Musta taas tuntuu melkein päinvastaiselta jostain syystä.. mitään kovia oireita ei oo ollukkaan ja nekin vaihtelee, kohdun kasvukipujaki jotenki tosi vähän.. vessassa juokseminen on selkein ja jatkuvin oire. Tavallaan tuntuu ettei täs oo vieläkään edes sisäistäny koko raskautta... Mutta ku alussa oli se tunne et apuaapuaapua mistä mä voin ihannytheti saada varmuuden että kaikki menee ok.. niin nyt tuntuu että ei se huolehtiminen mitään vaikuta, jos käykin jotain ikävää niin kyllä se suru itsestään huolen pitää siinä vaiheessa. Jotenki vähän rauhottunu ja alistunu siihen ettei vielä voi tietää.