En tiedä onko näistä asioista soveliasta täällä puhua, mutta yritänpä kuitenkin.
Puhuin tuolla jossain aiemminkin, että äitiys pelottaa minua aika paljon. Minulla ei ole minkäänlaisia tunteita vielä rakkauden suhteen eikä mitään sellaista. Korkeintaan kauhua.
Minua pelottaa muuttuva elämä ja vapauden menetys. Sen lisäksi pelottaa naiseuden menetys, että olen sitten "vaan äiti" enkä nainen enää ollenkaan. Ns. tekniset asiat pelottavat myös, koska en esimerkiksi ikinä ole edes pitänyt vauvaa sylissä ja en erityisemmin edes tykkää vauvoista eikä ne ole minun mielestäni mitenkään erityisen söpöjä tai kauniita. Joudunko luopumaan koiraharrastuksestani ensimmäiseksi vuodeksi? Se tuntuu myös pahalta ajatukselta, koska harrastus on ollut minulle tosi tärkeä.
Nyt joku varmasti ajattelee, että miksi ihmeessä olen sitten hankkiutunut tähän tilanteeseen, mutta eipä ne asiat ole aina niin mustavalkoisia.
Puhuin tuolla jossain aiemminkin, että äitiys pelottaa minua aika paljon. Minulla ei ole minkäänlaisia tunteita vielä rakkauden suhteen eikä mitään sellaista. Korkeintaan kauhua.
Minua pelottaa muuttuva elämä ja vapauden menetys. Sen lisäksi pelottaa naiseuden menetys, että olen sitten "vaan äiti" enkä nainen enää ollenkaan. Ns. tekniset asiat pelottavat myös, koska en esimerkiksi ikinä ole edes pitänyt vauvaa sylissä ja en erityisemmin edes tykkää vauvoista eikä ne ole minun mielestäni mitenkään erityisen söpöjä tai kauniita. Joudunko luopumaan koiraharrastuksestani ensimmäiseksi vuodeksi? Se tuntuu myös pahalta ajatukselta, koska harrastus on ollut minulle tosi tärkeä.
Nyt joku varmasti ajattelee, että miksi ihmeessä olen sitten hankkiutunut tähän tilanteeseen, mutta eipä ne asiat ole aina niin mustavalkoisia.