Parisuhde tai ei

Me on oltu yhdessä reilu 8 vuotta. Mies oli miettinyt lapsiasiaa useamman vuoden, ennen kuin päätti mainita siitä mullekin. Itsellä on nyt jo aikuinen lapsi ja olin ajatellut että pikkulapsiaika on jo takana, vaikka kovin lapsirakas oonkin. Ollaan nyt harmiteltu kun meni näin myöhälle iälle eikä olekaan enää ihan helppoa. Olis pitänyt aloittaa aiemmin, mutta onhan se iso elämänmuutos.

Toista yhteistä oon ite toivonut jo edellisen odotusaikana kun ajattelen, että sisaruus on suuri rikkaus. Puoliso lämpesi ajatukselle vähän hitammin, mutta on kakkoselle ollut hänellä nimi jo kauan. Itse koen että hyvin jaksetaan toinenkin pieni mutta tästä on pitänyt välillä jutella enemmänkin. Kovasti toivotaan kyllä, että nyt olis meidän vuoro. ❤
 
Ollaan oltu yhdessä ~6 vuotta, kihloihin mentiin kesällä -23. Ja tosiaan raskaus tuli yllätyksenä molemmille ja jostain syystä pelkäsin(?!), että mies suuttuu kun kerron raskaudesta😆 Mutta hän olikin tapansa mukaan viilipytty, kun itse olin ihan shokissa. Ollaan kyllä puhuttu, että haluttaisiin joskus lapsia, mutta tuntuu ettei oikeaa aikaa ole koskaan ollut. Aina on koulua, töitä, koiranpentua tms ollut ’tiellä’ 😆 Noh toisaalta, onko ikinä sitä oikeaa aikaa? Nyt vaan pitää yrittää asennoitua tähän, että vauva on tulossa ja elämä muuttuu😊

Saa nähdä miten nyt käy, kun meidän oli tarkoitus mennä ’salaa’ naimisiin ensi vuonna ja pitää sen jälkeen juhlat läheisille, joissa paljastamme, että ’tadaa nää onki meidän häät!’. Vauva luultavasti nyt hieman muuttaa suunnitelmia🤔
 
Olen itsellinen äiti. Lähdin hoitoihin vuonna 2020, kun pitkäaikainen parisuhde päättyi juuri lapsihaaveiden vuoksi.
Haasteita riitti, mutta lopulta IVF tuotti tuloksen. Esikoinen syntyi 2023 toukokuussa. On ollut ihanaa ja raskasta samaan aikaan, mutta olisin katunut vain sitä etten olisi lähtenyt yrittämään.
Oon koko ajan mennyt sillä mentaliteetilla, että ensin lapset ja sit parisuhde. En halua enää ketään vaarantamaan mun lapsihaaveita. 😅
Hienoa, mulla pari ystävääkin samassa tilanteessa, on ollut mielenkiintosta seurata sitä polkua. ❤️
 
Me on oltu yksissä jo 20,5 vuotta, naimissa 12 vuotta ❤️ mies lämpesi perheen perustamiselle saatuaan toistaiseksi voimassa olevan työn suunnilleen 4 vuotta sitten... Ja minun lopulta "räjähdettyä" että mun biologian vuoksi ei voida enää odottaa... Seurustelun alussa muistan sanoneeni, että haluan äidiksi ennen kuin olen 30v... Ja hän vasta yli 30v.. taisi olla ensimmäinen riitakin siinä samalla... 🙈

Noh aika kauan tässä on mennyt.. edellisen raskauden kohdalla en alkanut edes kirjoittamaan odottavien puolelle, jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin... nyt yritän uskaltaa.. mutta jännitystä ja pelkoa on vielä ilmassa.. mutta positiivista on jo se, että saimme näin joulukuussa elämämme toisen plussan ❤️ jospa tämä jännitys jatkuisi elokuulle asti 🙏🏻

*Päivitys, ei jatkunut, keskenmeno rv6+6
 
Muokattu viimeksi:
Hei, itsellinen esikois(t)en odottaja ja uusi foorumilainen täällä :) Varhaisultrassa vajaa viikko sitten selvisi että yhden alkion siirrosta olikin tuloksena kaksi sikiötä, joten hyvin jännän äärellä ollaan. Onneksi tulevat isovanhemmat ja muu tukiverkko ovat lähellä.

Ps. tosi mukavaa että tällainen ketju on täällä. Kahden vanhemman perhe on aika vahva oletusarvo, mikä tekee oman olon joskus vähän näkymättömäksi.
 
Hei, itsellinen esikois(t)en odottaja ja uusi foorumilainen täällä :) Varhaisultrassa vajaa viikko sitten selvisi että yhden alkion siirrosta olikin tuloksena kaksi sikiötä, joten hyvin jännän äärellä ollaan. Onneksi tulevat isovanhemmat ja muu tukiverkko ovat lähellä.

Ps. tosi mukavaa että tällainen ketju on täällä. Kahden vanhemman perhe on aika vahva oletusarvo, mikä tekee oman olon joskus vähän näkymättömäksi.
Wau, tuplasti onnea! 🤩
 
Hei, itsellinen esikois(t)en odottaja ja uusi foorumilainen täällä :) Varhaisultrassa vajaa viikko sitten selvisi että yhden alkion siirrosta olikin tuloksena kaksi sikiötä, joten hyvin jännän äärellä ollaan. Onneksi tulevat isovanhemmat ja muu tukiverkko ovat lähellä.

Ps. tosi mukavaa että tällainen ketju on täällä. Kahden vanhemman perhe on aika vahva oletusarvo, mikä tekee oman olon joskus vähän näkymättömäksi.

Vau! Mun ikuinen haave ois kaksosraskaus - tai vaikka kolmos 😅 Upeaa, että sellainen onni on suotu kohdallesi. Varmasti todella jännittävää, mutta kun tukiverkot kerran ovat lähellä, niin hyvältä kuulostaa 🥰
 
Vau! Mun ikuinen haave ois kaksosraskaus - tai vaikka kolmos 😅 Upeaa, että sellainen onni on suotu kohdallesi. Varmasti todella jännittävää, mutta kun tukiverkot kerran ovat lähellä, niin hyvältä kuulostaa 🥰
Mä aina ajattelin että kaksi lasta ois hyvä määrä näin itsellisenä, lapsista on sitten seuraa toisilleen eikä mun tarvitse olla aina se ensisijainen seuranpitäjä (olen aika erakkoluonne enkä vieläkään ihan käsitä miksi keksin ryhtyä itsekseni lapsenhankintaan 😂). Leikin jo kauan ennen raskautta ajatuksella että mitäs jos ne tulisivatkin molemmat kerralla, mutta just nyt ajatukset on lähinnä vaan ”täh” 😂
 
Hei, itsellinen esikois(t)en odottaja ja uusi foorumilainen täällä :) Varhaisultrassa vajaa viikko sitten selvisi että yhden alkion siirrosta olikin tuloksena kaksi sikiötä, joten hyvin jännän äärellä ollaan. Onneksi tulevat isovanhemmat ja muu tukiverkko ovat lähellä.

Ps. tosi mukavaa että tällainen ketju on täällä. Kahden vanhemman perhe on aika vahva oletusarvo, mikä tekee oman olon joskus vähän näkymättömäksi.
Hei!
Kiva, kun liityit mukaan ja tuplasti onnea. ❤️

Täällä toinen itsellinen odottaja. Allekirjoitan tuon, että monessa paikassa kahden vanhemman perhe on vahva oletusarvo. Itsellä esikoinen syntyi -23 ja hassuja juttuja on tullut mm. virallisilta tahoilta esim. lastenvalvojan kohdalla (pakollinen isyyden selvityksen kumoaminen) lapsen syntymän jälkeen.
 
Vajaat kolme vuotta yhteiseloa takana, ja juuri nyt elämäntilanne tuntuu sopivalta lapselle. Minä olisin ehkä halunnut jo vähän nuorempanakin äidiksi, mutta nyt olen niin onnellinen siitä että odotin oikeaa miestä. 🥰

Itsellisten vanhempien rohkeutta kyllä ihailen suuresti. Se oli myös minulle vaihtoehto, ja jota olisin ehkä vähän myöhemmin ryhtynyt tosissani harkitsemaan, jos en olisi sattunut tapaamaan miestäni.
 
Tavattiin kumppanin kanssa vajaat 2 vuotta sitten. Ensimmäinen parisuhde omalla kohdalla. Vaikka lapsitoive on ollut pitkään, en tiennyt, että onko musta toisen (aikuisen) kanssa eläjäksi. Nopeasti kuitenkin ääni muuttui kellossa, kun tapasin hänet. ❤️ Tiesin, että tämä on ihminen, jonka kanssa haluan perheen. Varmasti tulee elämä esikoisen myötä muuttumaan, mutta sitä odotetaan innolla.

Jotenkin tosi hienoa, että täällä on useampikin itseelliseksi vanhemmaksi uskaltautunut. 💞 Mun mielestä lasten saamisen / perheen perustamisen ei pitäisi olla kiinni siitä, löytääkö itselleen ajoissa elämänkumppania.
 
Muokattu viimeksi:
Maaliskuussa tulee yhteistä taivalta 19v, joista 18v naimisissa. Hääpäivä siis myös maaliskuussa. Tämä on seitsemäs raskaus, viides tuleva lapsi. Muita kumppaneita ei kummallakaan ole ollut.
 
Meillä tulee viides hääpäivä elokuussa ja hetken jo sitäkin ennen oltu yhdessä. Perheeseen kuukuu myös 3,5 vuotias reipas leikki-ikäinen. Meillä oli esikoisen vauvavuosi hyvin haasteellinen ja se ehkä hitsasi meitä yhteen, niin ei ehkä tämä toinen raskaus ole hirveästi tilannetta muuttanut. :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:

Suuri hatunnosto itseellisesti vanhemmaksi tuleville!! Mulla ei varmaan tuohon olisi riittänyt uskallusta, vaikka aina oon vanhemmaksi halunnutkin jos ei olisi puolisoa rinnalla mukana :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
Takaisin
Top