Parisuhdetilitystä

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2013' aloitti Vesimeloni, 20 syys 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Nyt on annettava miehelle ruusuja. Hän kun on hienosti hoitanut näitä omia juttujaan sekä yhteisiä juttuja. Ahkerasti hakee töihin ja koittaa saada asioita järjestykseen, tekee suunnitelmia, miten saadaan talous kuntoon (vaikka kaikki rahat onkin nykyään mun takana) ja onpa alkanut hankkia vauvan tavaraakin! Parempi näin pikku hiljaa hankkia kaikki ettei tartte kerralla kaikkea ostaa. Onhan tuo mies muutenkin tosi kultainen, tekee mulle työpäivän jälkeen ruuan ja hoitaa hommansa kotona :) Kaipa tää elämä tästä tällä erää alkaa hiukan normalisoitua :)
  2. alexid Aloittelija

    Toivottavasti teidän asiat loksahtavat kohdalleen Pätkis87 ja miehelläsi riittää pitkäjänteisyyttä hoitaa riippuvuuttaan. Sinulle myös iso peukku, kun olet löytänyt voimat selvitellä tällaista asiaa, ja näyttää siltä että jonkinlaista tulostakin on tullut!
  3. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Kiitos Alexid, tällä hetkellä näyttää ainakin lupaavalta ja motivaatiota miehellä riittää nyt kun on isäksi tulossa. Kaipa silläkin siis oli tarkoituksensa että paljastui tämä juttu nyt :)
  4. Piipoh Aloittelija

    Mitäs ootte mieltä tällaisesta, kun meillä on aiheesta riitaa aikas paljon..

    Esikoiseni on aiemmasta suhteesta ja tuleva lapsi on miehelleni nyt ensimmäinen. Hän tahtoo tulevaisuudessa ehdottomasti kutsua sisaruksia sisarpuoliksi. Ei voi mitenkään hyväksyä, että he tulisivat olemaan sisaruksia.. Mielestäni se on väärin, vähättelevää sekä loukkaavaa. Mielestäni kun kerran asumme kaikki saman katon alla ja olemme yksi perhe, tulevat he olemaan sisaruksia!

    Me ei päästä tästä aiheesta ollenkaan eteenpäin, vaan molemmilla on mielipiteensä ja aihe menee joka kerta riitelyksi :(...
  5. taikatutti Peruskäyttäjä Lokakuun äidit 2019

    Hei!

    Mun mielestä tuo tilanne on todella ikävä, vaikka kuinka olisi ns siskopuoli , niin minusta kummatkin on samanarvoisia lapsia, kun samassa talossa asutaan ja muutenkin. Millä nimellä lapsesi kutsuu tätä nykyistä miestäsi? 
  6. Äippä86 Aloittelija

    Minulla on siskopuoli ja en todellakaan ajattele hänen olevan siskopuoli. Hän on minulle tasan tarkkaa yhtä tärkeä kuin toinenkin siskoni, joka on biologinen. Ei tulisi mieleenkään sanoa "siskopuoltani" siskopuoleksi. Se olisi todella loukkaavaa, eikä siskopuolenikaan tunne asemaansa yhtään erilaiseksi. Jooh. Miehelläsi on joku ihme asenneongelma, mikä on miehille vaan aika yleistä ;). Luulen, että ei kannata stressata tuosta ja sitä ottaa pahemmin edes puheeksi. Sitten kun lapsi syntyy niin sitten vaan sisarukset on sisaruksia keskenään eikä mitään puolikkaita. (piste) Niinhän se on muissakin uusioperheissä. Varsinkin kun ovat pienellä ikä erolla. Kyllä se mies sen sulattaa ku tottuu, eikä sitten edes kiinnitä siihen mitään huomiota.
  7. Piipoh Aloittelija

    Tyttö kutsuu häntä nimellään ja biologinen isä on kuvioissa säännöllisesti. Ehkä on parempi yrittää antaa asian unohtua ja ottaa tuonnempana aihe esille, nyt ei hermot kestä sitä aihetta. Mä vaan en voi ymmärtää, koska mielestäni tällainen puolittelu aiheuttaa pelkkää haittaa.

    Syynä taustalla onkin kireä asenne puoli ja toisin entisen ja nykyisen mieheni välillä.
  8. Unna13 Aloittelija

    yhdyn aika paljon edellisten vastauksiin :)

    luulen että ei lapsi ala sisarustaan sisarpuoleksi sanomaan. eiköhän se mene omalla painollaan kun ei asiaa ota puheeksi niin se suttaantuu ajan kanssa. luulisin. miehiä ei pidä liikaa painostaa naisen mielipiteisiin. parempi kun itse huomaa että ei se ihan nyt nii mene kun itse sanoo. tietysti ikävä asenne tuollainen ja ikävää jos miehesi yrittää lasta saada puhumaan vain sisarpuolesta.
  9. Piipoh Aloittelija

    Oon huomannut, kun joistain asioista on aiemmintullut kinaa, niin ajan kanssa mielipiteet on miehellä sitten muuttuneetkin. Hän on periaatteiden mies, eikä hevillä myönnä jos toisen, eli minun ehdotus onkin parempi tai käytännöllisempi. Ehkä se aika sitten. On vaan niin jyrkkänä asiasta, että kaikki tulee kutsumaan lapsia keskenään sisarpuoliksi.. Ja mä en siihen aio suostua. Mutta josko tässä kerkeää hyvin miettimään vielä - toivon parasta.
  10. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Piipoh: Onpa hankala tilanne sulla meneillään! Omasta kokemuksestani voin kertoa sen, että mulla on yksi "kunnon" veli ja yksi velipuoli. Molempia kutsun ihan samalla tavalla pikkuveljiksi ja he mua isosiskoksi. Molemmat veljet on ihan samanarvoisia. Useimmiten sitä ei edes tule ajatelleeksi, että mulla ja nuorimmalla veljellä on eri isä. Isäpuolikin kun on ollut kuvioissa 19 vuotta. Oon aina ollut oman isäni kanssa tekemisissä, vaikkakin isäpuolen ja isän välit on aina ollut todella kireät, samoin kuin äidin ja isän. Siitä huolimatta isäpuoli on lähes yhtä paljon isä mulle kuin oma isäkin, välillä jopa enemmän. Tosiaan siis mulla ja velipuolella on ikäeroa sen 11 vuotta. Ei muuta meidän sisaruussuhdetta suuntaan eikä toiseen. Olipa muuten taas viime viikonloppuna meillä yötäkin, ihan vaan huvin vuoksi.

    Mun mielestä sun miehen pitäisi kyllä joustaa tässä asiassa. Aiheuttaa vaan eriarvoisuutta. Isäpuoli on joskus nimittäin kiukuissaan sanonut äidille, että nuo on sun lapsia sä oot vastuussa ja voin kertoa, että se tuntuu todella inhottavalta. Vaikka tiedänkin, että isäpuoli pitää mua ja veljeä ihan yhtälailla lapsinaan kuin omaa poikaansakin. Soittihan se äitikin tänään että isäpuoli oli töissä kehunut tulevansa pappaksi :)
  11. Piipoh Aloittelija

    Mua vaan pelottaa alitajuisesti etenkin näissä hormonihuuruissa tuleva, sillä en tahdo omalle lapselleni samaa, mitä olen itse kokenut. Minulla on ollut isäpuoli jotain 2-vuotiaasta alkaen, enkä ole koskaan puhunut hänelle varmaan yli kymmentä lausetta yhteensä enempää koko yli 20 vuoden aikana. En nyt laskenut oo, mutta minimaalisen vähän ja vain jos on ollut aivan äärimmäisen pakottava tarve. Hän ei pitänyt mua minään, pilkkasi ja nauroi kun äitini ei kuullut, sillä olin jonkun toisen lapsi..

    Mieheni ei siis käyttäydy mitenkään samoin, mutta silti kaikesta huolimatta takaraivossa kalvaa pelko.

    Se on nyt ihanaa, kun me molemmat todellakin toivomme tätä lasta ja odotamme yhdessä. Aiemmassa suhteessa, mies ei yhtäkkiä enää halunnutkaan perhettä ja ahdistui lapsen odotuksesta ja päädyimmekin eroon ( onneksi nykyään on onnellinen tyttärestään ja on rakastava isä ).

    Onko kirjoituksissani päätä taikka häntää, on vaan pakko purkaa jonnekin tuntojaan..

    Muuten kaikki kuitenkin hyvin :).
  12. AnniL Uusi käyttäjä

    Jotenkin kummasti tulee ohitettua nuo ruusuiset kirjotukset.. Itellä kun on niin täysin vastakohtanen tilanne. Asun vielä tulevan isän kanssa erillään, ja oon jopa siirtänyt tuonnemmaksi yhteisen kämpän hankkimista. Ei vaan nyt tunnu siltä että haluaisin edes nähdä koko ihmistä! Kaikki läheisyydenhalu on menny, ja sitten jos se tulee mun luo yöksi, niin nukkuu vierassängyssä... Kaikki mitä se sanoo, tekee tai vaikka ei tekis yhtään mitään, ni aina on jotaki vikana mun mielestä. Eikä todellakaan johdu miehestä. On maailman ajattelevaisin ja isällisin ja auttavaisin, hellyyttävin.. <3 Tuntuu vaan, että onko tää mies mulle?

    Onko muilla ollu samanlaista, vai onko kaikki niin ruusuista?
  13. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Meillä on kyllä mennyt aika kivasti, mitä nyt välillä hormonit myrskyää niin että tekee pahaa olla toisen lähelläkin. Toisaalta siihen on vaikuttanut osaltaan varmasti nämä meidän ongelmat. Niistä huolimattakin menee kivasti, ihan kuin ennenkin. Suurimman osan ajasta on tosi ihana olla yhdessä ja suunnitella tulevaisuutta. Meillä on tosi kivaa ja hauskaa yhdessä :) siitä oon aivan varma että sielunkumppanini oon hänestä löytänyt <3>
  14. Emu Aloittelija

    Eipä oo täälläkään niin ruusuilla tanssimista. Useimmiten ärsyttää ton miehen pärstä. Vaikka toinen yrittää ymmärtää ja auttaa niin aina vaan potuttaa joku:D 

    Mekään ei asuta saman katon alla, mutta puhetta yhteen muuttamisesta on tietty ollut. Mä oon kyllä miehelle sanonut, että mä asun yksin niin kauan kun vaan pystyn. Voisin kyllä asua vaikka maailman tappiin ilman miestä, mä vaan nautin niin suuresti kun saan tehdä kaikki päätökset omassa kodissani yksin eikä tarvite tehdä mitään jos ei huvita.
    Mutta en myöskään halua loppuraskaudesta olla yksi, haluan miehen turvaksi siihen lähelle. Ja olen aika varma, että myöskin lapsi on ihana kasvattaa yhdessä perheenä.

    Kovasti miestäni rakastan ja hän on todella ihana, mutta nyt vaan jotenkin tökkii! :S
  15. AnniL Uusi käyttäjä

    Nii-i..

    Tarttee ny vaan kovasti toivoo että kaikki johtuu vaan raskaudesta ja siitä hormonit jyllää. Ei se ajatus yksin jäämisestäkää mikään kovin mukava ole.. Nyt on pari päivää menny taas hyvin ku on itte nukkunu hyvin eikä ota mitään paineita :)

    Mäki tahtoisin toisaalta asua viä pitkään yksin, mutta nyt mun pesänrakennusviettini olis kovasti kohdistumassa yhteen rempattavaan omakotitaloon mikä tuossa lähellä on.. Tahon oman kodin ja tehdä siitä oman ja asua siinä piiiiitkäään, sillee et se olis mun lapsille lapsuudenkoti. Kamalan kokonen se on ja varmaan tulee kalliiksi ku mikäki mutta... Ja tuskin kamalasti opiskelijoille lainaa tungetaan ni kai se on tässä vaan pysyttävä :<
  16. Rosytar Peruskäyttäjä

    minä voisin taas tilittää ja pillittää, ihan sen takia että aina se sanojen mittaista miestä on vaikea havaita.
    joka kerta kun se lähtee jollekin kaverilla käymään pikaisesti, niin se pikaisuus ei ole pikaista. ärsyttävintä on se että itse ole olen lapsi lauman kanssa liikkeellä ja saan hermostua turhista valheista.

    ärsyttää odottaa kyytiä ja nyt tekosyynä oli että avaimet jäi autoon,
     en ymmärrä jos periaatteessa ei tarvis edes nousta autosta, niin jää autoon avaimet.
    turhaa valehtelua minusta varsinkin kun se aina tapahtuu silloin kun pitäisi olla pikaista. eikä siitä edes sovittu ja se lisää hermostuttaa.

    joka kerta kun mies tekee oharit
    niin tekee mieli erota ja se johtuu vain luottamuksen puutteesta.
    minä kärsin ja itken tätä paskaa vaikka tässäkin vain oli unohtunut avaimet.
    mutta uskon enemmän petokseen kuin unohdukseen, vanhemmista ongelmista johtuen.













     
  17. Piracaya Uusi käyttäjä

    Mäkin nyt ajattelin tuoda korteni tähän kirjotus kekoon. :) Itellä parisuhteessa kaikki on todellakin tosi hyvin, ostettiin yhteinen asunto ja kihlattu lopetti tupakoinninkin raskauden takia tai paremminkin ansiosta! Eli paljon ruusuja omalle kullalleni <3
  18. Pätkis87 Peruskäyttäjä

    Meillä menee tällä hetkellä ihan hyvin, mies on jatkanut hoitoaan eikä ole tullut retkahtamistakaan, vielä. Miehen ohjaaja kuulemma odottaa sen tapahtuvan, koska 95% peliriippuvaisista retkahtaa jossain vaiheessa, joko ennemmin tai myöhemmin. Mä taas pelkään sitä kamalasti, koska jos käy samalla tavalla kuin viimeksi että mies valehtelee päin naamaa, oon huolissani meidän liitosta. Nyt jo kärsin pahasta luottamuspulasta, mitä sitten jos se tapahtuu taas? Oon saanut itsekin tukea tilanteessa, mikä on kyllä ihan korvaamatonta. Päivä kerrallaan tässä nyt mennään eteenpäin :)

Jaa tämä sivu