Parisuhde valivali

En tiiä onko tää ny turhanpäivästä valittamista, mutta ku ärsyttää!! [:@] Jos mä teen ruoan valmiiks just sille kellonlyömälle kun miehen PITÄIS tulla töistä kotiin, niin voi vittu että se ärsyttää kun toista ei näy ei kuulu! Sit toisinaan jos kysyn millon se on kotona, niinku tänäänki, nii ruoka oli valmis ja lämmintä kovalla vaivalla tehtynä eikä näkyny ketään [:@][:@][:@]
 
Eikös tää oo sitä varten, että täällä saa valittaa ihan mistä vaan, vaikka niistä "turhanpäiväisistäkin"??? [:D][:D][:D]
Mikään naisen valitus ei ole turhanpäiväista mohomaha [;)] etenkin jos se koskee miestä!
 
Mikään naisen valitus ei ole turhanpäiväista mohomaha etenkin jos se koskee miestä!


Täysin samaa mieltä![:D][:D]
 
Siinä syy miks jo kauan sit lopetin sen ruuan tekemisen valmiiks. Meillä miehen "kohta tulee kotiin" tarkottaa AINA vähintää puolest tunnist kahtee tuntii. Mutta jos hän tekee ruuan, minun on Pakko syödä se heti ja kehua heti ensimmäisen suupalan jälkeen ruuan makua [:D] Ja nykyään aina se olen minä joka syö ruokansa kylmänä, ei ikinä mies....
 
Oli pakko laittaa tää kuva, oli nii hyvä[:D][:D] Me ollaan riidelty miehen kanssa neljättä päivää jo[8|][:(] Sanoi eilen aamulla ettei jaksa enää katella mua[8|] Sitte keittelin sille kumminkin kahvia että oli valmiina kun tuli töistä nii se kaato ne viemäriin ja keitti uudet[:@][:@][:@][:@] Arvatkaa vaan kaks kertaa keitänkö enää ikinä[:D]

 
Voi ei ^^! En mäkään kyl keittäis enää kahvia jos tollei tekis... Hmm mistä te riitelette? 
 
en mä enää edes muista mistä se sai alkunsa[8|] yleisesti vaan pinna kireällä molemmilla ja ollaan pidetty mykkäkoulua[:D] se ei ymmärrä että mua alkaa pikkuhiljaa ahdistaa tää ainanen kotona olo, ja että sillä saa olla ns.omaa aikaa mutta mulla ei. ja sitten vielä se että mun perhe ja ystävät asuu kaukana, eikä mies ikinä ole mitenkään innoissaan lähdössä anoppilaan ( en kyllä minäkään omaan anoppilaan,mutta eri asia sentäs kun mä käyn siellä joka viikko tai vähintään joka toinen viikko ja mun äitiä mä nään sen pari kertaa vuodes) sitten kun yks päivä kysyin että mennäänhän me jouluna mun äidin luona käymään ( ja tietty myös hänen porukoillaankin ennen sitä) niin tää vastas ettei tiedä. on vaan vauvan syntymän jälkeen vahvistunu se olo että mies on jättäny mut jotenkin henkisesti. ei oo kivaa kun ei oo edes juttukaveria ja sitten kun tuo mieskään ei enää höpöttele mun kanssa niinkun ennen vanhaan[:(] 
 
nauroin noille kuville tippalinssissä, ja miehellekin ne näytin.. [:D][:D]
Mutta tuo teidän tilanne ei todellakaan ole hyvä, eikä meistäkään kukaan varmasti osaa sanoa mitä sun pitäs tehdä tai jättää tekemättä. Kaikilla asioillahan on aina kaks puolta ja täällä me kuullaan parisuhteesta vaan se toinen versio. Mutta kannattais ehkä miettiä sitä, miks se mies ei enää höpöttele sulle tai voisitko sä tehdä asialle jotain. Ja koska se on sun miehes, sä tunnet sen parhaiten, ja sun pitäs ite tietää mitä tossa tilanteessa pitää tehdä saadakseks ton riidan loppumaan. En mä nyt sano, että teillä vika on vain ja ainoastaan sussa, koska niin se ei koskaan ole, mutta ei se vika ole täysin mieheskään.

Noh.. esim meillä mä kokkaisin jotain hyvää ruokaa, laittaisin jotain hyvännäköstä vaatetta päälle ja kietoutuisin mieheen pyytäen sitä syömään, ja pyydän samalla anteeks omaa käytöstä (vaikka tietenkin olisin ollut ihan täysin oikeessa, mies väärässä), muutama räps räps, syömään.. pullo viiniä, hirveetä sovintoseksiä .. ja sitten mä voisin sanoa, että "anteeks kulta, mä olen tosi väsynyt tähän, että mulla ei oo omaa aikaa, ja siks vedän ihme skitsoja". Mutta tämä toimii meillä.
 
Mä taas lähtisin vauvan kanssa päiväks pariks jonnekkin niin sais sitä aikaa ikävöidäkkin toista [8|]Ja samalla kumpikin omaa aikaa.
 
mä en jaksais kyllä skitsoilla siitä tuleeko mies syömään ajallaan, juoko kahvin sillon ku keitän.. jne. ja se tietää kyllä sen. ollaan sovittu että teen ruokaa suunilleen valmiiksi kun tulee suunilleen töistä-- jos ei sillon tuu ni yleensä se soittaa.. jos ei soita niin lämmitelkööt itte. tietää etten ole enkä ala miksikään palavelijaksi. tän muuton aikana mä oon kilahdellut ku en voi sietää epäjärjestystä ja mieskin sen tietää ja yrittänyt tietenki parhaansa mutta välillä kilahdellut itekki sitten kun ei oo mennytkään ihan niinku oon halunnut. mutta minkäs teet. tää on vaan sellanen vaihe. alkanutkin jo helepottamaan ku muutto jo selvä. kotikin alkaa ole jo kodin näköinen. ja mä oon niin onnellisessa asemassa että meillä ukkeli kyllä siivoo ja järkkää paikkoja.. eikä mun ees tarvii siitä mitenkään mainita...
meillä ei oikeestaan ole mitään parisuhdevalittamista... [:)] mä en vaan jaksa kilahdella mistään oikeestaan. joustoa löytyy..[;)]
 
pieni etäisyys tekee tosiaan joskus terää[:)] olin tossa tosiaan melkein viikon vauvan kans reissus ja kyllä oli ihanaa ku tuli oikein koti-ikävä ja mies sano heti ku tultiin ettet sit koskaan enää lähe noin pitkäks aikaa pois[:D] just oli ollu aika tulehtunu meininki ennen tota reissua. helposti ite sekoilee ku maailmanpiiri on aika pieni, tää koti ja vauva ja sit toinen käy vaan töis ja muun aikaa ollaan ihan koko ajan toisten naamoilla niin ei ihme jos joskus rakkaus rakoilee[&o] me ei olla vielkään päästy sitä omaakaan aikaa viettää erossa vauvasta, se tekis kyl hyvää.. komppaan hania, mä en oo mikään pikku emäntä. teen kyllä mielelläni miehelle ruokaa ja tollasta mut jos en ehi tai jaksa niin se ei ota itteensä, noi kaupas käymiset, ruuanlaitot ja siivoomiset on meillä kummanki yhteistä hommaa ja se tekee joka jaksaa/ehtii. oon kiitollinen kun on tollanen aika siisti mies, meillä menee aika yksiin barometrit sen suhteen minkä verran sotkua kestetään[:D] hatunnosto muuten hanille, mulla meinas pää räjähtää ja ukko jäädä ku muutettiin maaliskuussa, en tiä kuin heikosti ois menny jos nyt ois muutettu[:-] se on kuitenki hirveen stressaava vaihe...
 
saatiin sovittua jo eilen asiat että nyt on taas kaikki hyvin[:)] sikäli meillä on aina menny hyvin että aina ollaan sovittu ja ei nyt oikeastaan kumminkaan niin vakavasti ikinä asioita oteta että erottais kumminkaan ihan tuollasista syistä. molemmat ollaan vaan niin "vahvoja persoonia" että räjähdellään aina välillä, meillä ei sentäs onneks riehuta ja huudeta, aina vaan mökötetään ja sitten katotaan toisiamme kun haluttais kumminkin olla lähekkäin ja sopia mutta kummallekkin se alotteen tekeminen on aina niin hankalaa kun kumpikaan ei haluis olla eka[:D] me muuten ei riidelty koskaan ennen pienen syntymää[8|] että on jo tavallaan ollu aikakin, riidathan tavallaan vaan vahvistaakin parisuhdetta.

ja tuosta pois lähtemisestä, mulla se ei onnistuis vaikka joskus haluaisinkin, kun tosiaan lähimpään paikkaan sellanen reilun kolmen tunnin matka minne vois mennä ja ottaen huomioon tavaramäärän minkä pieni tarviis mukaan jos vaikka junalla menis ja rahatilanne myös niin ei onnistuis millään, mullakun ei sitä ajokorttiakaan ole. [:D]

mä en ees kokkaile päivällä[:D] yleensä mies hoitaa kokkauspuolen tai sitten kokkaillaan yhdessä kun se tulee töistä. ja tuosta kahvinkeitosta on vaan jotenkin tullu tapa, minustaki aina kivaa tulla kotiin jos on kahvi valmiina[:)]

sain muuten äsken melkeinpä puolentunnin hieronnankin, teki muuten hyvää[:D][:D]
 
ai, no kiva että saitte asiat riideltyä jos nyt niin voi sanoo [:)]

Minustakin on mukava tulla kotiin jos on ruoka lämpimänä odottamassa, joten siks teen sen myös miehelle...
Kahvia meillä ei oikeestaan muuten juoda kun aamulla, ellei oo vieraita.

Tuli tosta äkkipikasuudesta (mistä summerwine mainitsi) mieleeni kaveripariskunta joka erosi kun toinen valitti että toinen tekee liikaa ylitöitä ja toinen oli sitä mieltä että en tee, jätän sut [:D] Mun mielestä aika koominen kun jostain ilmasee mielipidettä/toivetta niin toinen on heti jättämässä [:D][:D] Mutta eihän ne sitten kuitenkaa virallisesti eronnu. Vissii sopivat parin päivän sisällä. Yhteinen lapsi heilläkin.
 
Meillä on kotona oltu jo pitkään pinna kireenä, ja nyt sitten on taas setvitty ja puitu asioita ja sitä mistä mikäkin johtuu ja niin edelleen, niin alkaa taas ilma kummasti puhdistua. On vaan todettu että on liikaa asioita tullut samalla rysäyksellä, kun muutaman viikon sisään syntyi pikkuneiti ja oli muutto omakotitaloon, ja koko kesä sitten kului pikkuneidin koliikki-itkujen ja omakotitalon pakollisten töiden parissa. Niin ei kai siinä sitten mitenkään ihmeellistä ole, että hiukan stressiä pukkaa itse kullekin[:D] Lisäksi miehellä on töissä vielä aikamoisen sekavaa menoa, ja hän stressaa sitä... niin ja lisäksi hän on ollut huhtikuusta lähtien savuttomana, ja tiedän, että erityisesti alkukesän kireyteen vaikutti myös se...[:D] Ja minä stressaan omia juttujani, äitiyttä ja kotiin jäämistä ja ties mitä kaikkea. Ja minä kun olen sitä tyyppiä että kun on liikaa aikaa, niin keksin ongelmia vaikka tyhjästä. Ja lisäksi nämä hormonit...

Ja kaiken huipuksi olen itse aikamoinen päällepäsmäri ja aina neuvomassa, niin mies tässä taannoin räjähti ihan kunnolla, kun taas jostain ohjeistin... olen joutunut taas muistuttamaan itseäni siitä, että oma tapani tehdä asioita ei välttämättä ole aina se ainoa oikea tapa, oli sitten kyse koirasta, vauvasta tai kaupassa käymisestä tai mistä ikinä.

Mutta mutta... hengissä ollaan[:D] Me on kertaalleen jo tavallaan erottu 2003, joten ollaan jo sillon otettu hieman opiksi kumpikin, näköjään ei kuitenkaan tarpeeksi. Muutettiin silloin 2003 erilleen, ja asuttiin eri osoitteissa 1,5 vuotta. Ja sitten muutin miehen luo ja sillä tiellä ollaan. Mutta kyllä voisi sanoa, että tämä kesä on ollut aikamoinen, jos ei nyt varsinainen parisuhdekriisi, niin kriisi meillä molemmilla omilla tahoillamme.
 
hiljasta ollut [8|] meillä nousi seksi tänään aika vahvasti puheenaiheisiin, kun mietittiin mikä mättää ja mitä kumpikin halutaan jne. Sitten mietittiin parisuhdetta yleisesti muutenkin ja muistin että joskus tehtiin paperille sellanen että kumpikin vastas samoihin kysymyksiin omilla vastauksilla ja toinen sai sitten lukea vastaukset. Siinä oppi toisesta uusia juttuja, mistä toinen pitää ja mikä haluais enemmän jne jne... mitä nyt mieleen tulee.
Googletin sitten parisuhdetestejä ja löysin tälläsen mitä voisin suositella muillekin http://parisuhteenpalapeli.fi/index.php?page=parisuhdetesti Meillä nousi kolme kysymystä lopuksi esiin johon kumpikin sai (joutui) vastata. Mies haluaa minulta ainakin enemmän sellasta koskettamis-huomioo että silittelen ja hieroskelen selkää kun kattoo vaikka töllöö. Enpä ois tätä tienny ilman tätä testiä [:)]

Millanen se samarakas-peli on? Kokemuksia?
 
[link=http://pics.kuvaton.com/kuvei/vinkkeja_vaimolle.jpg]http://pics.kuvaton.com/kuvei/vinkkeja_vaimolle.jpg[/link]  Vinkkejä hyvälle aviovaimolle : Pitäisköhän kokeilla niin pysyis ukko ainakin tyytyväisenä [:)]
 
[:D] Pitäs varmaan tulostaa toi ja kirjottaa yläkulmaan että: kosi minua, niin tiedät mikä sinua odottaa [:D][:D][:D]
 
Takaisin
Top