Pitänee jotain tänne nyt sit kirjoittaa kun itse tätä ketjua toivoinkin [:D]
Kommentoin nyt kuitenkin tällä kertaa vaan omaa käyttäytymistäni eilen kun valmistuduttiin ristiäisiä varten... huomasin nimittäin nyt itsekin, että joka kerta kun meillä on ollut jotkut juhlat, niin muutun ihan hirviöks kun pitää alkaa pukea lapsia tai laittamaan itseään kuntoon... huudan ja tiuskin, en saa tukkaani mitenkään (mulla on ihan joka päivä bad hair day), eikä mulle saa puhua, mua ei saa neuvoa missään jne jne. lista on loputon... [:o]
Ja eilinen ei poikennut tietenkään aiemmista juhlapäivistä. Onneks meillä pojat ja mies ovat kuitenkin tottuneet tohon mun "äiti saa aina kamalan raivarin ennen juhlia"-käytökseen, mutta ei se silti oikeuta mua huutamaan ja kiroilemaan, varsinkin kun vaadin muilta kunnollista käytöstä.
Onkohan muilla täällä samaa ongelmaa? Eli siis ihan olematonta pinnaa? [:D]
Ja pakko sitten vähän miestäkin haukkua, että tilit menee tasan... [;)] Ärsytti eilen siellä kirkolla kun tultiin sinne ja alettiin laittamaan paikkoja valmiiks, niin sit huomattiin, että kahvikerma puuttuu. No, värvättiin isäni hakemaan kerma, niin eikös tämä mun mieheni lähde taas kerran "seuraneidiks" ja Onni jäi yksin huutamaan sitteriinsä. Äidin kanssa siinä sit manattiin että appiukko ja vävypoika on vuosi toisensa jälkeen aina vaan pahempi kaksikko, joka ikiseen paikkaan pitää mennä yhdessä, ovat kuin majakka ja perävaunu... Oltais tarvittu toisen apua siellä juhlapaikalla, lapsen hoitoon mutta ei... [:@] ja sit kokoajan pitää juosta tupakalla, aina sillon kun olis jotain hommaa...ja tottakai: appi ja vävy yhdessä! Jumalauta, kas kun eivät kulje käsi kädessä!!!!!
Ugh, olen puhunut!