Totta puhuen, minun on valilla vaikea muistaa, etta tassa maailmassa on muitakin kuin mina ja mahani. :) Haluan kaikinpuolin korostaa, etta mieheni on tukenani joka kaanteessa ja auttaa kaikessa. Alkuraskaus meni aikalailla huumassa. Talla hetkella mina en kaipaa muuta kuin lahella oloa ja mies toivoisi enemmankin. Pesanrakennusviettini on myos alkanut nostaa paataan ja hataisena ihmisena kaikki pitaisi tietenkin saada mallilleen heti samantien, mita mieheni on valilla vaikea ymmartaa. Lyhyesti sanottuna, meilla on talla hetkella hieman erilaiset prioriteetit ja odotukset. Mina selvasti teen valmisteluja henkisesti, fyysisesti ja konkreettisesti vauvaa varten satalasissa, kun taas miehelleni vauvan tuleminen ei ehka viela tassa vaiheessa ole aivan yhta konkreettista ja han mieluummin priorisoisi elamasta nauttimisen nyt, kun olemme viela kahdestaan. Arvostan tatakin nakemysta ja sen viisautta. Mutta mutta. Minun on vaikea keskittya muuhun, kun Kala potkii mahassa ja kaikki valmistelut ovat levallaan. :)