Ketju raskauteen, synnytykseen tai vanhemmuuteen liittyville peloille.
Pelot
- Ketjun aloittaja Mangojugurtti
- Aloituspäivämäärä
Meillä on ollut tänä vuonna kaksi keskenmenoa eikä vielä ikinä onnistunutta raskautta. Molemmat menivät kesken viikolla 7 samaan aikaan ja samalla tavalla. Pelkään hirveästi, että nyt käy ihan samoin. On jotenkin vahva tunne siitä, että kun aina plussatestin jälkeen on käynyt tietyllä tavalla niin nyt kävisi samoin.
@Mangojugurtti ymmärrän tosi hyvin. Tääl kans yks keskenmeno (viikolla 6) ja yks kemiallinen. Inhottaa, kun ei voi kunnolla iloita.
Mulla kans takana tältä vuodelta kkm kesäkuussa. Nt-ultrassa selvisi, ettei sikiö enää olekaan elossa. Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki raskausoireet katosi samaan aikaan kun sikiö on todennäköisesti menehtynyt eli rv 9. Kohdunulkoisessa taas oli vuotoa ja toispuolista, todella voimakasta vatsakipua. Eli toivon, että nyt oireet jatkuisivat ja mitään vuotoja ei tulisi, niin pystyn olla suhteellisen luottavaisin mielin tämän raskauden suhteen. 
Täällä myös valitettavasti menetyksiä taustalla. Yksi varhainen keskenmeno ja toukokuinen kohdunulkoinen.
Kummittelee kovasti mielessä, eikä oikein täysillä pysty iloita vielä että onko tämä plussa nyt välttämättä se oikea plussa.
Toivotaan meille kaikille pysyviä plussia!
Kummittelee kovasti mielessä, eikä oikein täysillä pysty iloita vielä että onko tämä plussa nyt välttämättä se oikea plussa.
Toivotaan meille kaikille pysyviä plussia!
Onpa ikävä kuulla keskenemnoista 
Suuret pahoittelut kaikille niitä kokeneille ja läpikäyneille 
Varmasti aiheuttaa isoa pelkoa tulevien raskauksien kohdalla, että käykö tässäkin samalla tavalla.
Minulla ei ole aikaisempia raskauksia taustalla, joten ei ole mitään mihin verrata. Silti pelko on suuri, että tämä menee kesken ja jotakin on vialla. Varmasti omalta osalta tämä yli 2 vuoden yritys, hoitopolun läpikäynti ym. aiheuttaa pelkoa. Ja tietysti tieto lisää tuskaa, kun hoitoalkuisissa, etenkin ICSIssä on suurempi riski keskenmenoon. Mutta raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan Minulla ei myöskään ole yhtään mitään raskausoireita, raskaustestit aika haaleita ym. jotka omalta osaltaan pohdituttavat, että onko kaikki kunnossa. Mutta nämä tunteet ja epävarmuudet on varmasti meille kaikille tuttuja, kun kaikki on vielä niin alussa 
Hurjasti tsemppiä - onneksi on tämä palsta minne voi purkaa omia tuntoja ja pelkojaan 
Suuret pahoittelut kaikille niitä kokeneille ja läpikäyneille Varmasti aiheuttaa isoa pelkoa tulevien raskauksien kohdalla, että käykö tässäkin samalla tavalla.Minulla ei ole aikaisempia raskauksia taustalla, joten ei ole mitään mihin verrata. Silti pelko on suuri, että tämä menee kesken ja jotakin on vialla. Varmasti omalta osalta tämä yli 2 vuoden yritys, hoitopolun läpikäynti ym. aiheuttaa pelkoa. Ja tietysti tieto lisää tuskaa, kun hoitoalkuisissa, etenkin ICSIssä on suurempi riski keskenmenoon. Mutta raskaana ollaan kunnes toisin todistetaan
Minulla ei myöskään ole yhtään mitään raskausoireita, raskaustestit aika haaleita ym. jotka omalta osaltaan pohdituttavat, että onko kaikki kunnossa. Mutta nämä tunteet ja epävarmuudet on varmasti meille kaikille tuttuja, kun kaikki on vielä niin alussa Hurjasti tsemppiä - onneksi on tämä palsta minne voi purkaa omia tuntoja ja pelkojaan Jouduin lähtemään päivystykseen voimakkaan toispuoleisen vatsakivun takia... vuosi sitten hyvin samanlaisilla oireilla päivystysreissu ja kävi ilmi että raskaus mennyt kesken. Päivystyksessä haluavat tutkia ettei ole kohdunulkoinen raskaus tai umppari. Yritän pysyä rauhallisena mutta pelottaa ihan hirveästi että tämäkin menee kesken.
Itse heräsin niin todentuntuisesta unesta, jossa pyyhintävuoto alkoi. Samoin lämmöt oli tippunut (mittailen vielä aamulämpöjä)
Uni oli niin todellinen että kun heräsin, oli kyynel poskella. Kävin unessa läpi kaikki edellinen menetyksen tunteet.
Ihana toki herätä, että oli unta mutta nyt entistä enemmän pelottaa mahdollisen vuodon alkaminen. Aamulämmöt unesta poiketen onneksi olivat edelleen korkeat
Uni oli niin todellinen että kun heräsin, oli kyynel poskella. Kävin unessa läpi kaikki edellinen menetyksen tunteet.
Ihana toki herätä, että oli unta mutta nyt entistä enemmän pelottaa mahdollisen vuodon alkaminen. Aamulämmöt unesta poiketen onneksi olivat edelleen korkeat
Florette
Satasella mukana keskusteluissa
Mulla on jostain syystä hyvä ja keveä fiilis pääosin tän raskauden suhteen 
ja haluaisinkin pyrkiä säilyttämään sen ja nauttimaan siitä.
Mutta kyllä välillä häivähtelee pieniä pelkoja mielessä… tosin paljon vähemmän ja pienempiä kuin mitä aiemmissa kolmessa raskaudessa on alussa tullut. Ehkä johtuen siitä että oon käsitelly näitä pelkoja tällä kertaa aika paljon ennen raskautumista.
Mietin että voiko olla että olisin niin onnekas että saisin jo neljännen kerran kokea terveen raskauden ja hyvän synnytyksen ja saada terveen, elävän vauvan syliin…? Melkein tuntuu että todennäkösyydet alkais kääntyä mua vastaan koska voisko muka NIIN monta kertaa putkeen kaikki mennä hyvin? Ja toisaalta toki voishan niinki päin kääntää että koska kaikki on aina menny hyvin niin vois olla syytä olettaa että niin vois käydä myös nyt.
Jotenkin kun nykyään tuntuu olevan (vai onko aina ollu ja nyt vaan puhutaan enemmän?) tosi yleistä erilaiset haasteet ja komplikaatiot liittyen raskauteen ja synnytykseen, niin melkein tuntuu että miten voi olla mahollista että mun keho vaan toimii niin hedelmällisesti että raskaudun helposti ja raskaudet sujuu loppuun asti ja synnytykset etenee sujuvasti? Ja just se että voiko tää onni osua vielä neljännen kerran kohdalle…
Mutta sehän se on raskaudessa ja synnytyksessä ja elämässä toki ylipäätään, että ei nää asiat oo omissa käsissä ja hyvin vähän voi lopulta ite vaikuttaa. Mulla on ollu vähän taipumusta yliajatteluun ja ahdistuneisuuteen niin raskaus on mitä otollisin tilaisuus harjotella irtipäästämistä ja antautumista.
ja haluaisinkin pyrkiä säilyttämään sen ja nauttimaan siitä.Mutta kyllä välillä häivähtelee pieniä pelkoja mielessä… tosin paljon vähemmän ja pienempiä kuin mitä aiemmissa kolmessa raskaudessa on alussa tullut. Ehkä johtuen siitä että oon käsitelly näitä pelkoja tällä kertaa aika paljon ennen raskautumista.
Mietin että voiko olla että olisin niin onnekas että saisin jo neljännen kerran kokea terveen raskauden ja hyvän synnytyksen ja saada terveen, elävän vauvan syliin…? Melkein tuntuu että todennäkösyydet alkais kääntyä mua vastaan koska voisko muka NIIN monta kertaa putkeen kaikki mennä hyvin? Ja toisaalta toki voishan niinki päin kääntää että koska kaikki on aina menny hyvin niin vois olla syytä olettaa että niin vois käydä myös nyt.
Jotenkin kun nykyään tuntuu olevan (vai onko aina ollu ja nyt vaan puhutaan enemmän?) tosi yleistä erilaiset haasteet ja komplikaatiot liittyen raskauteen ja synnytykseen, niin melkein tuntuu että miten voi olla mahollista että mun keho vaan toimii niin hedelmällisesti että raskaudun helposti ja raskaudet sujuu loppuun asti ja synnytykset etenee sujuvasti? Ja just se että voiko tää onni osua vielä neljännen kerran kohdalle…
Mutta sehän se on raskaudessa ja synnytyksessä ja elämässä toki ylipäätään, että ei nää asiat oo omissa käsissä ja hyvin vähän voi lopulta ite vaikuttaa. Mulla on ollu vähän taipumusta yliajatteluun ja ahdistuneisuuteen niin raskaus on mitä otollisin tilaisuus harjotella irtipäästämistä ja antautumista.
Tää ei ehkä ole varsinainen pelko mutta jännittävä aihe. Mulla on ilmeisesti kohonnut todennäköisyys monikkoraskauksiin perinnöllisyystekijöiden ja lapsettomuushoitojen vuoksi.
Jos tulisikin kerralla useampi, olisivat tietysti kaikki yhtä tervetulleita, mutta jännittäisi miten sitä pärjää kun on kuitenkin vain kaksi kättä.
Jos tulisikin kerralla useampi, olisivat tietysti kaikki yhtä tervetulleita, mutta jännittäisi miten sitä pärjää kun on kuitenkin vain kaksi kättä.
Ihan ymmärrän, kun yhdenkin tuleminen jännittää. Tai eihän sitä vielä tiedä.Tää ei ehkä ole varsinainen pelko mutta jännittävä aihe. Mulla on ilmeisesti kohonnut todennäköisyys monikkoraskauksiin perinnöllisyystekijöiden ja lapsettomuushoitojen vuoksi.
Jos tulisikin kerralla useampi, olisivat tietysti kaikki yhtä tervetulleita, mutta jännittäisi miten sitä pärjää kun on kuitenkin vain kaksi kättä.
Mun mummolla on kahdet kaksoset, äidillä ei oo. Et vähän kans perintötekijää. En tiedä vaikuttaako miehen puolelta miten nämä, ku sielläkin on kaksosia.
Mä oon käsityksessä että vain synnyttävän osapuolen perintötekijät vaikuttaisi, mutta en tietty päätä tästä pantiksi pistä.Ihan ymmärrän, kun yhdenkin tuleminen jännittää. Tai eihän sitä vielä tiedä.
Meillä suvussa kummallakaan puolella ei mun tiedon mukaan ole kuin yhdet kaksoset. Ei täälläkään siis monia kaksosia mutta yhdetkin kaiketi nostaa todennäköisyyttä.
Näin oon kans ymmärtänyt, että yhdetkin lisää jo todennäköisyyksiä. Ja jos on aiempia raskauksia.
Kaksoset olisi kyllä jännittävä tilanne 
Meillä mies toivoo kaksosia
Meillä mies toivoo kaksosia