Onko joku käynyt pelkopolilla (ja vielä TYKSissä)? Mietin vain miten se käytännössä tapahtuu. Terkkari lupasi laittaa sinne lähetteen (mutta ei kuitenkaan samana päivänä ehtinyt kirjoittaa sitä). Muistaakseni sanoi, että sinne tulee kutsu sitten postissa, mutta en nyt varmaksi muista. Viime päivinä on tuo asia pyörinyt kovastikin mielessä ja mietin että pitääkö mun soitella sille, ihan vaan rauhoittuakseni, että olethan varmasti laittanut lähetteen (unohti kerran sokerirasituslähetteen)... Millä viikoilla sinne sitten yleensä mennään? Esikoisen synnytys oli vaikea avosuisen tarjonnan, pitkän ponnistusvaiheen (2 h) ja vihreän veden vuoksi ja en ole ihan käsitellyt sitä. Nyt siis ihan henkeä salpaa, kun pelottaa että sama toistuu.
Pelkopoli
- Ketjun aloittaja Anna K.
- Aloituspäivämäärä
PiPaNat
Kommentoinnin ninja
Yritän muistella kun mun ystävä kävi HUSilla pelkopolilla viime vuonna. Ainakin siellä oli kätilö jonka kanssa hän jutteli pitkään ja kävivät läpi ensimmäisen synnytyksen. Muistan et ystävä oli itkeny siellä ihan valtoimenaan traumoja pois... Joko oli niin,että kätilö sit mietti et onko tarvetta käydä psykologilla vai saiko ystävä sen ite valita mutta hän ei käynyt. Kätilö oli jo sitä mieltä et kaikki edellytykset on puoltaa suunniteltua sektio ja niin he sen saivat. Lapsi alkoi syntymään vko ennen suunniteltua sektiota, mutta laitoksella hänet vietiin suoraan leikkaussaliin ja lapsi leikattiin ulos. jos saat siitä mielenrauhan niin soita ihmeessä ja kysy sitä aikaa. Eihän siinä mitään menetä!
Nyytti2015
Jostain jotain jo tietävä
Mä olen jo kerran käyny pelkopolilla ja marraskuussa toinen käynti missä lähinnä vaan tutkitaan asioita mitkä mua pelottaa. Tarkistetaan mm. lonkat ja mun veri jne.
Ensimmäisellä kerralla kätilön kanssa juteltiin ihan vaan että mikä pelottaa ja miksi pelottaa ja mikä siihen voi auttaa. Lisäks käytiin jo tutustumassa synnytyssaliin ja synnytysosastoon.
Olin ihan paniikissa ennen tota käyntiä mutta nyt oon jo luottavaisin mielin ja jos vaan lääkäri sanoo että mun kroppa kestää alatiesynnytyksen nii tahdon sitä kokeilla :)
Ennen tota pelkopoli käyntiä olin ihn varma että otan sention. Pelkopolilla käynti siis autto mua tosi paljon!
Suosittelen sitä kaikille ja suosittelen että menette mahollisimman aikasin nii ei tarvii yksin murehtia näitä asioita :)
Ensimmäisellä kerralla kätilön kanssa juteltiin ihan vaan että mikä pelottaa ja miksi pelottaa ja mikä siihen voi auttaa. Lisäks käytiin jo tutustumassa synnytyssaliin ja synnytysosastoon.
Olin ihan paniikissa ennen tota käyntiä mutta nyt oon jo luottavaisin mielin ja jos vaan lääkäri sanoo että mun kroppa kestää alatiesynnytyksen nii tahdon sitä kokeilla :)
Ennen tota pelkopoli käyntiä olin ihn varma että otan sention. Pelkopolilla käynti siis autto mua tosi paljon!
Suosittelen sitä kaikille ja suosittelen että menette mahollisimman aikasin nii ei tarvii yksin murehtia näitä asioita :)
Mullahan on parin viikon päästä neuvolakin, että voin sielläkin kysellä onko muistanut. Jotenkin tuli vaan sellanen olo, että ei sitten mene kaikki ajat nenän edestä jos on unohtanut 
Toisaalta ei kehtaisi soitella että kun kerran aiemminkin unohdit Millä viikoilla sä olet Nyytti2015 käynyt?
Mä kaipaan just sitä että käydään läpi sitä ekaa synnytystä, että mitkä asiat vaikutti mihinkin ja mitä itse voisin tehdä toisin ja mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Mä kun en missään nimessä haluaisi sektiotakaan. Samalla on sellainen olo, että epiduraali oli harvinaisen huono juttu siinä tilanteessa (että kun makasin sängyssä pari tuntia ei ollut vauvalla mahista kääntyä optimaalisesti ja toisaalta juuri tarjonnan aiheuttama jatkuva selkäkipu vaati sitä epiduraalia silloin) ja sitä en millään haluaisi nyt, mutta en tiedä kestänkö ilmankaan, että olisko sektio vaan sittenkin parempi. Haluaisin jonkun asiantuntijan kanssa käydä kaikki vaihtoehdot läpi ja ymmärtää kaiken. Th puhui että synnytystapa-arvio tehtäisiin tarkemmin ja katsottaisiin ultralla tarjontaa ja muuta. Jos jotenkin kävisi ilmi että olen jotenkin vinksahtaneen mallinen eikä vauvat vaan pääsee kunnon tarjontaan niin sitten en kyllä uskaltaisi alatiesynnytykseen enää. Eniten pelkään siis että vauvalle käy jotain. Esikoinen selvisi parin yön keskolareissulla, nyt toivoisin vauvaa ihan syliin. Toivon kovasti vaan ihan tavallista synnytystä raivotarjonnasta :)
Ja ihan ehdottomasti olen sinne menossa. Rupesi vaan mietityttämään, että onkohan asia hoidossa ja että miten asiat käytännössä hoituvat.
Toisaalta ei kehtaisi soitella että kun kerran aiemminkin unohdit Millä viikoilla sä olet Nyytti2015 käynyt?Mä kaipaan just sitä että käydään läpi sitä ekaa synnytystä, että mitkä asiat vaikutti mihinkin ja mitä itse voisin tehdä toisin ja mihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Mä kun en missään nimessä haluaisi sektiotakaan. Samalla on sellainen olo, että epiduraali oli harvinaisen huono juttu siinä tilanteessa (että kun makasin sängyssä pari tuntia ei ollut vauvalla mahista kääntyä optimaalisesti ja toisaalta juuri tarjonnan aiheuttama jatkuva selkäkipu vaati sitä epiduraalia silloin) ja sitä en millään haluaisi nyt, mutta en tiedä kestänkö ilmankaan, että olisko sektio vaan sittenkin parempi. Haluaisin jonkun asiantuntijan kanssa käydä kaikki vaihtoehdot läpi ja ymmärtää kaiken. Th puhui että synnytystapa-arvio tehtäisiin tarkemmin ja katsottaisiin ultralla tarjontaa ja muuta. Jos jotenkin kävisi ilmi että olen jotenkin vinksahtaneen mallinen eikä vauvat vaan pääsee kunnon tarjontaan niin sitten en kyllä uskaltaisi alatiesynnytykseen enää. Eniten pelkään siis että vauvalle käy jotain. Esikoinen selvisi parin yön keskolareissulla, nyt toivoisin vauvaa ihan syliin. Toivon kovasti vaan ihan tavallista synnytystä raivotarjonnasta :)
Ja ihan ehdottomasti olen sinne menossa. Rupesi vaan mietityttämään, että onkohan asia hoidossa ja että miten asiat käytännössä hoituvat.
HUS:sta tuli neuvolan lähetteen pohjalta soitto, jossa sovittiin pelkopolikäynti. Puhelimessa asiaani hoiti todella arrogantti naispuolinen pelkopolin synnytyslääkäri. Hän aloitti puhelun kertomalla, että mun pitäisi olla kiitollinen, että lääkärinä hän yleensäkään viitsi vaivautua minulle soittamaan. Kun kerroin olevani ulkomailla hänen ehdottamanaan päivänä, ja että olisi kiva tavata pikemmin kuin vasta kuukausien päästä, hän totesi kylmäkantaan, että jos hänen ehdottamansa aika ei kelpaa, niin hän lähettää minut sitten jollekin ei-pelkopolilääkärille, ja voi olla, että he eivät ole yhtä ymmärtäväisiä kuin hän on. Puhelu jatkui kuunnellen hänen oman arvonsa pönkittämistä, josta ei ollut pelkooni mitään apua. Jo tämän simppelin puhelunkin aikana hän onnistui loukkaamaan minua jo niin paljon, että lopussa itkin valtoimenani.
Voitte arvata, että jännitin aika paljon, että millainen hirviö siellä pelkopolin tapaamisessa on, jos hän on vielä vähemmän ymmärtäväinen kuin tämä puhelun tehnyt lääkäri!
Jorvissa tapaamani lääkäri oli kuitenkin todella kunnioittava, kuunteleva, kertoi HUS:n näkemykset lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta kunnioitti myös minun mielipiteitäni (myös eriäviä näkemyksiäni!). Tarkempi synnytystapaan liittyvä tapaaminen sovittiin samalta istumalta, joka tulee olemaan kuukautta ennen laskettua aikaa. Keskustelusta jäi hyvä fiilis, ja tunsin oloni rauhallisemmaksi. Toivoin, että voisin saada hänet myös synnykseen.. mutta valitettavasti Suomessa ei vielä olla muitten kehittyneitten maitten tasolla, että synnytyslääkärinsä tai kätilönsä voisi itse valita. Toivon siis tosiaan, että olisi hyvä tuuri, ja tositoimissakin siis osuisi työvuoroon ymmärtäväinen ja kunnioittava henkilökunta (enkä kohtaa kaikissa kivuissani sitä puhelin-monsteria)..
Toivon siis, että myös sinun tapaamasi pelkopolilääkäri on hyvä myös sosiaalisesti. Uskon, että sillä on iso merkitys siihen, että saat tarvitsemasi tiedon, avun ja henkisen tuen!
Voitte arvata, että jännitin aika paljon, että millainen hirviö siellä pelkopolin tapaamisessa on, jos hän on vielä vähemmän ymmärtäväinen kuin tämä puhelun tehnyt lääkäri!
Jorvissa tapaamani lääkäri oli kuitenkin todella kunnioittava, kuunteleva, kertoi HUS:n näkemykset lääketieteellisestä näkökulmasta, mutta kunnioitti myös minun mielipiteitäni (myös eriäviä näkemyksiäni!). Tarkempi synnytystapaan liittyvä tapaaminen sovittiin samalta istumalta, joka tulee olemaan kuukautta ennen laskettua aikaa. Keskustelusta jäi hyvä fiilis, ja tunsin oloni rauhallisemmaksi. Toivoin, että voisin saada hänet myös synnykseen.. mutta valitettavasti Suomessa ei vielä olla muitten kehittyneitten maitten tasolla, että synnytyslääkärinsä tai kätilönsä voisi itse valita. Toivon siis tosiaan, että olisi hyvä tuuri, ja tositoimissakin siis osuisi työvuoroon ymmärtäväinen ja kunnioittava henkilökunta (enkä kohtaa kaikissa kivuissani sitä puhelin-monsteria)..
Toivon siis, että myös sinun tapaamasi pelkopolilääkäri on hyvä myös sosiaalisesti. Uskon, että sillä on iso merkitys siihen, että saat tarvitsemasi tiedon, avun ja henkisen tuen!
Meillä menee kans neuvolan lähetteen kautta. Soittavat äitiyspolilta jossain vaiheessa. Tuskin on vielä neuvolasta oltu sinne yhteydessä eli puhuttiin, että käynti olisi noin kuukautta ennen. Sitä ennen onkin meillä vielä kolmas ultra ihan oman paikkakunnan toimesta eli saa siinä hieman osviittaa tilanteesta, tehdään kokoarvio jne..
Mulla oli eka käynti pelkopolilla rviikolla 26, silloin tapasin kätilön, jonka kanssa juteltiin yli tunti ajatuksistani synnytystä kohtaan, eri vaihtoehdoista ja apukeinoista yms. Kätilö kertoi tarkkaan käytäntöjä ja vastaili kysymyksiini. Sain ajan äitiyspolin lääkärille rviikolle 31 ja vielä toisen ajan sille kätilölle rviikolle 34. En tiedä onko toi lääkäriaika jo synnytystapaarvio, mutta ainakin tarkoitus keskustella siitä onko fyysistä mahdollisuutta alatiesynnytykseen mun osteoporoosin ja heikkojen lonkkien takia.
Oon siis Helsingistä, neuvola lääkäri laittoi lähetteen tonne kättärin äitiyspolille ja sieltä tuli postitse aika. Tähän mennessä kättärillä tapaamani hoitohenkilökunta on ollut tosi mukavaa :) Helpottaa vähän tähän paniikkiin..
Oon siis Helsingistä, neuvola lääkäri laittoi lähetteen tonne kättärin äitiyspolille ja sieltä tuli postitse aika. Tähän mennessä kättärillä tapaamani hoitohenkilökunta on ollut tosi mukavaa :) Helpottaa vähän tähän paniikkiin..
Bea, totakin vähän pelkään että jos siellä on vastassa joku joka vaan pahentaa tilannetta. Mutta toivotaan että ovat ammattilaisia, vaikka joka lähtöön toki tuntuu olevan ammattilaisiakin.
DT, toivottavasti täällä oli niin että tulee postissa kun mä harvemmin vastaan erikoisiin puhelinnumeroihin, aina jotain kaupustelijoita.. Neuvolamaisiin ja terveyskeskusmaisiin numeroihin yleensä vastaan varuiksi kun ovat aika samannäköisiä. Kuukautta ennenkin on kuitenkin aika myöhään, mulla on monta tuttua joilla on silloin jo lapsi syntynyt tai ei ole mennyt kauaa. Kyllä vähän aiemmin toivoisin pääseväni.. :/ Mullakin on ultra ihan parin viikon päästä kun katsotaan istukan paikkaa, oli rakenneultrassa kohdun suun päällä, siinäkin yksi stressin aihe lisää Ja samana päivänä on neuvola, ajattelin nyt malttaa mieleni ja kysyä sitten siellä että onko laittanut lähetteen.
Kolibri, kuulostaa paremmalta noi sun saamat ajat, mullahan on nyt rv 27 "jo" käynnissä, vähän olen odottelut kirjettä (kun kirjeestä se musta puhui ja muitakin vastaavia lähetejuttuja täällä kirjeellä tunnutaan hoitavan, esim. apuvälineyksikköön tuli aika kirjeitse esikoisen odotusaikana). Ja just näilllä viikoilla mulla ainakin on alkanut se synnytys pyöriä mielessä, vauva on jo aika voimakas liikkeissään ja maha on iiiso. Että kyllä sitä pikkuhiljaa voisi alkaa ihan pohtia enemmänkin, koska välillä tosiaan makaa illalla valveilla kun sitä miettii. Välillä taas tuntuu että kyllä se siitä, minähän kestän ja luomusti sen sieltä synnytän tosta vaan Esikoisen aikaan jotenkin odotin sitä synnytystä, että se on varmaan jotenkin siistiä! No ehkä olisi ollut jos olisi ollut "tavallinen" synnytys mutta nyt se oli kyllä kauheeta..
Mun mielestä kaikki synnyttämiseen ja raskauteen liittyvät terkkarit ja kätilöt yms. ovat yhtä lukuunottamatta olleet kaikki tosi mukavia, toivotaan että varsinkin tälläisen tärkeän asian kanssa olisi yhtä mukavia.
Tsemppiä kaikille pelkoihin!
DT, toivottavasti täällä oli niin että tulee postissa kun mä harvemmin vastaan erikoisiin puhelinnumeroihin, aina jotain kaupustelijoita.. Neuvolamaisiin ja terveyskeskusmaisiin numeroihin yleensä vastaan varuiksi kun ovat aika samannäköisiä. Kuukautta ennenkin on kuitenkin aika myöhään, mulla on monta tuttua joilla on silloin jo lapsi syntynyt tai ei ole mennyt kauaa. Kyllä vähän aiemmin toivoisin pääseväni.. :/ Mullakin on ultra ihan parin viikon päästä kun katsotaan istukan paikkaa, oli rakenneultrassa kohdun suun päällä, siinäkin yksi stressin aihe lisää
Ja samana päivänä on neuvola, ajattelin nyt malttaa mieleni ja kysyä sitten siellä että onko laittanut lähetteen.Kolibri, kuulostaa paremmalta noi sun saamat ajat, mullahan on nyt rv 27 "jo" käynnissä, vähän olen odottelut kirjettä (kun kirjeestä se musta puhui ja muitakin vastaavia lähetejuttuja täällä kirjeellä tunnutaan hoitavan, esim. apuvälineyksikköön tuli aika kirjeitse esikoisen odotusaikana). Ja just näilllä viikoilla mulla ainakin on alkanut se synnytys pyöriä mielessä, vauva on jo aika voimakas liikkeissään ja maha on iiiso. Että kyllä sitä pikkuhiljaa voisi alkaa ihan pohtia enemmänkin, koska välillä tosiaan makaa illalla valveilla kun sitä miettii. Välillä taas tuntuu että kyllä se siitä, minähän kestän ja luomusti sen sieltä synnytän tosta vaan
Esikoisen aikaan jotenkin odotin sitä synnytystä, että se on varmaan jotenkin siistiä! No ehkä olisi ollut jos olisi ollut "tavallinen" synnytys mutta nyt se oli kyllä kauheeta..Mun mielestä kaikki synnyttämiseen ja raskauteen liittyvät terkkarit ja kätilöt yms. ovat yhtä lukuunottamatta olleet kaikki tosi mukavia, toivotaan että varsinkin tälläisen tärkeän asian kanssa olisi yhtä mukavia.
Tsemppiä kaikille pelkoihin!
Minä en oo varsinaisesti siis kai (? :D) pelkopolille menossa, vaan kuuluu rutiinina synnytystapa-arviointikäynti sektion jälkeen. Tokihan siellä niistä mahdollisista peloistaki keskustellaan. Toivottavasti ois tosiaan mahdollisimman pian se käynti. Jotenki tuntuu, että tämä tapaus voiski syntyä ennakkoon, vaikka en sitä kyllä toivo. Tammikuu ois parempii kuu syntyä, :D No esikoinen meni viikon yli niin jospa se tämäki. Viimeksi oli äippäpolille myös lähete (lapsen ison kokoarvion vuoksi), mutta aika annettiin viikko la:n jälkeen eli ei tullu koskaan siellä käytyä ja sittenpä mentiinki hätäsektiolla (ei kylläkään lapsen koosta johtunu). Jospa ne nyt ottais sitten ees vähän aiemmin, ku se ihan synnytyskertomuksessaki lukee, että sellainen syytä käydä uuden raskauden yhteydessä.
Mäki saan ens neuvolassa lähetteen synnärille keskusteluun, juurikin automaattisesti kun takana on aiempi sektio. Taisin kyllä het ekassa neuvolassa pyytää ite lähetettä, johon oma neukkutäti sano että ainaskin hänellä on tapana aina laittaakin eteenpäin ne jotka on aiemmin leikattu. Eli good for me. Pari viikkoo (eikäku vähä vajaa) tohon neuvolaan aikaa ja sit ootellaan kutsua Taysiin.
Meillä ei ole edes kysytty, että pelottaisko tms. :/
Joo siinä alkukyselyssä oli synnytykseenkin liittyviä kysymyksiä...mutta varmaan jos ne ei ollu ihan 'punaisella', niin sitten ei turhaan aleta asiaa kaivelemaan, ettei vain ensisynnyttäjille tule sellaista kuvaa että jotain pelättävää olisi. Tietty useimpia (jollei kaikkia) jännittää, mietityttää ja varmaan vähän pelottaakin silloin tällöin, mut se on ihan normaalia. Kyllä sen perushomman kaikki luonnostaan osaa, siitä se ei jää kiinni. Ja jos jotain yllättävää ilmenee kesken prosessin, niin kyllä ne ammattilaiset tietää miten toimia ja ohjeistavat sitten.
Pampero
Näppärä viestien naputtelija
Anna K, mä olen menossa tyksiin pelkopolille. Ja sieltä tosiaan tulee kutsukirje kotiin sen jälkeen, kun neuvolasta on lähete laitettu :) mulle se tuli tosi nopeasti, muistaakseni samalla viikolla kun neuvolasta lähete kirjoitettiin. Kuitenkin mielestäni aika on vähän myöhään, eli ensimmäinen käynti on rv34+0 mutta se on suoraan erikoislääkärille. Siellä varmaan sitten kartoitetaan että minkälaista käyntiä vielä jatkossa tarvitsen, keskustelua kätilön kanssa tms ja tyksissä on jotakin rentoutusvalmennustakin olemassa pelkopoliäideille. Jotkut käy siellä polilla vaan kerran ja jotkut useamman kerran, riippuu tietysti siitä minkälaisen avun kukin kokee riittäväksi. En ole vielä itse tosiaan tuolla käynyt joten tarkemmin en osaa sanoa :) Sen tiedän, että tyksissä pelkopolia hoitaa useat eri lääkärit eikä siellä ole nimettyä/tiettyä pelkopolilääkäriä.
Ducksie
Näppärä viestien naputtelija
Minulla on neuvola ensi tiistaina, ajattelin kysyä silloin voisinko mennä pelkopoliin keskustelemaan synnytyksestä. Esikoinen syntyi avotarjonnassa, pää kallellaan ja nyrkki poskessa mikä tietysti pitkitti koko synnytystä, mutta ei se itse synnytys sinällään pelota, vaan toipuminen jäi vaivaamaan... Minulle tehtiin episiotomia ja sen lisäksi repesin mielestäni aika pahasti. Onneksi ei tullut vauriota sulkijalihakseen! Lääkäri kävi kyllä tarkistamassa tilannetta synnytyksen jälkeen. Seuraavana päivänä hoitaja otti askeleen taaksepäin kun katsoi alapäätäni kun oli niin turvoksissa, ei mitään havaintoja siitä montako tikkiä sain, sitä ei kirjattu. En pystynyt istumaan ollenkaan kahteen viikkoon, ja sen jälkeen vain varovasti jonkin aikaa.
Tämän raskauden ensimmäisessä neuvolakäynnissä otin jo asian puheeksi ja neuvolatäti sanoi että puhutaan myöhemmin synnytyksestä ja ultrassa voidaan katsoa sitten tarkemmin mihin päin vauva on kun synnytys lähestyy. Silloin en tiennyt että meille on tulossa kaksosia.
Pelkona minulla on että vaikka A-vauva tulisi ihanteellisesti niin B-vauva voi sitten tulla miten päin tahansa, jopa perätilassa... Eli alatiesynnytys pelottaa, mutta myös sektio pelottaa ja siitä toipuminen. Ja jos sektioon joudun niin en voi nostaa esikoistani (en nytkään saisi nostaa häntä...) ja sektio on kuitenkin avoleikkaus...
En siis haluaisi mennä pelkopoliin saamaan sektio-ok:n, vaan ihan puhumaan molemmista tavoista, mikä puoltaa ja mitkä ovat yleisimmät komplikaatiot.
Luin jossain että vaikka olisi revennyt pahasti ensimmäisessä synnytyksessä niin yleensä toinen menee paremmin, siis alateitse.
Tämän raskauden ensimmäisessä neuvolakäynnissä otin jo asian puheeksi ja neuvolatäti sanoi että puhutaan myöhemmin synnytyksestä ja ultrassa voidaan katsoa sitten tarkemmin mihin päin vauva on kun synnytys lähestyy. Silloin en tiennyt että meille on tulossa kaksosia.
Pelkona minulla on että vaikka A-vauva tulisi ihanteellisesti niin B-vauva voi sitten tulla miten päin tahansa, jopa perätilassa... Eli alatiesynnytys pelottaa, mutta myös sektio pelottaa ja siitä toipuminen. Ja jos sektioon joudun niin en voi nostaa esikoistani (en nytkään saisi nostaa häntä...) ja sektio on kuitenkin avoleikkaus...
En siis haluaisi mennä pelkopoliin saamaan sektio-ok:n, vaan ihan puhumaan molemmista tavoista, mikä puoltaa ja mitkä ovat yleisimmät komplikaatiot.
Luin jossain että vaikka olisi revennyt pahasti ensimmäisessä synnytyksessä niin yleensä toinen menee paremmin, siis alateitse.
Mie repesin pahasti ekassa synnytyksessä, 2kk meni ennenkö pystyin istuun pitkiä aikoja ja käveleen kunnolla eikä tullu kamalaa paineentunnetta. Toisen vauvan kohalla, joka syntyi kasvot väärinpäin(ylös päin) (joka monesti hidastaa synnytysta tai lapsi voi jäädä nenästä jumiin häpyluuhun, niin että pitää kääntää)ei tullut minkäänlaisia repeämiä. Ite aloin nuitten synnytysten jälkeen uskomaan että se on tuurista kiinni, repeääkö vai ei.
Mä uskon kyllä, että mitä pahemmin repeää ekassa synnytyksessä, sen vähemmän repeää toisessa ellei eka lapsi ole kovin pieni ja toinen todella iso.
Toki jos useita ihmisiä tulee kertomaan omaa tarinaansa siitä, miten ensimmäinen syntyi helposti ja toinen ei, pitää vaihtaa mielipidettä.
Ilmeisesti liian voimakas ponnistus voi aiheuttaa repeämiä ja kätilöt tukevat lapsen päätä ja välillä käskevät hidastamaan tai vähentämään ponnistusta?
Oletan että tähän (lisäys: ensisynnytysikä vs. toissynnytys) perustuu se, että jos vauva on perätilassa, toissynnyttäjiä ei leikata niin herkästi kuin ensisynnyttäjiä.
Toki jos useita ihmisiä tulee kertomaan omaa tarinaansa siitä, miten ensimmäinen syntyi helposti ja toinen ei, pitää vaihtaa mielipidettä.
Ilmeisesti liian voimakas ponnistus voi aiheuttaa repeämiä ja kätilöt tukevat lapsen päätä ja välillä käskevät hidastamaan tai vähentämään ponnistusta?
Oletan että tähän (lisäys: ensisynnytysikä vs. toissynnytys) perustuu se, että jos vauva on perätilassa, toissynnyttäjiä ei leikata niin herkästi kuin ensisynnyttäjiä.
Pampero
Näppärä viestien naputtelija
Repeämiseen vaikuttaa aika monet asiat (synnyttäjän kudostyyppi, vauvan asento ja koko, synnytyksen kulku (mm. pitkittynyt ponnistusvaihe lisää repeämän riskiä) ym.) Usein ensimmäisessä synnytyksessä repeämmät on pahimmat ja sen jälkeen pääsee vähemmällä. Kuten muutenkin synnytyksissä; ensimmäinen on joka kannalta se vaikein kun ei ole vielä sitä väylää aiemmin valmisteltu (huom. kun vertaillaan niitä normaaleja synnytyksiä missä ei siis ole komplikaatioita eism virhetarjontaa).
Jos ensimmäisessä synnytyksessä on saanut pahat repeämät, se johtuu todennäköisesti kudostyypistä (jos synnytys on ollut muuten normaali) ja siihenhän ei voi vaikuttaa eikä omaa kudostyyppiä ja sen venymistä voi kukaan ennalta ennustaa. Tietysti öljyillä ja välilihan hieronnalla voi valmistautua ennen synnytystä ja synnytyksen aikana kätilö tukea ponnistusvaiheessa. Mutta valitettavasti se ei kyllä mene niin, että mitä pahemmat repeämät ensimmäisessä sitä helpommat seuraavassa, vaan repeämisen riski on suurempi kuin niillä joilla ei tullut repeämää ensimmäiselläkään kerralla.
Perätilassa taas olennaista on se lantion koko eikä suurin riski ole synnyttäjän repeämät vaan yksinkertaisesti se, että vauva jää jumiin lantion luihin eikä perätilassa olevaa vauvaa voi auttaa ulos kuten raivotarjonnassa olevaa. Jos on taustalla hyvin mennyt synnytys niin silloin perätilasynnytyksen sujuvuuttakin on tietysti helpompi ennustaa kuin ensisynnyttäjällä. Siksi uudelleensynnyttäjällä on paremmat lähtökohdat perätilasynnytykseen kuin ensisynnyttäjällä :)
Jos ensimmäisessä synnytyksessä on saanut pahat repeämät, se johtuu todennäköisesti kudostyypistä (jos synnytys on ollut muuten normaali) ja siihenhän ei voi vaikuttaa eikä omaa kudostyyppiä ja sen venymistä voi kukaan ennalta ennustaa. Tietysti öljyillä ja välilihan hieronnalla voi valmistautua ennen synnytystä ja synnytyksen aikana kätilö tukea ponnistusvaiheessa. Mutta valitettavasti se ei kyllä mene niin, että mitä pahemmat repeämät ensimmäisessä sitä helpommat seuraavassa, vaan repeämisen riski on suurempi kuin niillä joilla ei tullut repeämää ensimmäiselläkään kerralla.
Perätilassa taas olennaista on se lantion koko eikä suurin riski ole synnyttäjän repeämät vaan yksinkertaisesti se, että vauva jää jumiin lantion luihin eikä perätilassa olevaa vauvaa voi auttaa ulos kuten raivotarjonnassa olevaa. Jos on taustalla hyvin mennyt synnytys niin silloin perätilasynnytyksen sujuvuuttakin on tietysti helpompi ennustaa kuin ensisynnyttäjällä. Siksi uudelleensynnyttäjällä on paremmat lähtökohdat perätilasynnytykseen kuin ensisynnyttäjällä :)
Kaksoset syntyvät harvoin laskettuna aikana, yleensä (paljonkin) aiemmin. Siksikin ovat useimmiten myös pienempiä, eli jo tämä pienentää repeämisriskiä. Myös 'tilan ahtaus' voi vaikuttaa vauvojen kokoon.
Kannattaa joo miettiä molempien tapojen plussat ja miinukset, itse pyrkisin aina alatiesynnytykseen, kun sektioiden hyötyjä ja haittoja on tutkittu maailmalla NIIN laajalti, valtavilla ihmismassoilla ja pitkällä aikavälillä, että pitäisin tutkimustietoa varsin luotettavana noin kokonaisuudessaan. Ja kaikkihan tietää mihin suuntaan kuppi kallistuu noissa plussissa ja miinuksissa... En kuitenkaan koskaan pistäisi vastaan, jos lääketieteellisestä syystä pitäisi leikata: luotan ammattilaisiin Suomessa.
Kannattaa joo miettiä molempien tapojen plussat ja miinukset, itse pyrkisin aina alatiesynnytykseen, kun sektioiden hyötyjä ja haittoja on tutkittu maailmalla NIIN laajalti, valtavilla ihmismassoilla ja pitkällä aikavälillä, että pitäisin tutkimustietoa varsin luotettavana noin kokonaisuudessaan. Ja kaikkihan tietää mihin suuntaan kuppi kallistuu noissa plussissa ja miinuksissa... En kuitenkaan koskaan pistäisi vastaan, jos lääketieteellisestä syystä pitäisi leikata: luotan ammattilaisiin Suomessa.
Ducksie
Näppärä viestien naputtelija
BabyBlues, tuo on ihan totta että kaksoset syntyvät yleensä ennen laskettua aikaa ja pienikokoisina. Tyttäreni painoi tosin vain 2700 g syntyessään v. 39+2, syytä pieneen kokoon emme koskaan saaneet. Mutta kuitenkin repesin pahasti. Sain vielä apua arpikudokseen kun tyttö oli 7 kk, mutta väliliha on paljon jäykempi kuin ennen synnytystä... Haluaisin kyllä puhua tästä lääkärin kanssa. Kun olen myös lukenut että alatiesynnytys olisi vaarallisempi vaihtoehto b-vauvalle kuin sektio. Noh, tiistaina neuvolakäynnin yhteydessä pääsen ainakin vähän tuulettamaan pelkojani!