Pelkopoli

Kätilöllä iso rooli myös eli kun on oikeanlainen tekniikka niin se ehkäisee pahoja repeämiä. Kätilö kun usein kontrolloi ponnistusvaiheen lopussa pään syntymää ja tukee toisella kädellä synnyttäjän välilihaa.

En yhtään vähättele repeämisistä aiheutuvaa kipua, mutta alatiesynntyksestä toipuu yleensä kuitenkin nopeammin kuin sektiosta ja lapsellehan se tietysti myös parempi. Esikoisen kohdalla oli selvää, että alatiesynnytykseen lähdetään eikä mulla ollu sen suurempia pelkoja, eikä oo edelleenkään, vaikka imukupit yms. kokeiltin ja hätäsektioon lopulta jouduttiinkin vauvan ahdngon vuoksi. Tosi hankala päättää nyt, yritänkö vaatia suunniteltua sektiota vai lähdetäänkö taas kokeilemaan alatiesynnytystä, vaikka vahva tunne siitä, ettei kaikki mene nytkään hyvin. En haluaisi mistään hinnasta joutua kokemaan hätäsektiota uudelleen eli tältä pohjalta ajateltuna mieluummin suunniteltu sektio,
 
Mä kävin ekan kerran viikolla 24 ja nyt seuraava käynti on viikolla 34 ja siinä on samalla lääkärin tarkastus ja synnytystapa arvio mun pelkojen takia.
Mulla ei missään vaiheessa neuvolassa kysytty että pelottaako vaan olin ite aktiivinen ja heti ilmotin että pelottaa ja panikoin pelkästä synnytyksen lukemisesta. Sain sitten lähetteen pelkopolille ja heti tuli kotiin lappu missä oli aika.
Ehkä nyt loppu ajasta olisivat neuvolassa kysyny ajatuksia synnytyksestä ja sitte laitettu pelkopolille jos siltä tuntuu mutta kannattaa ite olla ajoissa aktiivinen ja vaatia pääsyä. Ei tarvii koko raskautta panikoida :)
Mulle pelkopolilla käynti aikasessa vaiheessa helpotti todella paljon! :)
 
Ei multakaan ole kyselty synnytyksestä kuin vasta nyt viime viikolla. Itse otin asian puheeksi varmaan jo ekalla käynnillä. Ei se terkkari ollut vielä kirjoittanut lähetettä mutta neuvolalääkäri lupasi sen samana päivänä kirjoittaa kun siellä kävin. Hänen kanssaan siitä jo vähän puhuttiinkin ja alatiesynnytykseen tie käy kun istukkakin on nyt turvallisella alueella. Siitä just oli puhetta että alatiesynnytys on vauvalle turvallisempi ja se vauvan turvallisuus on se suurin pelko. Repeämisestä kun oli puhetta niin mun pitkän ponnistusvaiheen ja virhetarjonnan tuloksena oli 2. asteen repeämä josta mielestäni ihan hyvin ja nopsasti paranin. Tuntuu siltä että jos se tulis oikeessa asennossa niin tuliskohan ihan sutjakasti :wink Nythän siellä tosiaan joku nenä tai leuka otti kiinni ja niin hemmetisti sai töitä tehdä että se sieltä johonkin liikkui. Ihan sen kahden tunnin viimeisinä hetkinä yleensäkin tunsin että se sieltä johonkin liikkuu (vaikka toki ihan hitosti sattuikin koko ajan niin turhautti kun tuntuu ettei se liiku). Kirjettä odotellessa. Lääkäri sanoi että kyllä se varmaan kahdessa viikossa tulee, vähän odottelen josko ensi viikolla. Helpottaa jo ajatuskin että jotain on tekeillä sen pelon lieventämiseksi :)
 
Mulla on nyt se aika erikoislääkärille 37+0! Eikä muuta? Musta se on tosi myöhään. Sehän on saattanut syntyä jo siihen mennessä. Ja eihän siinä nyt henkiseen valmistautumiseen kauheasti jää aikaa. No mut RaDin vuoksi on myös lääkäri eli on siinä sit ultria tulossa ja nyt täytynee valmistautua oma-aloitteisesti. Pahin pelko onkin jo muuttunut kärsimättömyydeksi. En jaksais enää lyllertää. Menisipä aika nopeasti :wink
 
En sitten ehtinyt miettiä sitä pelkopolia yhtään sen enempää. Tytöt syntyivät 27.11 viikolla 31+6 luomuna alateitse ja kaikki meni tosi hyvin. Molemmat rt. Tosin olivat pienikokoisia, pahin osa synnyttää oli päät ja päänympärykset 29,0 ja 29,7 cm, mutta tämän kokemuksen jälkeen en enää pelkäisi uutta synnytystä :) Perheemme on kuitenkin nyt valmis :Heartred
 
Kävin eilen lukemassa teidän kuulumisia tuolta kaksospuolelta. Ihana kuulla, että tytöt voivat hyvin ja olette ilmeisesti jo aika pian kotiutumassa (tai tytöt ovat) :)

Viikotkin olivat ihan kohtuulliset, vaikka tytöt olivatkin pienet syntyessään ja viikkoja olisi saanu olla enemmänkin. Aika hurjaa kyllä, mennä synnytystapa-arvioon ja sieltä käytännössä suoraan synnyttämään. Hyvä, että ehditte saada kortisonin. Ja tosi kiva, että molemmat tulivat alakautta! Kamalinta olisi ensin synnyttää alakautta ja sitten kuitenkin joutua sektioon.
 
Kiitos! KoBe, olin kyllä jossain vaiheessa huolissani juuri tuosta että toinen tulisi alateitse ja sitten toinen kääntyisi poikittain jolloin hätäsektio on vissiin ainoa vaihtoehto... Siksi kaksossynnytyksissä on mukana aina kaksi lääkäriä että toinen yrittää pitää B-vauvan kiinni ettei pääsisi kääntymään. En edes huomannut kun lääkäri otti kiinni B-vauvasta, olen mennyt itseeni molemmissa synnytyksessäni ja keskittynyt omaan tekemiseeni.
 
Mulla jäi huono fiilis koko jutusta. Oli tosiaan vain tuo 37+0 käynti jossa koin että lääkäri oli kärsimätön, vähättelevä ja kovakourainen. Olen murehtinut sitä nyt siitä saakka. Että parempi jos olisin jättänyt menemättä. Lääkärin mukaan kahden tunnin ponnistusvaihe on normaali, lapseni ei ole ollut huonovointinen vaikka onkin ollut 2 yötä keskolassa, hän on vain hörpännyt kakkaista lapsivettä, jos toinenkin on tullakseen avosuisena niin sille ei mitään voi, mitään tehdä ja sitten se vaan tulee vaikeammin. Jumiin vauva ei muka voi jäädä niin että vaikuttaisi hapensaantiin... Mitä enemmän tätä mietin sitä pahempi mieli tulee.. Että turhia on sun huolet ja pelot ja kokemukset... Onneksi olen jo niin kypsä tähän raskausdiabetekseen ja liitoskipuihin että toivon vaan että kuhan syntyisi, edes jotenkinpäin, pian.
 
Höh, onpa kurja kuulla, kun usein pelkopolilla kuulee positiivista palautetta, ja niinhän sen pitäisi ollakin. Toki lääkäri voi olla sitä mieltä, että syytä huoleen ei ole, mutta se pitäisi osata kertoa sitten niin, että synnyttäjä ymmärtää ja uskoo asian tosiaan olevan niin.
 
Anna K; mitä jos hakeutuisit vielä pelkopolille kätilön vastaanotolle? Juttelisit siellä nuo asiat ja myös tuon negatiivisen lääkärikäynnin. Sulle osui huono lääkäri kohdalle :/ Kätilön kanssa juttelu voisi auttaa, ja voisit ehkä päästä toisen lääkärin vastaanotolle myös?
 
Mun täytyy lääkärin puolustukseksi sanoa että kyllä mä huomasin mitä se yritti mutta se nyt tosiaan ei toiminut ihan niin kuin hän ajatteli. Hän keskittyi siinä vaan siihen lääketieteeseensä ja siihen että "oliko vielä muuta" lääketieteellistä pelkoa. Mutta ilmeisesti sitä ei nyt kannata pelätä kuitenkaan että vauvan kävisi huonosti synnytyksen vuoksi. Ja jos se vauva nyt joutuu vaikka sokeritippaan niin ei kai sille sitten mitään voi ja mun uusi tavoite onkin nyt vauva elävänä maailmaan ;-) kun aikaisemmin niin toivoin että tämän saisin vierihoitoon. Helpotti vähän kun kävin neuvolassa ja terkkari sieltä luki mitä lääkäri oli kirjoittanut ja ei se nyt niin pahalta sitten kuulostanut kuin miltä se siellä tuntui. Me ei tosiaan vaan puhuttu samaa kieltä. Musta tuntuu että nämä mun pelot on nyt sellaiset että parhaiten saan ne kuriin itse pyörittelemällä päässäni. En halua enää yhtään enempää ylimääräisiä käyntejä mihinkään. Niitäkin on kyllä tulossa kasvunseurantaultran muodossa. Ja synnytys saatetaan mahdollisesti käynnistää koska "pyritään synnyttämään lasketun ajan puitteissa" RaDin vuoksi. Neuvolaan menen kyllä mielelläni koska siellä on kiva terveydenhoitaja joka ainakin nyt onnistui piristämään ja tuleepa sitten pieniä keskeytyksiä turhautuneeseen odottamiseen ;-) kyllä ne lääkäritkin voisi silti muistaa että niiden asiakkaat (varsinkin pelkosellaiset) ovat hyvin herkässä tilassa ja hormonaalisia (ainakin uskon että mun mies jo kovasti odottaa että raskausaika olisi ohi. Mä ainakin odotan ;-) tai eniten odotan että raskausdiabetes olisi ohi. Tänne kirjoittaminenkin auttaa mutta luulen että äitipolille en enää jaksa mennä ruikuttamaan :-)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top