Pelot ja epävarmuudet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tuulia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Se pelko ja epävarmuus täälläkin kalvaa päivittäin vaikka en ole koskaan keskenmenoa tmv. kokenut. Ne on niin suuria asioita, niin kuin uuden elämän syntyminenkin.
 
Oma pelko vähän hassu. Mutta entä jos lapsi ei olekaan keskonen? Joudun huolehtimaan kaikesta ihan yksin.. Ensimmäinen oli 3 vkoa sairaalassa mikä tarkoitti, että sairaanhoitajat huolehti perusjutut. Tyyliin se napanuoran tyngän putoaminen tapahtui sairaala-aikana eikä tarttenu siitä huolehtia. Ja sai nukkua yöt kokonaan, kun jäi lapsi sairaanhoitajien huomaan (olin vähän outo varmaan, kun en erityisesti ikävöinyt - en varmaan jotenkin tajunnu, et lapsi oikeesti syntyy, kun pelkäsin keskenmenoa koko ajan ja sit syntyikin keskosena ennen kuin ehdin yhtään valmistautua henkisesti asiaan).
 
Itsestä tuntuu, etten esikoisen aikana osannut pelätä niin paljon, mitä nyt tuntuu, että pelkään. Olen varmasti silloinkin pelännyt keskenmenoa, mutta ei varmasti tullut pieneen mieleenkään, etteikö olisi oikeassa paikassa. Toisin kuin nyt. Kai sitä pienenä pessimistinä ajattelee typerästi, ettei nyt kahta kertaa voi mennä asiat putkeen. Tuntuu, että nyt pelkää vain useampia asioita isommalla mittakaavalla. Mutta eipä tässä muukaan auta, kuin mennä päivä ja hetki kerrallaan, huokaista toivottavasti helpotuksesta joka vessa reissun jälkeen ja o d o t t a a . . .
 
Tänään starttasi 7. raskausviikko ja olen edelleen niin oireeton, että väkisinkin pelko hiipii mieleen. Lisäksi vointi vaihtelee niin paljon, että on vaikea luottaa raskauteen, kun välillä se tuntuu konkreettisesti kropassa ja välillä siitä ei ole mitään merkkejä. Jotenkin olen jo asennoitunut siihen, että jossain kohtaa alkaa vuoto. Pakkasin jo siteenkin valmiiksi laukkuun, jotta se on mukana, jos sitä tarvitsee. Mutta vielä ei ole tapahtunut mitään. Äh. Miksi tämä on taas niin vaikeaa?
 
Jonsson täälä on kans vähä mitä ihmeellisimpiä pelkoja yks päivä mietin että mitä jos lapsi putoaa katolta? Unohdin kyllä asian koska lapsilla ei ole edes mahdollisuutta päästä katolle.. :D ehkä jossain muualla mutta ei kotona.. pelkään mä kyllä auton alke jäämistä ja hukkumistaki mutta ne on vaan hetkellisiä ajatuksia pysyy ainakin pelkojen takia valppaana on noi pienet vaan niin pirun nopeita
 
Mulla tällä hetkellä suurin pelko liittyy keskenmenoon niin ko lähes jokaisella täällä :) Mies on erittäin luottavaisin mielin (ehkä senkin takia ko ei oo käyny keskustelupalstoilla).. Yritän ajatella, että raskaana oon kunnes toisin todistetaan! :happy:
 
Totta kai pelottaa vielä näin varhaisilla viikoilla, mutta pääasiassa olen tosi luottavaisin ja hyvin mielin. Tuntuu, että ekassa raskaudessa pelotti paljon enemmän, varmaan kun kaikki oli muutenkin niin uutta ja jännittävää. Kovasti kyllä odotan ekaa ultraa ja niitä "varmempia viikkoja" joka tapauksessa!
 
En tiedä miten yleistä se on, mutta pelkään vähän, että vanha sektioarpi aukeaa raskauden aikana. Työkaverille oli kuuleman mukaan käynyt niin. Se olisi ihan kamalaa tällaiselle haavakammoiselle.
 
Jonsson sanoi:
En tiedä miten yleistä se on, mutta pelkään vähän, että vanha sektioarpi aukeaa raskauden aikana. Työkaverille oli kuuleman mukaan käynyt niin. Se olisi ihan kamalaa tällaiselle haavakammoiselle.
Click to expand...

Paljonko sulla tulee väliä synnytyksiin? Mulla vanha sektioarpi ja hyvin kesti viime raskauden vaikka toki useampi vuosi välissä.
 
Tänään on tullut pientä rusehtavaa/punertavat tuhrua, lähinnä paperiin pyyhkiessä. Alkoi pelottaa tietysti ihan hirveästi ja nyt en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin tätä ja ei meinaa uskaltaa edes vessaan mennä... :sorry: Oli mulla esikoisestakin yhtenä päivänä pientä vuotoa, harmi vain etten muista millä viikoilla se oli... Ja silti oli kaikki hyvin siis. Toivotaan että ei nytkään tarkoittaisi mitään kummempaa :sad001 nyt siis rv 5+2.
 
Onko kenelläkään muulla turhaantumista? Turhaantumista siinä mielessä, jos mahassa ei olekaan kaikki hyvin ja siitä ei tiedä niin "turhaan" kärsii ja salailee ja miettii kokoajan mahdollista lasta. Tuntuu, että etovan olon kestäisi niin paljon paremmin jos olisi jokin varmuus että kaikki on ok. Voisipa ajan pikakelata sinne viikolle 12, vaikka ei sekään mitään takaa. Mutta silti. 6+0 siis tänään täällä.
 
Tuulia, elä huolehi oireettomuudesta. Voi olla ihan hyvin oireeton koko raskauden ja silti synnyttää täydellisen, terveen lapsen. Minulla esimerkiksi esikoista oottaessa ei ollu alkuraskaudessa juurikaan mitään oireita. Ar-ultraan mennessäki hermoilin että ei siellä mitään voi olla ku ei oo mitään oireita mutta niin vaan oli pieni papu! Nauti olosta jos vaan suinkin mahdollista. :)

Kyllä mulla nytki hermoiluttaa välillä ja ymmärtäähän sen, tää on iso asia varmasti meille kaikille. Mutta yritän nyt kuitenkin nauttia tästä asiasta enemmän ku hermoilla. :happy:
 
Pelottaa kyllä, pelottaa juuri tuo että onko mahassa edes mitään. Miehelle sanoin, että tavallaan haluaisin käydä varmistamassa onko kaikki hyvin, mutta toisaalta haluan vaan luottaa että jos kaikki on hyvin hänet on meille tarkoitettu. Piinaavat 8 viikkoa edessä. Kuukaus vielä ekaan neuvolaankin. Sielä koitan pyytää jos pystyttäisiin ultraamaan :D
 
Kävin tänään neuvolassa ja täti sanoi, että voi lähiviikkoina käydä kuunteluttamassa kuuluuko sydänäänet mutta sanoin suoraan etten ole menossa kun voi tuoda turhaa huolta ja murhetta jollei jostain syystä vain saakaan kuuluviin.. Mutta pitkä odotus ultraan joka on 21.10.
 
bluebell89 sanoi:
Pelottaa kyllä, pelottaa juuri tuo että onko mahassa edes mitään. Miehelle sanoin, että tavallaan haluaisin käydä varmistamassa onko kaikki hyvin, mutta toisaalta haluan vaan luottaa että jos kaikki on hyvin hänet on meille tarkoitettu. Piinaavat 8 viikkoa edessä. Kuukaus vielä ekaan neuvolaankin. Sielä koitan pyytää jos pystyttäisiin ultraamaan :D
Click to expand...

Samaa mietin minäkin. :) Ei se varhaisultra (niin kuin ei muutkaan) kuitenkaan takaa mitään, ainoastaan siitä saa hetkellisen "hyvän"olon itselle että kaikki on lähtenyt käyntiin oikeassa paikassa. Tarkoitan, että ei tarvitsisi miettiä onko kohdunulkoinen, tuulimuna tms. Itse nyt yritän olla miettimättä/stressaamatta koko asiaa (paitsi minulla on kokoajan huono olo joten sen puolesta pakosti mielessä kokoajan....), ja odottaa sinne ekaan ultraan, joka on minulla varmaan tuossa lokakuun lopulla. Jos kaikki on siellä ok, niin sitten annan itseni alkaa miettimään että meille tulee oikeasti vauva! Mutta jos ei, niin se kertoo vain siitä että alkio/sikiö ei ollut vielä valmis/oli liian sairas tms. Jos kaikki on tarkoitettu menevän hyvin, niin kyllä menee! Ja jos ei niin vaikka varmasti tuntuu pahalta, niin täytyy ajatella vaan niin että ei ollut jostain syystä valmis elämään ja kehittymään, ja parempi että tapahtui näin alussa kuin myöhemmin.

Joten turhaa loppupeleissä on hätiköidä ja stressata mitään mihin ei oikeasti voi itse vaikuttaa. :) 6+1 tänään.
 
Jokainen vihlasu ja nipistely ja oireettomuus pitää mielessä et onko siellä enää ketään vai taasko alkaa se km rumba... Vessassa kun käy ni pyyhkiessä odottaa vaan sitä verta tulevan... Eli siis kyllä vaan pelottaa nii maan perhanast! Joka onki syy siihen et tää "pikku" masu täytyy pitää piilossa kunnes pääsee ultraan kattoo onko kaikki niinku pitää...
 
Pelottaa, pelottaa aikalailla niin paljon, ettei arjesta meinaa tulla mitään. En edes muista milloin viimeksi siivosin kun kauhusta kankeana vaan istun kaikki päivät epätodellisen fiiliksen kanssa. Kaksi keskenmenoa kun takana en oikein jaksa uskoa, että mukana pysyisi tämäkään, vaikka jo pelkästään psyykkinen varmuus tämän kaverin olemassaolosta on vahvempi kun edellisten. Ei helpota, että salaa hiljaisen rakoilevan kuorensa alla mies miettii samaa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top