Pelkoja, huolia, murheita?
- Ketjun aloittaja miuk
- Aloituspäivämäärä
Rinkeli hyvä että mies on toennut järkytyksestä :) Eiks teilläkin ollu kaks lasta ennestään? Meidän nuorin on nyt sen reilu vuoden ja välillä mietityttää et miten pärjää kolmen kanssa 
.
Kuuku87 onpas ilkeä mummo, pilaa varmasti myös teidän fiiliksiä
. Kuuku87 onpas ilkeä mummo, pilaa varmasti myös teidän fiiliksiä
Kuuku87
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kyllä se meidän lapsista ainakin jotenkin tykkää. Käydään siellä usein ja osti se meidän lapsille joululahjatkin. Mutta on siinä se toinenkin puoli, että silloin kun esikoinen oli vauva ja käytiin siellä niin tietty meidän tyttö oli kiinnostunut maton hapsuista. Tämä mummo sitten jälkeenpäin valitti miniälleen miten meidän lapsi repi mattoa ja hän ei tykänny :O Et pienestä se on joillain elämä kiinni ku matoista :D
Muokattu viimeksi:
Mulla jännittää toi ihmisille kertominen (vaikkakin ollaan päätetty et ei kerrota kellekkään, huomaa sit kun huomaa).. Ensimmäinen on nyt alle vuoden vanha ja mulla meni synnytyksen jälkeen selkä. Kaikki on siitä sitten kauheesti varoitelleet että ei parane nyt sitten moneen vuoteen tehdä lapsia, mutta itsepäisenä päätin pitäytyä suunnitelmassani tehdä lapset pienellä aikavälillä. Useammalta eri lääkäriltä tiedustelin että mitä mieltä ne on asiasta mutta sanottiin että ihan sama teet nyt tai 10 vuoden päästä, se menee uudestaan jos on mennäkseen. Ei välttämttä tule enää ikinä mitään ongelmia tai sitten voi tulla vaikka odottaisit sen 10 vuotta... Että jes, mielenkiinnolla odotellaan et pysyykö jalat alla vai ei! :D
Tänään tuli hieman veristä vuotoa ja kylläpä veti mielen matalaksi. Toivottavasti ei tarkoita mitään sen kummempaa ja ensi torstaille olikin jo varattu aika varhaisultraan. Nyt yhtäkkiä vaan se viisikin päivää tuntuu ikuisuudelta. Esikoisen raskaudessa ei mitään vuotoja ollut, joten ei tunnu lainkaan hyvältä tuo vuoto. Sitä tosin oli vain hyvin vähän eikä kipujakaan ole, mutta kyllä se huolestuttaa.
Toivottavasti ei tarkoita mitään sen kummempaa ja ensi torstaille olikin jo varattu aika varhaisultraan. Nyt yhtäkkiä vaan se viisikin päivää tuntuu ikuisuudelta. Esikoisen raskaudessa ei mitään vuotoja ollut, joten ei tunnu lainkaan hyvältä tuo vuoto. Sitä tosin oli vain hyvin vähän eikä kipujakaan ole, mutta kyllä se huolestuttaa.Täällä odotellaan esikoista, joten noita huolia ja murheita ollaan läpi käyty miehen kanssa tosi paljon. Joka ikinen tuntemus kun on uusi ja ihmeellinen. Välillä murehdin oireiden laantumista, hetken päästä mietin onko normaalia jos alavatsaa juilii, pitkään paikallaan istuminen aiheuttaa nivusissa kipuja jne jne...Jokainen vessakäynti on jännittävä, kun on tihrustettava etteikö jotain vuoda jne jne...
Murehdin myös sitä, että tupakoin aina tuonne plussaan asti, että olenko aiheuttanut jo vahinkoa tyhmällä tavallani.
Suurin osa kai ihan turhia huolia, mutta silti. En voi uskoa että vatsassani on ihmisen alku, jonka elämä on minun ja mieheni alkuun saama. Kai tämä huoli etenee jotenkin jaksoissa. Nyt tuntuu, ettei huoli laannu ennenkuin nään ensimmäiset ultrakuvat... Seuraava etappi lienee sitten taas seuraava ultra.
Murehdin myös sitä, että tupakoin aina tuonne plussaan asti, että olenko aiheuttanut jo vahinkoa tyhmällä tavallani.
Suurin osa kai ihan turhia huolia, mutta silti. En voi uskoa että vatsassani on ihmisen alku, jonka elämä on minun ja mieheni alkuun saama. Kai tämä huoli etenee jotenkin jaksoissa. Nyt tuntuu, ettei huoli laannu ennenkuin nään ensimmäiset ultrakuvat... Seuraava etappi lienee sitten taas seuraava ultra.
Kummia myö immeiset ollaan ku tietoisesti halutaan huolia ja pohdittavaa ja mietittävää.
Vaikka tuoreessa muistissa vielä eka raskauskin niin edelleen nipistelyt ja oireet/oireettomuus mietityttää, saati aika-ajoin jännitys kuhan ei vaan nyt menis kesken. Ehkä nää nippailut nyt ns. normaalimpia on kuin ekan kans kuitenki.
Ja hauskaa sekin, et huolehtiminen ja mietintä ei miun kohdalla ainakaa loppunu viimeksi missää vaiheessa kokonaan ja odotellen vuan sit pikkusen elämää ja tulevaa... Sitte niit huolia vasta onkin
Vaikka tuoreessa muistissa vielä eka raskauskin niin edelleen nipistelyt ja oireet/oireettomuus mietityttää, saati aika-ajoin jännitys kuhan ei vaan nyt menis kesken. Ehkä nää nippailut nyt ns. normaalimpia on kuin ekan kans kuitenki.
Ja hauskaa sekin, et huolehtiminen ja mietintä ei miun kohdalla ainakaa loppunu viimeksi missää vaiheessa kokonaan ja odotellen vuan sit pikkusen elämää ja tulevaa... Sitte niit huolia vasta onkin
