Perätilasynnytys -kokemuksia?

Lottae

Vasta-alkaja
Kaipailen kokemuksia perätilasynnytyksistä etenkin alateitse. Miten synnytys meni? Leikattiinko eppari rutiinina?

Esikoinen on perätilassa, kääntöyritys epäonnistui ja nyt pitäisi valita sektio tai alatiesynnytys. Vauva ainakin vielä (37+0) arvioitiin pienen puoleiseksi (2,8kg) ja rakenteeltaan siroksi ja omat lantion mitat riittävän suuriksi.
 
Kaipailen kokemuksia perätilasynnytyksistä etenkin alateitse. Miten synnytys meni? Leikattiinko eppari rutiinina?

Esikoinen on perätilassa, kääntöyritys epäonnistui ja nyt pitäisi valita sektio tai alatiesynnytys. Vauva ainakin vielä (37+0) arvioitiin pienen puoleiseksi (2,8kg) ja rakenteeltaan siroksi ja omat lantion mitat riittävän suuriksi.
Tsemppiä pohdintoihin. Meidän esikoinen oli myös perätilassa, mut mun lantion mitat ei riittänyt eli meille suoraan suositeltiin suunniteltua sektiota. Harmitti ihan todella paljon,
muistan itkeneeni sitä monta iltaa. Leikkaus pelotti ja muutenkin harmitti ettei ollut vaihtoehtoja. Kokemus oli kuitenkin tosi hyvä ja synnytyksestä on jäänyt hyvä mieli☺️
 
Esikoiseni oli perätilassa. Valitettavasti minulla ei ole rohkaisevaa tarinaa jaettavana. Yritin synnyttää alateitse, mutta päädyttiin kesken ponnistusvaiheen kiireelliseen sektioon. Vauvan sydänäänet oli liian huonot. Vauvalle ei syntynyt hapenpuutetta, että sikäli meni hyvin. Itselleni kokemus oli kuitenkin kurja. Ehkä tosin eniten koska koin epäonnistuneeni, vaikka eihän se niin mene.
 
Nostelen tätä ketjua. Mielelläni kuulisin kokemuksia perätilahengailijoista.

Koetan pysyä luottavaisena, että vielä vauva kääntyy tai ulkokäännös onnistuu, mut kyllähän tää kovin mietityttää.

Kääntyikö vauva lopulta itse, tehtiinkö ulkokäännöstä?

Jos perätilasynnytys, miten sujui?
 
Nostelen tätä ketjua. Mielelläni kuulisin kokemuksia perätilahengailijoista.

Koetan pysyä luottavaisena, että vielä vauva kääntyy tai ulkokäännös onnistuu, mut kyllähän tää kovin mietityttää.

Kääntyikö vauva lopulta itse, tehtiinkö ulkokäännöstä?

Jos perätilasynnytys, miten sujui?
Meillä esikoinen oli perätilassa puolivälistä raskautta ihan viimeisille viikoille, oltiin jo varaamassa aikaa kääntöyritykseen kun kääntyi itsestään yhtenä yönä muistaakseni 37-38 viikolla. Tein spinning baby-liikkeitä loppuraskaudesta.

Napanuora oli kaulan ympärillä syntyessä, mutta hapenpuutetta ei ollut.
 
Vauvani oli perätilassa ilmeisesti koko viimeisen kolmanneksen. Ulkokäännöstä yritettiin, mutta vauva ei hievahtanutkaan. Ei ollut mukava kokemus. Yritin kotona kaikkia mahdollisia kikkakolmosia, mutta ei kääntynyt.

Vauva arvioitiin riittävän pienikokoiseksi, lantioni riittävän suureksi ja vauvan asento hyväksi, että sain yrittää alatiesynnytystä, koska sitä halusin. Synnytys käynnistyi eräs yö vesienmenolla, ja sairaalaan mentiinkin sitten ambulanssilla (riski napanuoran ulosluiskahtamiseen, jos vedet menevät ensin, joten piti mennä sairaalaan kylkimakuulla). Sairaalassa todettiin, että saan liikkua normaalisti, vauvan perä on kohdunsuulla niin napakasti, ettei se nuora sieltä luiskahda.

Synnytys eteni aluksi tosi hyvin, kovasti kehuivat miten hyvin menee ensisynnyttäjäksi, ja vauvan sykkeet olivat ihan priimaa, mutta sitten kohdunsuu jäi jumiin noin 7–8 cm. Sain oksitosiinia supistuksia vahvistamaan, mutta lopulta oli pakko todeta, että ei tämä etene, turvallisempi leikata vauva ulos. Perätilasynnytysten pitää edetä rivakasti ja oppikirjan mukaan, muuten riskien minimoimiseksi suositellaan sektiota.
Harmitti vietävästi, koska olin pelännyt sektiota. Mutta siinä kohtaa vesienmenosta oli vuorokausi ja olin synnytyksestä aika puhki. Ehkä se vauvan pylly ei vain riittänyt painamaan kohdunsuuta tarpeeksi auki? Odotin kiireellistä sektiota melkein kaksi tuntia. Vauva syntyi hyvinvoivana, sai 9 pistettä. Varmaankin synnytys ennen sektiota oli valmistellut vauvaa syntymään, kun ei tarvinnut tulla ns. kylmiltään ulos.
Minua oli varoitettu siitä, että perätilassa olleiden vauvojan kallo voi näyttää litteältä, ja niinhän se näytti. Kun oli päälaki ollut kohdun "kattoa" vasten niin pitkään. Onneksi se siitä pyöristyi itsekseen aika pian. Jalatkin vauvalla olivat luontaisesti aika äijähaarassa, koska ne olivat kohdussakin olleet aika pystyssä, hän kun oli enimmäkseen sellaisessa linkkuveitsiasennossa.
 
Meillä oli myös perätilassa tämä lapsonen aivan koko raskauden. Joka ultrassa aina pylly alhaalla ja aina kaikki potkut tuntui vatsanpohjassa/kohdunsuulla ja vauvan pää tökki ylävatsaa.

Yritettiin ulkokäännöstä paristi mutta ei hievahtanutkaan, oli todella tiukasti ja syvällä lantiossa ollut jo viikkoja niin mikäs ihme tuo. Se kääntöyritys sattui aivan saatanasti.

Lantiossa olisi mitat riittäneet alatiesynnytykseen ja vauvan painoarviokin oli turva-alueella (muistaakseni arvio oli n. 3,7 kg la) mutta koska vauva vaihteli jalkojen asentoa ja päätä nuokusta ojennukseen, mulla oli radi ja olen aika lyhyt (torsoinen) ja oli ylipainoa niin lääkäri sanoi että saan yrittää alakautta kun kerta niin toivon mutta vain jos käynnistyy itsestään ja synnytys etenee "täydellisesti" eli hyvää vauhtia, mutta varasi sektion 40+4 takarajaksi, ei käynnistetä kun riskit on liian suuret että ei etene riittävän nopeasti ja sitten päädytään sektioon joka tapauksessa.

Ei käynnistynyt itsestään joten sektioon päädyttiin. Edelleen harmittaa ja suren asiaa, koska se oli minulle niin tärkeää ja mahdollisuus vietiin minulta pois.

Ja sektiosta toipuminen kesti pitkään, meni viikkoja tai toista kuukautta ennen kun pystyin kävelemään reippaasti kun menetin niin reippaasti verta ja sitten edelleen tuonne sisuksiin koskee välillä ja ihon pinta on ärsyttävällä tavalla tunnoton mutta sattuu koskettaa vaikka olen tehnyt kaikkia arven alueen manipulaatiota alusta asti. Sektiosta siis 10 kk aikaa.

Ei tämäkään nyt erityisen kannustava kokemus ollut mutta ihanimman palkinnon eli terveen ja hyvinvoivan lapsen sain ja säilyin itsekkin elävien kirjoissa. Eli huonomminkin olisi voinut mennä 😅
 
Takaisin
Top