perhe ja asuminen

Etelä-Pohjanmaalla asustellaan, aika pikkuisella paikkakunnalla (tai onhan tämä olevinaan kaupunki [;)]). Rivitalokaksio, jotain vähän yli 60 neliötä. Miehen kanssa kaksin (tai siis mä viikot yksin kun se on töissä), lemmikkiä on kovasti tehnyt mieli, kun mun lapsuudenkodissa on ollut lehmiä, possuja, kuttuja, lampaita, kanoja, kalkkunoita, koiria ja kissoja sekä hevonen, marsu ja undulaatteja, tosin kaikki ei ihan samaan aikaan mutta muistikuvia on jokaisesta eläinlajista :-) Mut ennen on aina ajatellut, että helpompi kunnei ota lemmikkiä niin saa vapaasti tulla ja mennä, ei tartte huolehtia. Sitten vähän myöhemmin vois vaikka koiran ottamista ajatella, mut ei nyt samaan hässäkkään vauvan kanssa. Kaiken aikaa tässä hiukan sillä silmällä katsellaan omakotitaloja, että jos joku kiva ilmestyy myyntiin! Oli jo vähän puhetta siitäkin, että jos rakentais uuden talon, tontti ei mikään ongelma täällä tuppukylässä olis! Ja mä enemmän tykkäisin asuakin sivummalla, ei taajamassa. Saa nyt nähdä :-) Ei tästä mikään hengenhätä pois ole, niin ja pitäähän tämä saada myytyä jos pois muuttaa [&:]. Onko teillä muuten kokemuksia miten asuntolainaa mahtaa irrota jos on äitiys- tms vapaalla? Kunnei me muutenkaan siis mitään oikein suurituloisia olla, sellaisia tavallisia tallaajia.
 
Voi jasmiinin kertomusta. Aivan nousee pala kurkkuun kun ajattelee kuinka äitisi on jaksanut tuota arkea pyörittää! Tai eihän hänellä oikein ollut muutakaan mahdollisuutta, oli vaan jaksettava. Nykyään on tottunut aivan liian helppoon elämään! Oikein hävettää kun on heti vinkumassa kun tiski- tai pyykkikone hajoaa muutamaksi päiväksi, netti pätkii tai sähköt on tunnin pois... Tekis niin hyvää jokaiselle meikätytölle tutustua hiukan toisenlaiseenkin elämään.
 
Hei Sunny82, sun elämä kuulostaa ihan mun omalta! Tuolla toisella pastalla kertoilitkin, että sulla on mies reissuhommissa ja muutenkin kaikki kuulosta erittäin tutulta!

Olen myöskin pieneltä paikkakunnalta Etelä-Pohjanmaalta, mutta tämä ei ole edes kaupunki. Rivitalokaksiossa vuokralla asumme, neliöitä 60 ja mukavan rauhallinen asuinalue. Makuuhuoneeseen mahtuu hyvin pinnasänky ja hoitopöytä, mutta olen ajatellut, että viimeistään kun lapsi on vuoden ikäinen pitäisi hommata isompi asunto.

Olen ihan tyytyväinen vaikka nyt olisi haaveissa alkaa yhä useammin olla omakotitalo. Täällä vain kouluja lakkautetaan ja väkimäärä vähenee vuosi vuodelta, joten pitää miettiä tarkoin haluammeko asettua tänne pysyvästi. Molempien suku tosin asuu täällä ja itsellä vakituinen työpaikka niin onhan se iso kynnys lähteä uuteen paikkaan pienen lapsen kanssa.

Missä vaiheessa te omakotitaloasujat olette ostaneet/rakentaneet talon? Ennen lapsia vai siinä vaiheessa kun lapsia on jo? Onko kukaan odottaja aloittanut rakennusprojektia ja miten hankalaa se on pienten lasten kanssa?
 
Takaisin
Top