Parisuhde tai ei
- Ketjun aloittaja Liliann_
- Aloituspäivämäärä
pinkpanther
Oman äänensä löytänyt
Naimisissa. Toistaiseksi, kun tämä raskausasia on niiin tuore, ei ole vielä vaikuttanut suhteeseen mitenkään. Tässä vajaan puolen vuoden yrittämisen aikana kyllä on ehkä tapahtunut pientä lähentymistä entisestään, kun ollaan puhuttu isoista asioista ja käsitelty kaikenlaisia tunteita. Ja onhan se kiva että on yhteinen "projekti" ja salaisuus vielä toistaiseksi 
Parisuhteessa. En tiedä onko vaikuttanut suhteeseen mitenkään, ehkä lähentänyt meitä entisestään. Kemiallisen jälkeen tsemppasi ja sanoi että sitten vain yritetään uudelleen. Toistaiseksi tämä pieni matkassa ja nyt toivotaan että elokuussa hänet tavataan 
kyllä molempia välillä jännittää ja yhdessä mietitty että mihin ollaan ryhdytty 
tämä lapsi miehen esikoinen ja itselläni jo isot lapset jotka ovat jo hyvin itsenäisiä, joten arki kyllä muuttuu kun vauva tulee taloon 
kyllä molempia välillä jännittää ja yhdessä mietitty että mihin ollaan ryhdytty tämä lapsi miehen esikoinen ja itselläni jo isot lapset jotka ovat jo hyvin itsenäisiä, joten arki kyllä muuttuu kun vauva tulee taloon Me myös mentiin muutama vuosi sitten naimisiin. Edellisessä keskenmenneessä raskaudessa käytiin jo läpi aika paljon keskenämme odotuksia siitä mikä tulee vauvan myötä muuttumaan ja tehtiin perhekoon kasvamiseen liittyvää 'sopeutumistyötä' ajatuksen tasolla (tämä varmasti naurattaa synnytyksen jälkeen, kun vasta sitten konkretisoituu mihin sitä on oikeasti ryhtymässä), joten nyt oli kiva päästä taas konkreettisemmin esikoisesta haaveilemaan.
Muokattu viimeksi:
Meillä takana 8 vuotta parisuhteessa ja 3 vuotta naimisissa oloa. Yksi yhteinen lapsi 1,5v taapero löytyy perheestä. Yhdessä ollaan vuosien saatossa räpiköity, tuettua, juhlittu yhteisiä ja omia onnistumisia.
Elämää yhden lapsen kanssa on ollut meille todella antoisaa ja nautittu tästä kovasti. Toisen kanssa elämä tulee olemaan, ehkä hieman mutkikkaampaa
Elämää yhden lapsen kanssa on ollut meille todella antoisaa ja nautittu tästä kovasti. Toisen kanssa elämä tulee olemaan, ehkä hieman mutkikkaampaa
Meillä tulee lapsen syntyessä 15 vuotta avioliittoa täyteen. Ollaan eletty pikkulapsivaihetta viimeiset 13 vuotta ja siinä ohessa rakennettu omakotitalo hartiapankilla. Paljon on mahtunut riitoja ja rakkautta näihin vuosiin. Tuntuu, että arki ehti juuri hieman helpottua, kun pienin täytti kolme vuotta ja joskus on jopa iltaisin aikaa kohdata toisemme aviopuolisoina. Sen puolesta molemmilla vähän turhautunut ja sotaan valmistautuva olo, kun tietää että raskas vauva-arki koittaa taas uudelleen. Ei kyllä epäilytä, ettei tästäkin selvittäisi ja minusta ihana nähdä, millainen risteytys meistä tällä kertaa syntyy. Ja kokemuksesta tiedän, että on ihanaa kun odotuksen saa jakaa koko perheen kanssa ja meidän pienimmästäkin tulee isoveli 
Mutta siihen me varaudumme molemmat, että rankkoja aikoja on edessä päin. Aina voi tietysti toivoa, että TÄLLÄ kertaa en olisikaan niim väsynyt, ärtynyt, kireä ja tunneherkkä 
Ja kokemuksesta tiedän, että on ihanaa kun odotuksen saa jakaa koko perheen kanssa ja meidän pienimmästäkin tulee isoveli Mutta siihen me varaudumme molemmat, että rankkoja aikoja on edessä päin. Aina voi tietysti toivoa, että TÄLLÄ kertaa en olisikaan niim väsynyt, ärtynyt, kireä ja tunneherkkä Parisuhteessa oltu reilu 8v. Lapset ollut aina sellainen "sitten joskus" ajatus. Nyt kuitenkin molemmat työelämässä opintojen jälkeen (okei, itse aloitan nyt vielä töiden ohella tohtoriopinnot, mutta eihän sitä enää lasketa, eihän? 
) ja todettiin, että ei tässä elämäntilanne ihan kauheasti enää muutu, jos mennään vaikka 5v eteenpäin. Eli asian lykkäämisellä ei olisi enää kovinkaan paljon vaikutusta mihinkään.
Jätin e-pillerit viime tammikuussa pois ja ehkä kesällä kierto alkoi normalisoitua. Ei sen enempää olla "yritetty" missään kohtaa vaan todettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja asiat siitä sitten järjestyy omalla painollaan.
Iso muutos elämään tulossa ja se jännittää. Olen muutenkin huono kaikkien isojen muutosten kanssa - liittyi se sitten asuntoon, lapsiin tai työpaikkaan. Jotenkin haluan silti uskoa, että asiat järjestyy omalla painollaan!
) ja todettiin, että ei tässä elämäntilanne ihan kauheasti enää muutu, jos mennään vaikka 5v eteenpäin. Eli asian lykkäämisellä ei olisi enää kovinkaan paljon vaikutusta mihinkään.Jätin e-pillerit viime tammikuussa pois ja ehkä kesällä kierto alkoi normalisoitua. Ei sen enempää olla "yritetty" missään kohtaa vaan todettiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen ja asiat siitä sitten järjestyy omalla painollaan.
Iso muutos elämään tulossa ja se jännittää. Olen muutenkin huono kaikkien isojen muutosten kanssa - liittyi se sitten asuntoon, lapsiin tai työpaikkaan. Jotenkin haluan silti uskoa, että asiat järjestyy omalla painollaan!
Ollaan oltu yhdessä 5vuotta ja esikoinen syntyi reilu vuosi sitten. 
Miehellä alusta lähtien ollut kova vauvakuume mut rankahko synnytyskokemus ja vauvavuosi sai minut mietteliääksi onko vielä aika uudelle tulokkaalle..
Tultiin kuitenki siihen tulokseen että annetaan mahdollisuus edes koska se voi kestää pitkäänkin. No mies yllätti viime kuussa ja kosi minuu ja samantien pärähti plussa testiin että tässä joutuu hääjuhlaa siirtämään kauemmaks tulevaisuuteen.
Oon ollu esikoisen kaa kotona hoitovapaal ja töihi piti palata alkuvuodesta, mut nyt näköjään vain piipahdan siellä ja palaan takas kotiäidin roolii, huhhuh voi olla pomo iloinen
Miehellä alusta lähtien ollut kova vauvakuume mut rankahko synnytyskokemus ja vauvavuosi sai minut mietteliääksi onko vielä aika uudelle tulokkaalle.. Tultiin kuitenki siihen tulokseen että annetaan mahdollisuus edes koska se voi kestää pitkäänkin. No mies yllätti viime kuussa ja kosi minuu ja samantien pärähti plussa testiin että tässä joutuu hääjuhlaa siirtämään kauemmaks tulevaisuuteen.
Oon ollu esikoisen kaa kotona hoitovapaal ja töihi piti palata alkuvuodesta, mut nyt näköjään vain piipahdan siellä ja palaan takas kotiäidin roolii, huhhuh voi olla pomo iloinen
Meillä tulee lapsen syntyessä 15 vuotta avioliittoa täyteen. Ollaan eletty pikkulapsivaihetta viimeiset 13 vuotta ja siinä ohessa rakennettu omakotitalo hartiapankilla. Paljon on mahtunut riitoja ja rakkautta näihin vuosiin. Tuntuu, että arki ehti juuri hieman helpottua, kun pienin täytti kolme vuotta ja joskus on jopa iltaisin aikaa kohdata toisemme aviopuolisoina. Sen puolesta molemmilla vähän turhautunut ja sotaan valmistautuva olo, kun tietää että raskas vauva-arki koittaa taas uudelleen. Ei kyllä epäilytä, ettei tästäkin selvittäisi ja minusta ihana nähdä, millainen risteytys meistä tällä kertaa syntyy.
Meillä vähän samanlainen tilanne, tosin lapsia kyllä ennestään vaan 2 ja yhdessäkin olla oltu vähemmän aikaa. Mutta nuorempi juuri täyttänyt 3, eli vähän alkoi jo arki helpottamaan ja meillä on tässä viimeiset 7 vuotta ollut talon rakennusta ja remontoimista, lisäksi mun opiskeluja j kaikkea muuta. Siis kunnon ruuhkavuodet.
Miestä tän raskauden myötä just jännittää se, että meidän se vähäinen yhteinen aika vähenee entisestään uuden tulokkaan myötä. Toivon kuitenkin että tästäkin selvitään entistä vahvempina yhdessä eteenpäin
Ollaan oltu yhdessä 5vuotta ja esikoinen syntyi reilu vuosi sitten.
Tultiin kuitenki siihen tulokseen että annetaan mahdollisuus edes koska se voi kestää pitkäänkin. No mies yllätti viime kuussa ja kosi minuu ja samantien pärähti plussa testiin että tässä joutuu hääjuhlaa siirtämään kauemmaks tulevaisuuteen.
Oon ollu esikoisen kaa kotona hoitovapaal ja töihi piti palata alkuvuodesta, mut nyt näköjään vain piipahdan siellä ja palaan takas kotiäidin roolii, huhhuh voi olla pomo iloinen
Mä oon ollut poissa töistä yli 1,5v, ensin vanhempainvapaalla ja sitten tän vuoden opintovapaalla.. ens vuonna käytän loput vanhempainvapaat tekemällä osa-aikatöitä.. sinänsä kiva mun sijaiselle, kun työt jatkuu
Parisuhteessa oltu joku 8 vuotta, joista naimisissa 3. Esikoinen 1,5-vuotias ja lisäksi perheeseen kuuluu äänekäs koira innolla odotetaan toista pientä, joskin itteä vähän jännittää hormonimylläkkä mikä laittoi yllättäen oman mielen aika sekasin esikoisen kanssa. mutta ollaan alusta asti imetys poislukien jaettu kaikki vanhemmuuden hommat ja vapaat 50/50 niin uskon että se kannattelee nytkin. 
innolla odotetaan toista pientä, joskin itteä vähän jännittää hormonimylläkkä mikä laittoi yllättäen oman mielen aika sekasin esikoisen kanssa. mutta ollaan alusta asti imetys poislukien jaettu kaikki vanhemmuuden hommat ja vapaat 50/50 niin uskon että se kannattelee nytkin. 
Vaimoni kanssa tavattiin ekaa kertaa 2020, ja vuosi ensitreffeistä mentiin kihloihin. Tämän vuoden elokuussa mentiin naimisiin ja oli kyllä mitä ihanimmat ja meidän näköiset pienet häät. Oltiin vähän etukenossa hedelmöityshoitoihin kun tiedettiin jonon olevan melkein kaksi vuotta
Loppujen lopuksi kannatti kun pelkästään aktiivissa hoidoissa oltiin melkein 2,5 mun ovulaatiohäiriöiden takia ja munasarjasta löydetyn endometriooman.
Jännittää kauheasti, että toivottavasti kaikki menisi hyvin. Samaan hengen vetoon jännittää kans meidän jaksaminen, vaikka paljon ollaan asiasta puhuttu.
Loppujen lopuksi kannatti kun pelkästään aktiivissa hoidoissa oltiin melkein 2,5 mun ovulaatiohäiriöiden takia ja munasarjasta löydetyn endometriooman.Jännittää kauheasti, että toivottavasti kaikki menisi hyvin. Samaan hengen vetoon jännittää kans meidän jaksaminen, vaikka paljon ollaan asiasta puhuttu.
Tavattiin n. kolme vuotta sitten ja muutettiin melkein heti yhteen. Vuosi yhteenmuutosta päätettiin jättää ehkäisy (e-pillerit) ja mekin mentiin sillä ajatuksella että lapsi saa tulla jos on tullakseen. No puolitoista vuotta myöhemmin olin jo ihan varma että meille ei lasta tuu ilman ulkopuolista apua ja heti pärähti plussa tikkuun 
raskaus ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa mitenkään meidän suhteeseen, ollaan ehkä oltu hieman tavallista paremmalla tuulella ja miehellä on nykyään öisin juttuseuraa kun nyt minäkään en saa nukuttua 
raskaus ei ole ehtinyt vielä vaikuttaa mitenkään meidän suhteeseen, ollaan ehkä oltu hieman tavallista paremmalla tuulella ja miehellä on nykyään öisin juttuseuraa kun nyt minäkään en saa nukuttua Olen itsellinen äiti. Lähdin hoitoihin vuonna 2020, kun pitkäaikainen parisuhde päättyi juuri lapsihaaveiden vuoksi.
Haasteita riitti, mutta lopulta IVF tuotti tuloksen. Esikoinen syntyi 2023 toukokuussa. On ollut ihanaa ja raskasta samaan aikaan, mutta olisin katunut vain sitä etten olisi lähtenyt yrittämään.
Oon koko ajan mennyt sillä mentaliteetilla, että ensin lapset ja sit parisuhde. En halua enää ketään vaarantamaan mun lapsihaaveita.
Haasteita riitti, mutta lopulta IVF tuotti tuloksen. Esikoinen syntyi 2023 toukokuussa. On ollut ihanaa ja raskasta samaan aikaan, mutta olisin katunut vain sitä etten olisi lähtenyt yrittämään.
Oon koko ajan mennyt sillä mentaliteetilla, että ensin lapset ja sit parisuhde. En halua enää ketään vaarantamaan mun lapsihaaveita.
Ollaan oltu viisi vuotta yhdessä mieheni kanssa. Lapsihaaveet on alkaneet konkretisoitua vasta tänä vuonna (aina aiemmin oon ollut sillee ”sitten joskus” tai ”sitten kun…”), koska nyt vasta on sellainen tilanne, että raskauden yrittäminen on järkevää/mahdollista, ja onpahan ainakin ehditty nauttia runsaasti kahdenkeskisestä ajasta! Toistaiseksi tuntuu, että raskaus on vaan tuonut meitä lähemmäs yhteen
Naimisissa olen, suhdetta kestänyt n. 12 vuotta. Meillä on pian 6 vuotta täyttävä lapsi ja pian 2 vuotta täyttävä koira
Me ollaan oltu noin 4 vuotta yhdessä. Tunnettu ollaan vähän pidempään, mutta koska ollaan kumpikin hitaita liikkeissämme niin pariutumisessa kesti. Me ollaan yritetty jo pidempään ja meillä on ollut muutamia km. Kaikki hoidot ja muut vaikeuudet on kyllä vaan hitsannu meitä paremmin yhteen.
Me ollaan yritetty jo pidempään ja meillä on ollut muutamia km. Kaikki hoidot ja muut vaikeuudet on kyllä vaan hitsannu meitä paremmin yhteen.
Ens vuoden toukokuussa tulee miehen kanssa yhteiseloa 19v 
Paljon ylä ja alamäkiä sekä vaikeita käsiteltäviä asioita mahtunut näihin vuosiin. Nyt vasta jotenkin oivallettu avoimen keskustelun tärkeys. Kauan siihen meni, mutta nyt kaikki on oikeasti hyvin 
Lapset: pian 13v, just 11v täyttänyt ja tän kuun lopulla 7v täyttävä
Paljon ylä ja alamäkiä sekä vaikeita käsiteltäviä asioita mahtunut näihin vuosiin. Nyt vasta jotenkin oivallettu avoimen keskustelun tärkeys. Kauan siihen meni, mutta nyt kaikki on oikeasti hyvin Lapset: pian 13v, just 11v täyttänyt ja tän kuun lopulla 7v täyttävä