuntea ja seurata ja ihailla kasvavaa vatsaa, mutta muuten en oo osannu nauttia. Jos olis täysin oireeton (tai vähäoireinen) raskaus, niin sitten varmasti muuttaisin mieltäni. Raskaana oon ns. kuin toinen ihminen, koska hormonit on pistäny pään täysin sekaisin kummallakin kerralla. Myös se ettei kroppa oo enää täysin oma, on ollu kova paikka (vaikka loppupeleissä 9kk on lyhyt aika) + kaikki muut fyysiset vaivat. Mutta haaveena olis että sais edes kerran kokea vähäoireisen raskauden josta osais nauttia. :)
 
En hehku ja joka paikkaan sattuu, mutta kyllä mä silti pidän raskaana olemisesta. Pidän siitä, että kroppani osaa tehdä jotain näin ihmeellistä ja ainutlaatuista, kuinka täydellisiä pieniä paketteja osaankaan kehossani kasvattaa. Olen aina kehokriiseillyt ja en pidä omasta vartalostani, mutta raskausaikana hyväksyn itseäni paremmin.

Vauvat ovat voineet aina hyvin, vaikka äiti ja kroppa onkin romuna. Iskiasta, tunnekuohuja, närästystä, jne. Sellaista sisäistä voimaannuttavaa hehkua kuitenkin on, vaikka peilistä se ei näytä siltä tai ulkokuori rapistuu. Nyt yritän jaksaa repiä kaiken ilon tästä kaiken tuskan keskelläkin, koska tämä mitä todennäköisimmin on viimeisin raskauteni. :Heartred
 
Oli ihana olla raskaana. Yleensä kärsin päänsäryistä sekä selkäkivuista, raskaana ei ollut kumpaakaan. En siis mitenkään hehku, mutta olen mielestäni kauniimpi kuin normaalisti ja tietysti mieli on hyvä, kun ei koske mihinkään. Raskaana ollessa tuntui, että olen jotenkin enemmän oma itseni ja se myös näkyy. Ei ole koskaan aiemmin ollut mitään ongelmia itsetunnon tai vartalon kanssa, en tiedä mistä tuo olo sitten tuli.
 
Neljästä ensimmäisestä raskaudesta nautin ja voin hyvin, olisin siinä olotilassa voinut olla vaikka aina.
Nyt tässä viidennessä raskaudessa :hungover: kaikki mahdolliset vaivat, murheet ja huolet, en todellakaan ole nauttinut saati rentoutunut koko raskauden aikana. Odotan ja toivon vaan että synnytys on ohi ja toivottavasti saan ihanan pienen käärön syliini.
En enään koskaan halua olla raskaana tämän jälkeen.
 
Raskaana oli ihanaa, vaivat oli pieniä ja hoidettavissa (vyöhyketerapia!!) ja pystyin liikkumaan vaivatta loppuun asti. Vielä tekisi mieli se kerran kokea...
 
En kyllä voi käsittää, miten tämä jonkun mielestä on jotenkin ihanaa... :yuck: Rajoittaahan tämä nyt elämää monella tapaa ja pilaa kropan. Mielelläni ulkoistaisin koko homman.
 
Kyllä nautin, en kai muuten olisi kuudetta kertaa tässä tilassa :laughing002 Onhan noita kipuja ja kolotuksia, pahoinvointia ja närästystä, mutta silti ehdottomasti plussan puolella :love017 Hehkumisesta en nyt tiedä, hikoilen ainakin :laughing021
 
Pääasissa nautin raskaana olemisesta joo. Alun epävarmuus ja loppuajan tuntemusten analysointi oli raskasta, mutta erityisesti toinen kolmannes on ollut ihanaa aikaa molemmissa raskauksissa :)
 
Vastasin kyllä, mutta olisin halunnut vastata myös ei. Eka kolmannes on itsellä ihan juuri takana ja on ollut suht oireetonta. Välillä on sellainen ihana lämmin tunne, kun tajuaa, että oikeasti on raskaana, mutta sitten taas jatkuva huoli milloin mistäkin asiasta on aika kuluttavaa. Toivottavasti nt-ultran jälkeen huolet vähenisi. Uskon, että jos kaikki on silloin hyvin ja pysyn yhtä oireettomana, tulen nauttimaan toisesta kolmanneksesta. ♥
 
Ensimmäinen kolmannes oli monella tapaa raskas; oli huonovointisuutta, voimattomuutta, oksentelua, väsymystä, orastavaa anemiaa... Mutta kun näinen pienen ensimmäistä kertaa ultrassa, hän oli niin hurmaava että unohdin alun kärsimykset ja putosin (ainakin toistaiseksi) johonkin onnellisuuskuplaan:Heartred.
 
Takaisin
Top