Meillä on kotona oltu jo pitkään pinna kireenä, ja nyt sitten on taas setvitty ja puitu asioita ja sitä mistä mikäkin johtuu ja niin edelleen, niin alkaa taas ilma kummasti puhdistua. On vaan todettu että on liikaa asioita tullut samalla rysäyksellä, kun muutaman viikon sisään syntyi pikkuneiti ja oli muutto omakotitaloon, ja koko kesä sitten kului pikkuneidin koliikki-itkujen ja omakotitalon pakollisten töiden parissa. Niin ei kai siinä sitten mitenkään ihmeellistä ole, että hiukan stressiä pukkaa itse kullekin[:D] Lisäksi miehellä on töissä vielä aikamoisen sekavaa menoa, ja hän stressaa sitä... niin ja lisäksi hän on ollut huhtikuusta lähtien savuttomana, ja tiedän, että erityisesti alkukesän kireyteen vaikutti myös se...[:D] Ja minä stressaan omia juttujani, äitiyttä ja kotiin jäämistä ja ties mitä kaikkea. Ja minä kun olen sitä tyyppiä että kun on liikaa aikaa, niin keksin ongelmia vaikka tyhjästä. Ja lisäksi nämä hormonit...
Ja kaiken huipuksi olen itse aikamoinen päällepäsmäri ja aina neuvomassa, niin mies tässä taannoin räjähti ihan kunnolla, kun taas jostain ohjeistin... olen joutunut taas muistuttamaan itseäni siitä, että oma tapani tehdä asioita ei välttämättä ole aina se ainoa oikea tapa, oli sitten kyse koirasta, vauvasta tai kaupassa käymisestä tai mistä ikinä.
Mutta mutta... hengissä ollaan[:D] Me on kertaalleen jo tavallaan erottu 2003, joten ollaan jo sillon otettu hieman opiksi kumpikin, näköjään ei kuitenkaan tarpeeksi. Muutettiin silloin 2003 erilleen, ja asuttiin eri osoitteissa 1,5 vuotta. Ja sitten muutin miehen luo ja sillä tiellä ollaan. Mutta kyllä voisi sanoa, että tämä kesä on ollut aikamoinen, jos ei nyt varsinainen parisuhdekriisi, niin kriisi meillä molemmilla omilla tahoillamme.