Parisuhde ja raskaus

Meillä kans käsitellään miehen kanssa tätä raskautta aika eri tavalla: mä muutenkin puhun aina kaikki mun huolet ja murheet ääneen asiaa sen suuremmin ajattelematta, mutta miehellä on tapana pitää asioita enemmän sisällään, ellei ne oo valmiiksi pureskeltuja ja ns. oikeasti tärkeitä asioita. Kyllä toikin aina välillä saa sanan suustaan mun kanssa, kun ite höpötän niin paljon.
Mies on ollut nyt kans aika hiljainen asiasta, ei missään vaiheessa läheskään niin innostunut kuin minä. :D Mutta meillä on takana pari keskenmenoa, niin varsinkin mies on ollut varsinkin alussa tosi epäileväinen asian suhteen. Eikä se muutenkaan innostu helposti: jos mulla menee jostain asiasta innostumiseen 2 sekuntia, niin tolla menee 2 viikkoa. :P Oon onneks jo tajunnut, ettei se vähennä sen sitoutumista tähän asiaan yhtään, se on vaan tasaisempi luonne. Tekee kans paljon töitä ja on stressannutkin jonkun verran, mutta selvästi vaan sen takia, että lapsella olis hyvä tilanne syntyä ja kaikki mahdollisimman hyvin.
 
Ajattelin silloin kun tätä lasta ruettiin tuhertamaan,ett sit kun oon raskaana nii parisuhde kukoistaa,mutta toisin kävi. Yritettiin n.5kk ennen kuin tärppäsi,mutta oikeastaa siinä kävikin nii että viimesen 'yrityskuukauden' aikana ei oikeestaa edes yritetty enää mut sillon se sit tärppäs.
Miehellä entisestä liitosta kaks aikasempaa lasta,tämä on mun ensimmäinen. Mies ei ole jaksanut innostua mistään hankinnoista tai tulevaisuuden suunnittelusta ollenkaan. Oon yrittäny puhua ja herättää keskustelua ensin hyvällä ja lopulta pahalla kun en saa mitää irti.
Kyllä varmasti hormoonitkin vaikuttaa,mutta kaikkee en niiden piikkii laita. Seksi loppui kun seinään miehen toimesta. Mulla kyllä vielä haluja ois ja sekös pistää myös pinnan kireelle.
Oon laukonu suutuspäissäni miehelle sellasia asioita päin naamaa mitä en KOSKAAN vois sanoo kellekkää.
Oon hommanu tähän mennessä kaikki vauvan hankinnat ite. Luulen että se ei edes tiedä minkälaiset vaunut ja vehkeet meillä jo on. Harmittaa. Toivon kuitenkin että asiat loppua kohden muuttuis. Ystävistä on ollu paljon apua kun ne on kuunnellu mutta harmittaa kun ei oo pystyny oman puolison kassa tätä kaikkea jakamaan.
 
Me varmaan yritetään sijoittaa kaikenmoiset hankinnat vasta rakenneultran jälkeen, nyt ollaan vieläkin vähän varpaillaan ja ihmeissään koko asian kanssa. Ei meilläkään tosiaan mies oo mitenkään innostunut mistään hankinnoista tms, mutta mulle se on aika sama, kun oon ite ottanut selvää et millaset vaunut haluan ym. Osallistuu sit kyllä ja sanoo mielipiteensä kun tarpeeks monta kertaa kysyy. :D
Voihan se olla et sun mies oottelee pidemmälle ennen ku koko asia alkaa konkretisoituu sille?

Mulla ei oo vieläkään oikein mitään haluja, aika aseksuaali fiilis. Mut silti alkanu kiukuttaa se, kun miestäkään ei enää tunnu kiinnostavan. :D
 
Mäkin oon oikeestaa kaiken vasta rakenneultran jälkee hankkinu,paljon helpompaa ostella kun tietää kumpi tulee :) tänä päivänä kun on kaikkee ihania vauvojen ja lasten vaatteita!! Oisin vaan halunnu miettiä yhdessä. Hänellä kun kuitenkin on jo kokemusta näistä,mulla ei. Ehkä se siinä onkin että toinen ei jaksa innostua enää kun ei vauva hänelle ensimmäinen ole. Mutta toivon hartaasti että kun tytsy putkahtaa maailmaan,siitä tulee isin rinsessa :)
mä aatelin eka kun seksi väheni,että se johtu siitä kun saatiin tietää raskaudesta(ihan niiku sitä oltais harrastettu pelkästää vauvan takia). Sit aattelin että se johtuu siitä et mies luulee jotenkin vahingoittavansa vauvaa. Seuraavaks ajattelin että mun pyöristyneessä ulkomuodossa on vikaa ja lopulta kuvittelin jo toista naista ja ajattelin että 'nyt se alko,seksiä kerran vuoteen-loppuelämä'. :D itteeni nyt kyllä jo vähän naurattaa lukee tätä mut sillo ei naurattanu. Sillo kun seksittömyys ei oo kummankin valinta ja varsinkin kun siitä yrittää keskustella ja etsiä syytä siihen,nii kyllä se pistää ainakin mulla mielikuvituksen laukkaamaa ja pinnan kiristyy :/
 
Meillä onneks mies haluaa olla mukana päättämässä kaikesta. Hankinnat tehdään vasta syksyllä. Mies on tosi suojelevaanen mua kohtaan, mitään en saa nostaa, ja ku se laitto koirallempunkkipannan ku mä en saa koskea siihen nii en olisi edes saanu silittää koiraa etten vaan altistu aineelle :D
 
Ääh, noniin. Rehellinen rakkaani meni sit sanomaan että musta tulee automaattisesti sotanorsu. No itkuhan siitä pääsi. :D En ollut hirveästi osannut ajatella asiaa siltä kannalta, että muutun suohirviöksi ajan mittaan.

Lohduttaudun selaamalla vauvanvaatteita netistä. Onneks raskaudesta saa palkinnoksi ikioman vauvan, ni leviäminen tai perseen repeäminen ei oo maailmanloppu.
 
Eilen oltiin kirpparilla ja yhdessä kierreltiin ja katseltiin ja osteltiin vaatteita vauvalle. Ajattelin jo että mitenköhän mies jaksaa mutta hyvin meni :D Yhdessä päätettiin kaikki. jeeejee:)

Itsellä kun on ensimmäinen vasta tulossa niin ei tietenkään ole kokemusta miehen isäksi kasvamisesta, mutta ainakin kuuleman ja lukeman perusteella monelle tuntuu iskevän se isyys päälle vasta sitten kun vauva syntyy. :)
 
Meillä ainakin on parisuhde pysynyt aikalailla ennallaan. Ollaan aina oltu aika avoimia toisillemme, eikä se oo muuttunu. Enemmän toki ollaan erikseen, koska meillä on rakennusprojekti samaan aikaan ja se sitoo miehen sinne... Mua se ei sinne taho päästää, on kans vähän liian suojelevainen kun esikoista vasta odotetan.. :) Tosin toi projekti vaikuttaa siihen, että minä pääasiassa katselen kaikkea vauvaan liittyviä juttuja, toki jutellaan niistä aika yhdessäkin. Muutamia vaatteita oon ostellu pikkuiselle, mutta sovittiin kans, et sitten vasta rakenneultran jälkeen ruvetaan hankkimaan tavaraa. Mä ainakin koen, että miehestä on kuitenkin tosi iso tuki tässä. Varsinkin kun molemmille on ensimmäinen lapsi, niin tuetaan aikalailla toinen toistamme tässä :) Ainakaan vielä en koe, että mitään negatiivista tästä ois seurannu parisuhdetta ajatellen. Sen kyllä sanon, että ne jotka suunnittelee raskautta, niin ehkä ei kannata olla rakennusprojekti samaan aikaan. Toisaalta harmittaa, että mies saa nauttia liian vähän tästä raskausajasta.
 
Meillä on tämmönen 1800-luvun talo ja pihapiiri projektina tässä alla kokoajan. :D Asutaan samalla ja tehdään sitä mukaa kun rahaa ja motivaatiota kertyy. Saas nähdä miten kamalaa elämästä sitten tulee, kun keksitään alkaa availemaan lattioita, onneks siitä ei oo nyt ainakaan vuoteen vielä pelkoa. Nyt rempataan onneks enemmän ulkona ja suunnitellaan kylppäri- ja keittiöremppaa. Taloaki pitäis maalata (annoin itelleni luvan maalata pellavaöljymaalilla ja keittomaalilla ulkotiloissa ku ne on suht luonnollista kamaa kuitenki). Mut tää taloprojekti on kyl enemmän sitonu meitä yhteen ku haitannu parisuhdetta. :D Eli lepposaa remppaamista uskallan kyl suositella, tää on tällanen yhteinen intohimo. Nyt vaan ärsyttää ku en ite pysty ihan kaikkea tekemään, onneks sentään suunnittelussa ja työnjohtajana saan olla mukana.
 
Me on päästy nyt muuttaan yksiöstä kaksioon, ja tuntuu että parisuhdekin voi nyt tosi hyvin :) ja ehkä noi pahimmat alun hormonimyrskytkin on vähän tasaantunut. Mut oon vaan tosi onnellinen tällä hetkellä. Mulla on ihana mies ❤️ Ja nyt on jotenkin ollut yhdessä ihana laittaa kotia, kun tiedetään, että tää on se koti mihin sit saadaan omat vauvat :) mies on ollut muutenkin niin huomaa ainen ja hellä ja rakastava ja ihana viimeaikoina. Kai sekin on nyt vähän uskaltanut innostua kun viime ultrassa oli kaikki hyvin ja mun mahakin on jo nätisti pompsahtanut esille :)
 
En tiijä mistä meillä tuulee, mutta tässä on useampana päivänä ollut ruoka valmiina, kun tuun töistä kotiin :grin Ja yks pv oli siivottu melko perusteellisesti. Ton ruokajutun sinänsä ymmärrän, kun mies on välillä vähän huolissaan mun syömisistäni, joten kait se yrittää varmistaa, että ravintoa saan riittävästi ja terveellistä.
 
Meilläkin ehkä hieman ryhdistäydytty :) käytii yhdessä pinnis ostamassa. Alku tämäkin! :)
 
Mun on pakko olla vähän nyt oksettava ja kehua omaa ukkoani maasta taivaaseen. Se on alusta asti ollu tosi suojelevainen ja huolehtivainen, pilkkonu kylmiä hedelmiä ja kantanu sohvalle silloin kun oli vielä pahan olon pauloissa, käyny kaupassa jos on tullu joku pakottava tarve saada jotankin tiettyä suuhunsa jne.

Se haluaa (jopa useemmin kun minä!) kuunnella vauvaa kotidopplerilla ja on netistä tsekkaillu jo vaunuja ja turvaistuimia. Kavereilleen on innostuneena kertonu, ja ovat kuulemma "isäbondailleet" muiden sellaisten kanssa, joilla kanssa odotetaan.

Söpöintä musta on ehkä se, että se haluaa kosketella ja kuunnella kasvavaa kumpua joka päivä, ja juttelee mahalle myös. Tuntuu, että muutenkin läheiset ja rakastavat välit on tässä vaan vielä lähentyneet. Yhdessä ollaan seitsemättä vuotta, joista tässä kuussa tulee kaks vuotta naimisissa.

Anteeks ällörakastunu vuodatus.:spamani
 
Pihlaja Ei tarvitse pyydellä anteeksi! On ihana lukea, että onnea riittää ja että mieskin löytää itsestään isämoodin jo raskausaikana! Ja ennen kaikkea, että hänelläkin on ihmisiä, joiden kanssa jakaa suuren elämänmuutoksen aiheuttamia tapahtumia :)
 
Pihlaja, ihanaa. Meilläkin on nyt mies tässä viime päivinä alkanut silitteleen mahaa ja jopa välillä heittää kommenttia mahan suuntaan. Tuntuu itsestä mukavalle kun mies huomaa muutakin kun kasvavat tissit :D
Ollaan tässä muutenkin touhuttu nyt yhdessä kaikenlaista, niin ollaan ku mitkäki ällöt vasta rakastuneet. Ja tuo mies se osaa välillä heittää sellasta kommenttia et meen ihan hiljaseks ku se osaa oikeella hetkellä sanoo just mitä pitääki.
 
Kylläpäs jotenkin tuli tarpeeseen... esikoinen lähti anoppilaan maanantaina ja viipyy siellä perjantaihin asti. En ajatellut asiaa sen paremmin, kuin että saanpahan rauhassa siivoilla ajatellen viikonlopun pojan synttäreitä ja voin muutenkin ottaa lunkisti. Pojalle viikko on silkkaa juhlaa kylpyläreissuineen ja peli-iltoineen serkkupojan kanssa.
Mutta kas kun tää rauhallinen yhteinen aika taisi tulla ihan tilaukseen. Ollaan miehen kanssa saatu rauhassa jutella, käydä kävelyillä ja halailla. Sängyssä maattiin aamusella ja tirriäinen masussa jotakin venytteli niin mies kovasti yritti tuntea jotakin vatsan päältä, mutta eihän ne hennot liikkeet vielä masun päältä tunnu. Mutta siis on ollut tosi kiva vaan olla yhdessä, sen suuremmin tekemättä mitään.
 
Itseä huvitti pari päivää sitten, kun mies laittoi päänsä mahan päälle ja yritti tunnustella vauvaa. Itsehän en ole vielä tuntenut mitään liikkeitä, niin sillä tuo tilanne hymyilytti. Mies odottaa jo kovasti, että saisi tuntea pienen potkut, tosin siihen taitaa mennä vielä aika kauan. :D

Piikkipensas: Kuulostaapas ihanalta tuo, että olette saaneet miehenne kanssa viettää laatuaikaa yhdessä. :) Ja eihän sitä aina tarvitse kauheasti olla paljon tekemistä vaan itselle ainakin riittää, että mies on läsnä ja saa jutella ja olla ihan rauhassa.
 
Itseä huvitti pari päivää sitten, kun mies laittoi päänsä mahan päälle ja yritti tunnustella vauvaa. Itsehän en ole vielä tuntenut mitään liikkeitä, niin sillä tuo tilanne hymyilytti. Mies odottaa jo kovasti, että saisi tuntea pienen potkut, tosin siihen taitaa mennä vielä aika kauan. :D

Piikkipensas: Kuulostaapas ihanalta tuo, että olette saaneet miehenne kanssa viettää laatuaikaa yhdessä. :) Ja eihän sitä aina tarvitse kauheasti olla paljon tekemistä vaan itselle ainakin riittää, että mies on läsnä ja saa jutella ja olla ihan rauhassa.
 
Itseä huvitti pari päivää sitten, kun mies laittoi päänsä mahan päälle ja yritti tunnustella vauvaa. Itsehän en ole vielä tuntenut mitään liikkeitä, niin sillä tuo tilanne hymyilytti. Mies odottaa jo kovasti, että saisi tuntea pienen potkut, tosin siihen taitaa mennä vielä aika kauan. :D

Piikkipensas: Kuulostaapas ihanalta tuo, että olette saaneet miehenne kanssa viettää laatuaikaa yhdessä. :) Ja eihän sitä aina tarvitse kauheasti olla paljon tekemistä vaan itselle ainakin riittää, että mies on läsnä ja saa jutella ja olla ihan rauhassa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top