Parisuhde

[Idapa]

Miten teillä menee puoliskon kanssa näin vauvan tulemisen jälkeen? :)

Meillä meni alussa tosi hyvin ja mieteinkin sitä, että mitä ne kaikki vöyhöttää että ensimmäisen vuojen aikana on vaikeuksia, kun vauva on tullut taloon.
No nyt sitten menee hiljasemmin! Ei ny vaikeuksia eikä mitään, mutta ei tunnu miestä kiinnostavan meikäläinen, vaikka kui oon yrittäny ja yrittäny. Eli tarkottaen nyt sitä, että yritän pusutella niin toinen suunnilleen väistyy, ja jos yritän päästä peittoa heiluttelemaan, niin ee varmasti (joten en edes muista viime kertaa). Meillä olisi aina pojan nukkumaan menon jälkee yhteistä aikaa (joskus 21 jälkeen) niin en mä saa miestä mun viereen ja aikani ooteltuani menen jo 'nukkumaan' .

Tiijön että mun pitäs puhua mun tuntemuksista, mutta se on niiiiin turhaa ku se kääntää mun sepostukset valittamiseks ja semmoses ettei sillä sais olla mitää harrastuksia jne.

 

[Yxvaan]

Meillä menee kyllä oikein hyvin, vaikka yhteinen aika on kieltämättä vähäistä. Toisaalta ymmärrän, että nyt myöhästyneiden toukotöiden ja kohta alkavan rehunteon takia miehen on pakko tehdä pitkää päivää, myös viikonloppuisin. On siis maatilalla töissä.

Juhannuksena olisi tarkoitus lähteä koko perheen voimin mökkeilemään, sitä odotan innolla :). Kivaa päästä hetkeksi pois arjesta.

Mitä seksiin tulee, niin mulla on halut aika vähissä imetyksen takia, mutta toisaalta ei tarvitse ottaa sen takia yhteen, kun normaalisti minä olen se halukkaampi osapuoli . Nyt mennään miehen ehdoilla toistaiseksi. Läheisyys on kyllä tärkeää, vaikka vauvaa saa halia, niin lämpöä tarvitsee puolisolta myös.

Tsemppiä Idapa, kannattaa yrittää vielä puhua, koska ei ole hyvä jäädä itsekseen murehtimaan.

 

[Idapa]

Onneks pääsette sinne mökille! :) kuulostaa kyllä iha huipulle

Meillä on mies yleensä ollu se halukkaampi, mutta ei se enää o.O
Onneks poikaa saan halia ja pusutella. :D kun ukosta ei siihen oo.

Kyllä mää yritän puhua, mutta se jää nähtäväks tuleeko siitä mitään. :)

 

[Justiina89]

Kannattaa yrittää puhua ja varsinkin kuunnella miestä, jos siltä jonkun vinkin saa miksi ei ole niin innokas... Tsemppiä!  tiedän niin tuon tunteen.

Meillä oli ennen pojan syntymää tosi hiljaista makuuhuoneessa, oli ollut jo pitkään! Pojan syntymä jotenkin nollasi tilanteen, olin itse niin kipeä ja väsynyt aluksi ettei tehnyt mieli. Sitten mies alkoi itse ehdottelemaan, minä kun ennen tein aina aloitteet ja tulin torjutuksi ja loukkaannuin. Nyt en ole ehdotellut läheskään yhtä paljon kuin ennen. Ei meillä välttämättä peitto heilu edes joka viikko, mutta enemmän kuin ennen kuitenkin :) ja enemmän miehen aloitteesta. Muutenki ihan hyvässä mallissa suhde tällä hetkellä, hyvä näin.

 

[JN89]

Takana on nyt reilu 7 vuotta yhteistä eloa takana ja kyllä siihen on mahtunut tunteita ja hetkiä laidasta laitaan. Kun teimme päätöksen marraskuussa 2013, että lapsi saa tulla, jos tullakseen, kun ehkäisyrenkaat loppuvat tammikuussa 2014, niin siitä lähtien meidän parisuhde on voinut hyvin. En edes muista, että meillä olisi ollut yhtään riitaa tässä ajassa, pientä kinaa aina välillä kuitenkin on. Niitä oli sitä ennen aika usein ja liittyivät yleensä kotitöihin.

Mitä tulee parisuhteen fyysiseen puoleen, niin sitä on, mutta voisi olla useammin. Juuri oli neljän viikon tauko, kun sopivaa hetkeä tai fiilistä ei löytynyt. Sanotaanko, että itse rakastelua tapahtuu suurinpiirtein kerran viikossa viikonloppuisin. Mies tekee kolmivuorotyötä ja lisäksi matkoihin menee lähes 3h päivässä, joten sitä kahden keskeistä aikaa on vaikea arkena ottaa. Pusutellaan ja ohikulkiessa saatetaan toista koskettaa, läheisyys ei ole arkenakaan unohtunut. Seksi on lapsen myötä parantunut huimasti. Siihen on tullut ihan uusi sävy ja molemmat uskaltavat antautua paremmin siihen hetkeen. Pari viimeistä vuotta ennen tytön syntymää oli aika rutiininomaista seksiä. Tänäänkin mies oli juuri herännyt yövuoron jälkeen ja tyttö meni päikkäreille ja otimme sitä parisuhdeaikaa ja nautimme toisistamme.

Tyttö täyttää sunnuntaina 7kk ja olemme viimeksi olleet kahdestaan ennen tytön syntymää. Arkena ei oikein ehdi käymään "treffeillä" ja viikonloppuisin olemme halunneet viettää aikaa perheen kesken. Enkä rehellisesti ottaen ole vielä valmis antamaan tyttöä hoitoon, vaikka mummi ja varmaan kummitätikin ottaisi hänet mielellään muutamaksi tunniksi hoitoonsa. Emme ole vielä kokeneet, että olisi pitänyt viettää sitä parisuhdeaikaa kodin ulkopuolella. Tyttö käy nukkumaan jo kahdeksalta, niin illalla on aikaa katsoa yhdessä leffaa. Kuinka paljon te muut olette antaneet vauvan hoitoon ja ottaneet sitä parisuhdeaikaa?

Idapa, luin kerran lehdestä, että miehet voivat vauvan myötä kadottaa sen oman roolinsa miehenä, kun vaimo/tyttöystävä on niin kiinni vauvassa. Mies voi kokea, ettei häntä enää tarvita, kun vauva saa paljon läheisyyttä ja rakkautta. Kannattaa tuoda nuo omat tuntemukset esille ja yhdessä keskustella teidän uusista rooleista vanhempina ja miten se vaikuttaa parisuhteeseen.

Tulipas tästä pitkä sepustus, mutta lyhyesti parisuhde voi todella hyvin, seksi taas yhtä huumaavaa kuin parisuhteen alussa. Kodin ulkopuolista parisuhdeaikaa emme kuitenkaan ole vielä osanneet ottaa.

 

[Idapa]

Heh, jotenkin herkistyin tässä :')
Me ollaan otettu yhden kerran vain sitä parisuhde aikaa, äitini tuli meille hoitamaan poikaa (4h) Ja se tapahtui sillon kun poika oli 4kk ikäinen.

Meillä arki toimii siis hyvin ja annan miehen olla miten haluaa ja jos haluaa olla pojan kanssa niin eiku vaan. Viikonloppusin mies on sitten paljon enempi pojan kanssa. Meillä on vaan jokin muuri tullu välillemme läheosyyden ja seksin suhteen. Nyt yritin kysellä mieheltä niin vastauksena tuli "arki ottanut vallan" ja seksin suhteen "ei huvita eikä jaksa". Kyllä mä ymmärrän kun 10h töissä ja salilla käy. Enkä arkena odotakkaan mitään, mutta kun ei edes viikonloppuna, ei me sillon olla edes yhdessä ja ennen poikaa ollaan tapeltukkin tästä viikonlopusta, kun sillonkaan ei tehdä mitään yhdessä, niin jotenkin oon antanut vaan olla nyt, ettei sitä riitaa tule.
Mulla on tosi kova ikävä läheisyyttä, sitä että edes kainalossa saisin olla (elekeehä ny, oon yrittäny änkeekki). Ja se tuntuu niiiiiiiii pahalle, ku saisin muualta sitä läheisyyttä 100x enemmän kun tuolta omalta mörrimöykyltä ja joskus suutuspäissään oon ajatellukki että "v*ttu minähän menen" mutta ei mun luonne anna kuitenkaa peris enkä pystyiskään tekemään niin. Mutta on vähän surullista o.O olen miettinytkin jo, että onko mahdollista että miehellä olis toinen. Mutta en usko että on.

 

[eeella]

Me ollaan miekkosen kanssa seurusteltu n. 7 vuotta. Meillä seksiä harrastetaan useampaan kertaan viikossa. Ennen asia tuotti kinaa kun mies vois aina ja milloin vain ja missä vain ja mulla ei ihan päätähuimaavia haluja ollut :D mutta nyt raskauden jälkeen olemme löytäneet "kultaisen keskitien" ja kumpikin on tyytyväinen. Läheisyyttä muuten on myös päivittäin, halauksia ja pusuja ainakin ohimennen vaihdetaan jos ei muuten kerkiä. Nukkumaan ei mennä ilman hyvän yön suukkoa ja halia :) tytsy saa myös joka ilta halit ja pusut ennen unia molemmilta vanhemmalta :) että joo meillä läheisyyttä riittää mutta kyllä meillä myös riidellään ja kiukutellaankin. Usein liittyy kodinhoitoon.. me ollaan ruvettu kamalan nuorina seurustelemaan (ite olin juuri täyttämässä 15) ja varmasti siitä johtuen itelle välillä iskee sellainen "vapauden kaipuu" tai että olisko aidan toisella puolella vihreämpää-fiilis, kun ei kunnon suhdetta ole kenenkään muun kanssa ollut... vaikka rakastan mun miestä ja olen onnellinen ja tyytyväinen parisuhteeseen, niin silti välillä mietin et pitäskö vaan kattoo vähän muitakin.. ai jestas oon kamala, toivottavasti en oo ainut kenellä tälläsiä fiiliksiä :D en mä tietenkään tästä miehelle oo puhunu, sehän sais hepulin... mutta oon sitä mieltä että elämä kuljettaa :) jos meidät todella on yhteen tarkoitettu, pysyvät kumpikin uskollisia ja kliseisesti elämme onnellisina elämämme loppuun saakka tai sitten voi käydä täysin toisin.