Pidätkö raskaana olemisesta?

Onko raskaana oleminen ihanaa?

  • Kyllä

    Äänet: 36 54.5%

  • Ei

    Äänet: 30 45.5%
  • Kaikki äänestäjät
    66
On ihanaa olla raskaana, ja olen kiitollinen siitä että tämä on meille suotu.
Minulla on suht helppo raskaus ollut ja ymmärrän täysin, että jos kärsii esim. voimakkaasta pahoinvoinnista, voi tunteet olla hyvinkin erilaiset.
Tämä on esikoisemme joten vain hämmästelen sitä, mitä kehossani koko ajan tapahtuu ja en voi uskoa, että siellä kasvaa toinen ihminen :shy:
 
Tähän mennessä ainakin oon tykännyt. On ollut niin helppo eka kolmannes ettei tämä ole juurikaan elämään vaikuttanut. Mitä nyt huolehtii että onhan kaikki kunnossa ja haluaisi käydä ultrassa tai kuuntelemassa sydänääniä joka päivä. Saa nähdä mikä tilanne sitten kun maha on rantapallo ja selkä särkee, siinä vaiheessa ainakin pitäisi liikkeiden tuntua joten huoli vauvan hengissä olosta voisi vähentyä :wink
 
On ihanaa odottaa vauvaa, mutta jos sen pystyisi tekemään oireettomana olisi elämä paljon helpompaa. :laughing002 :Heartred

Olisi kiva vaan elää normielämää ilman kauheaa suunnittelua koko ajan; mihin pääsen vaihtamaan läpimärän hikisen paidan, jaksankohan kävellä noin pitkälle, mihin voi pysähtyä lepäämään/syömään/juomaan, voikohan tätä syödä... En edes ruokakauppaan pääse ilman että tiedän missä lähin vessa on (matkaa maalta kaupunkiin jonkin verran). :facepalm: Ja sitten jos menet tuttavien luokse käymään ja sinulle tarjotaan jotain tuorejuustokakkua ja jotain juotavaa mikä jostain syystä nyt ällöttää, selitäppä sitten miksi et voi/halua syödä ja pahoita sitten toisen mieli taas.
Ihan perusasiat vaatii kauheaa suunnittelua, esim. koiranulkoilutus. Meillä siis supervilli (mutta kiltti) rescue koira joka innostuessaan saattaa hypätä koko painollaan (+30 kiloa) vahingossa vatsaa vasten jos ei varo... :hilarious:
Jos on paljon menoa ja suunniteltavaa tarttis tosiaan sen valkkarilasillisen siihen viereensä illan tullessa, mutta ei. Ja sitten yöllä kun se uni ei tule, paikat särkee ja närästää... :wtf::happy118
 
On ihanaa odottaa vauvaa, mutta kaikki nämä odotuksen lieveilmiöt sivuuttaisin mielelläni :grumpy: Pahoinvointi, väsymys, närästys, kivulias rannekanavaoireyhtymä, jatkuva vessahätä... Saa nähdä, mitä "ihanuuksia" pian koittava viimeinen kolmannes tuo mukanaan näiden lisäksi :sad001
 
Mä oon nauttinut raskaana olosta, täytyy olla tyytyväinen kun on ollut kaksi helppoa raskautta, voisin mielelläni olla vielä ainakin pari kertaa raskaana.
 
En nauttinut missään vaiheessa raskaana olemisesta, raskaudesta kylläkin. Vauvan potkut oli ihana tuntea ja tiesin jo ennen hänen syntymäänsä, että sieltä tulee temperamenttinen ja vilkas tapaus. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin rauhallinen hormonien ansiosta enkä kuin mikäkin sähköjänis. Vatsa myös kesti jostain syystä vehnää, se ilo loppui heti synnytyksen jälkeen.

Muuten olo oli koko ajan jollain tavalla kaamea enkä todellakaan hehkunut. No, hiukset sentään olivat tosi paksut. Kestäisin kyllä kaiken uudestaan, sen verran lyhyt aika 9 kk on ihmisen elämässä.
 
Nyt päästy reiluun puoleen väliin ja ei tämä kyllä mitään ihanaa aikaa ole. :D eniten varjostaa polttava tuskainen kipu toisessa jalassa aina istuessa tai kävellessä, välillä myös maatessa. Eli käytännössä mitään ei voi tehdä ilman että tekis mieli vaan itkeä tai huutaa kun ketuttaa tuo kipu jolle ei voi tehdä yhtään mitään. Selällään kun ei saa nukkua, tulee yöllä herättyä koin 175 kertaa vaihtamaan kylkeä koska lantio ja lonkat kipeytyy. Sikiön liikkeet on kivoja, mutta niitäkin tulee kerralla aina niin paljon että tekee melkein huonoa ja melkein toivoisi että rauhoittuisi nyt. Sitten taas kun ei hetkeen tunnu liikkeitä, alkaa heti huoli että onkohan tyyppi vielä hengissä ja alkaa toivomaan liikkeitä. Jokaisesta vihlaisusta ja särystä alapäässä ja kohdunsuulla alkaa pelkäämään että paikat alkaa avautumaan liian aikaisin. Saakeli. :D
 
Tähän asti olen kyllä nauttinut :) En tiedä mikä siinä on, mutta olen ollut harvinaisen tasapainoinen, vaikka raskaus onkin vasta alussa (n. 10 + 2). Ihan alussa oli fyysistä ongelmaa ja yhden henkisen romahduksen koin, mutta sen jälkeen on ollut todella tyyntä, aivan kuin olisin syönyt jotain onnellisuuspillereitä :happy: Harmillisesti kuukautisia ennen minulla on ikäviä PMS-oireita, joita ei kuitenkaan hoideta millään. Mitkään pillerit eivät minulle ole koskaan sopineet. Luomuna on siis menty käytännössä aina. Alle vuoden olen elämäni aikana syönyt e-pillereitä. Ne tekevät minut masentuneeksi, ärtyneeksi, nostavat verenpainetta kovasti ja pudottavat rasvoittumisen ohella hiukset päästä. Saan helposti lääkkeistä haittavaikutuksia. Pitää siis vain nauttia tästä raskauden aikaisesta mielentilasta täysillä, kun tilanne voi muuttua koska tahansa raskauden edetessä :)
 
En pidä yhtään. Ekat 4kk hyperemeesiä, ja päädyin tiputukseen, koska en saanut syötyä mitään kiinteä kuukauteen, ja oksentelin tunnin välein. Sen helpotettua en siltikään tykkää. Ei saa syödä, tai juoda mitä haluaa. Kokoajan saa stressata, että jokin on huonosti, ja pelätä jos käykin jotain. Täysi eristäytyminen kaikista ystävistä. Jopa miehen kanssa tuntuu kuin eläisi eri maailmassa. Liitoskipuja. Vaatteet tuntuu epämukavalta, ja jatkuva vessassa ramppaus. Sitten joku tulee jeesustelemaan, että nauti nyt, ja elämän ihaninta aikaa. Ja pahin kun ihmiset toitottaa ylimielisellä äänensävyllä "tulet vielä kaipaamaan sitä raskausaikaa". Ja tuntemattomat koskettelee vatsaa ilman lupaa yyh. En malta odottaa, että saa lapsen. Mutta raskaana oleminen ei ole mun juttu, kamala ahdistunut olo kokoajan. Ärsyttää, kun ihmiset kohtelee eritavalla. Säälivät, tai kohtelevat kuin avutonta lasta. Ja sössöttäminen on kauheaa. Tuntemattomat tulee sössöttämään jotain imelää "masuasukeista". Ei edes miehen kanssa kahdestaan sössötellä. :grin Onneksi enää 2kk! :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Jonkin verran nautin, vaikka onkin ehtinyt olemaan jo pahoinvointia, oksentelua, reipasta turvotusta ja rintojen arkuutta. Eniten raskauden onnea varjostaa kuitenkin aiemmat keskenmenot ja pelkään jatkuvasti, että tämäkin menee kesken :nailbiting:

Välillä kun pääsee keskenmenon pelosta on olo tosi onnellinen. Jos en joutuisi pelkäämään lainkaan keskenmenoa, uskoisin nauttivani kovasti raskaudesta kaikista oireista huolimatta.

Viikkoja nyt 10+1 ja uskallan vähän toivoa, että jos seuraavassa ultrassa on kaikki hyvin niin uskallan alka luottamaan enemmän siihen, että kaikki menee hyvin :Heartred
 
Olen rakastanut tätä raskautta ja raskaana olemista nyt kohta viimeiseen kolmanteen asti :Heartred Syynä on varmasti se, että raskauteni on ollut helppo ja voin olla todella kiitollinen tästä! Odotan esikoistani, joten kaikki on vain käsittämättömän ihmeellistä, ainutkertaista ja ihanaa. Tuntuu ihan hölmöltä hehkuttaa tätä näin, mutta kun en ikimaailmassa olisi uskonut nauttivani raskaudesta tällä tavalla. Nyt kun maha alkaa olla jo iso, tukaluus lisääntyy, mutta pää tuntuu pehmenevän entisestään sen myötä:D Nautin juuri nyt!
 
Ummetus, päänsärky, oksetus, kaikki mahdolliset kivut ja säryt selässä ja lantiossa, vaikee olo yleisesti. Silti pidän kuitenkin raskaana olosta ja tästä niin kauan haaveilin. Välillä on huono omatunto kun valitan vaan kipuja ja vaikeeta oloo ja kuitenkin tätä vauvaa haluttiin niin paljon ja toivottiin 1,5vuotta ennenkuin sai alkunsa. Mies haluaa vain tämän yhden lapsen ja vaikka on vaivoja niin silti suren välillä etten saa kokea tätä kaikkea uudestaan:grin
 
Luulen pitäväni, kunnes muistuu mieleen, miksi raskaana oleminen ei ole ihanaa.. :hilarious: Aikana se on ainutlaatuista ja tavallaan ihanaa, kun seuraukset ovat ihanat kaiken mennessä hyvin. Itse olotilasta en kuitenkaan välitä.
 
Nyt 16+0 ja pikkuhiljaa olen alkanut nauttia raskaana olosto. Alkua varjosti huoli ja kauhea km pelko, joka ei meinannut helpottaa millään. Nt-ultraakin pelkäsin ja jännitin niin, että varmaan oli sydänkohtaus lähellä. Mulla ei ole kauheasti ollut oireita, paitsi vähän pahaa oloa ja väsymystä. Alkuun hiukset tuntui rasvoittuvan ihan hulluna, lisäksi mulla puhkesi kauheasti finnejä naamaan ja rintakehään.

Iho-oireet ovat helpottaneet ja pientä kipuilua sekä ajoittaista väsymystä lukuunottamatta olen voinut nyt aika hyvin. Aluksi vähän kauhistutti tuo mahan kasvaminen, mutta nyt olen alkanut nauttia siitäkin:love017. Mutta en tiedä, tulenko tätä aikaa kauheasti kaipaamaan raskauden jälkeen.
 
Takaisin
Top