Parisuhde ja raskaus

Mä oon nyt ollu viikon kinuumassa. Aamulla kinuan ilallla kinuan ja välillä oon yöllä heränny ja kinunnu. :eek: ja mies on arvostanu mua kun oon keskellä yötä alkanu herättään sitä. :D
 
Mulla oli synnytyksen jälkeen ihan mielettömät himot ja tosi tuskaa odotella ku ei alapäätä meinannu kestää edes itse koskea. Onneks miehelle oli iloa sit muuten. Oksitosiinihuumaa ekat viikot :P On mullakin ny vähemmän haluja ku normaalisti mut tosiaan lähinnä väsymys tekee sen että ei vaan jaksa. Päiväsaikaan tekis mieli vaan ku laps nukkuu kainalopäikyt ni ei onnistuis vaikka mies oiskin kotona.
 
Joskus oon itsekin kiukuspäissäni miettiny, että voi vitsit, kun tuo mies osaa olla ärsyttävä, jos hän ei oo tehny just niinku olisin halunnut esim. Käynyt kaupassa. Kiukunpuuskan mentyä ohi oon todennut, että kyllä tuo mun mies joutuu oikeesti aika paljon kestämään, kun oon kiukkuinen ihme syistä ja valitan kaikesta esim. Siitä, kun en halua syödä mitään, vaikka nälkä olis tai kun väsyttää. :D Eilenkin mies oli tehnyt mulle iltaruokaa, niin totesin vaan, että ei mun tee mieli yhtään ja loppujen lopuksi olihan mun pakko vähän maistaa sitä ruokaa. En itse voisi kyllä olla naimisissa samanlaisen tyyppisen ihmisen kanssa minkälainen itse oon, kun oon vähän turhan herkkä ja suutun välillä turhan helposti ja kiukkuinen välillä, kun mulla olis uhma menossa. :D Onneksi mies on rauhallisempi, niin se jaksaa mua. ;)
 
Varmaan johtuu raskaudesta ja hormoneista, mut mies ärsyttää koko ajan, ärsyttää ku on kotona ja vielä enemmän ärsyttää ku ei oo kotona. Viikonloppuna miulta tuli kunnon avautuminen kaikesta. Miuta lähinnä stressaa rahatilanne ja se vaikuttaa parisuhteeseen. Välillä miettiny et helpompaa ois ku kumpiki elättäis ittensä eri osoitteissa, mut eihän se oo ratkasu mihinkään ja lapsi kärsis siitä vielä enemmän ku koko ajan äreästä äitistä. Avautuminen puhdisti ilmaa, pitäis enemmän vakavasti puhua asioista eikä vaan nalkuttaa. Ymmärrän et mies on väsyny töistä, töistä tullessa rojahtaa sohvalle ja loppu illan watsappailee kaverinsa kans sen tinder juttuja. Tästä on tullu miulle semmonen tunne et miestä ei kiinnosta perheensä tippaakaan. Miulle on tärkeetä, et ainut aikuiskontakti päivän aikana kuuntelis aidosti ja kiinnostuneesti miuta. Mut ei mies kuuntele ikinä mitään, mitä sille puhun, vastaus joka juttuun on häh. Nalkutus on ainut, mikä menee perille. Että olis tässä avioliitossa parantamisen varaa..

Seksihalut miulta katos esikoisen odotukseen eikä ne oo vieläkään palannu, esikoinen on 1 v. Alkaa olla ongelma ku miehellä on halut ennallaan, ennen esikoisen odotusta oltiin ku mitkäkin kanit :grin
 
Mies raukka kun mulla ei kanskan haluja oo olenkaan. Nyt pikkuhiljaa on alkanut vähän tekeen mieliki, mutta joko mulla on paikat vaan niin herkillä tai sit jotain muuta häikkää, kun ei vaan pysty, sattuu niin hemmetisti. Pari päivää lääkäri neuvolaan, täytyypä ottaa asia puheeksi.
 
Mulla on limakalvotkin olleet koko raskauden kyllä ihan kuivat, liukkaria kehiin.
 
Joo, hermot menee ja ärsyttää. Välillä taas on ihan umpirakastunut. Ja kun miehen kaikki huomio menee mm-lätkään, ja jään itse paitsiolle, sen kyllä huomaa. Seksiä on ollut kerran kahden kuukauden aikana, kiristää varmaan sekin. Mies on ihan haluton (eka lapsi ja naisen raskaus hänelle, ei varmaan edes uskalla ajatella). Että leppoisaa viikonloppua odotellessa... Oon kyllä niin kiree, että ajatuksetkin muuttuu ihan lapsellisiksi. Äh...
 
Muistan miten esikoista odottaessa pelkäsin, että mies ei enää näe mua naisena vaan vain raskaana naisena tai äitinä. Ihan turha pelko. Miehen mielestä raskaana oleva nainen on ehkä kuuminta ikinä, tai siis ainakin minä olin miehen silmissä äärimmäisen haluttava ja kaunis. Ainut, että pelkäsi aluksi satuttavansa joko mua tai lasta. Se taitaa se yleisin pelko miehillä ollakin.
 
Sama on nyt mun miehellä piikkipensas! Haluaas koko ajan, itte ei pysty niin usein edes antamaan.. Ja mies pitää muutenki hyvästä vaikka kiukkuulen sille. Onneks se jaksaa ♡
 
Meillä mies on todennut, että kyllä mä oon raskaana ollessa ollut yhtä haluttava mitä aiemmin ja ei noista mun isontuneista tisseistäkään haittaa ole. :D Ja meillä jäänyt petipuuhat vähemmälle, kun miestä pelottaa, että hän satuttaa vauvaa. Oon kyllä yrittäny vakuutella, että ei se vauva siitä mitenkään kärsi. Ja kokonaisuudessaan tää raskaus on kyllä lähentänyt meitä tosi paljon. :)
 
Meilläkin mies on ihan onnellinen mun kuppikoon kasvusta, minä en ehkä niinkään. H-kuppi olisi kyllä ihan riittänyt.
 
Meillä ei oo kyllä suhde ja välit sen enempää lähentyneet kun ovat olleet. Tosin meillä on vuosia jo takana 11 ja kaksi lasta ennestään. Ehkä ihaninta on huomata että viellä tän kaiken ajan jälkeenkin me saadaan toisemme nauramaan ja viihdytään yhdessä. :) vaikka ollaankin eka kerran tavattu sillon 17kesäsinä :p
 
Meillä on takan yhteisiä vuosia reipas 10 ja tuo yksi jääräpää poika, mutta kyllä me ollaan taas lähennytty lisää uuden masukin vuoksi. Voi tietysti olla, että keskenmeno tuolla välissä pelästytti molempia niin pahasti, että nyt revitään rakkautta sitten isolla kädellä. Varsinkin kun tämä Turboananas päätti tulla ihan ns omasta päätöksestään.
Mutta me nyt ollaan muutenkin koko ajan ko pahaset teinit :p
 
Mun on nyt pakko vähän purkaa tänne. Meillä on periaatteessa kaikki edelleen ihan hyvin parisuhteessa: puhutaan kaikesta ja suunnitellaan yhteistä tulevaisuutta. Muutetaan tällä viikolla kaksioon ja oma kolmio ollaan ostamassa, varattu siis on ja kaupat tän kuun lopussa. Kaikki pitäs siis olla hyvin. En tiedä onko tää vaan hormonimyrskyjä vai mitä, mutta välillä musta tuntuu että mies ei oo oikein innostunut vauvoista, ja että hän olis mun kanssa vaan velvollisuudentunnosta. Mies on tosi paljon töissä ja tiedän et sil on töiden ja stressin takia pinna kireellä. Ja kai sitä harmittaa kun musta ei oikein oo seuraa niinkuin ennen. Mun mies tekee iltatöitä ja ennen aina valvottiin sit yhdessä myöhään ja myöhäisillat oli sitä parasta yhteistä aikaa. Noh nyt oon niin väsynyt, varsinkin iltaisin että meen jo monesti nukkuun ennen kun mies ees tulee töistä. En vaan pysy hereillä. Asiat pyörii vaan arjen ympärillä eikä meillä oikein oo yhteistä aikaa, että ehkä sekin saa mut tunteen ettei kaikki oo hyvin. Pelkään että jään yksin kaksosten kanssa. Sit joskus aattelen et ois helpompi ite tehdä päätös että oon yksin, kuin oottaa että mies kyllästyy ja jättää mut. Kun mun mies ei olis halunnut kuin yhden lapsen, ja meille on kaksoset tulossa, niin tuntuu välillä että mun miestä vaivaa se et tulee kaks lasta, kun se ei sellasta suunnitellut. Toki mies ei oo mitään sanonut, eli voi olla että kuvittelen vaan. Rakastan mun miestä ja haluan olla sen kanssa. Ärsyttää vaan et miks oon niin epävarma välillä kaikesta ja vaikee luottaa että kaikki olis hyvin.
 
Eiköhän Sannuliini kaikki ole ihan hyvin. Jospa miehelläsi mietityttää tulevaisuus, kun onhan se yhdenkin lapsen saaminen jo todella iso muutos. Ja muutoksia teillä muutenkin, kun muutto on tulossa. Siihen vielä päälle työstressi, niin onhan siinä jo aika paljon isoja asioita, mitkä varmasti saavat miehenkin mielen hetkeksi vakavoitumaan. Oletko keskustellut tästä aiheesta miehesi kanssa?

Ei kannata käyttää tässä vaiheessa aikaa sen murehtimiseen, että mitä jos mies kyllästyy ja jättää. Murehdi sitä sitten, jos niin tapahtuu. Eikä ole hyväksi miettiä itsekään lähtemistä oman epävarmuuden vuoksi. Yksi laatikko kerrallaan auki. Nyt muutto ja raskaudesta nauttiminen. Lasten syntymä ja uudenlainen elämäntilanne. Kyllä ne asiat varmasti ajallaan selviävät. Levätkää ja puhukaa. Ja jos kovin tuntuvat voimavarat hupenevan ja elämänmuutos mietityttävän, niin rohkeasti asia puheeksi neuvolassakin. Siellä on ihmisiä sitä varten, että teidän perhe saisi kaikki mahdolliset eväät suureen muutokseen.

Kyllä se siitä :)
 
Kiitos Tuutunen :) näinhän se taitaa olla, ja järjellä sen kyllä tiedän itsekin. Kai tässä tarvitsee vain vetää syvään henkeä ja antaa tuolle miehellekin vähän tilaa käsitellä omia tunteitaan. Välillä vaan alkaa miettiin ja stressaan oikeestaan ihan turhia asioita. Ja totta tuo neuvola-asiakin. Täytyypä ottaa siellä kesäkuun käynnillä puheeksi jos vielä nää asiat vaivaa. Meillä on onneks superkiva neuvolatätikin, niin sille on ainakin helppo puhua. Ja ollaan me miehen kanssa näistä asioista kyllä puhuttukin, ja siitä miten paljon elämä tulee muuttumaan. Ja kyllähän se meitä molempia ainakin jossain määrin mietityttää ja pelottaa, kun esikoiset tulossa. Vaikka iloisia vauvoista ollaankin ja eilenkin oli niin ihmeellistä nähdä pienet ultrassa, kun ne niin siellä masussa möngersi ❤️
 
Lapsen syntymä ja odotus herättää aina vähän pelkoa ja epäilyksiä. Oli se sitten ensimmäinen, toinen tai viides ja tuli niitä kerralla yksi tai kaksi. Vaikka asia iloinen ja ihana onkin, oon ainakin meillä huomannut että minä sekä mieheni käymme asioita läpi ja välillä tuntuu että toinen on jotenkin etäinen. Puhuminen auttaa. Ja kannattaa reilusti kysyä toiselta mitä hän miettii ja kertoa itsekin omista ajatuksistaan, meillä ainakin usein on huomattu että pohdimme samoja juttuja.

Meillä on nyt selvästi joku "vaihe". Molemmat ollaan kireitä ja hermo pinnassa eikö oikein löydetä syytä tai ulospääsyä. Mutta tästäkin päästään ohi ja yli, siitä oon varma :)
 
Täällä miestä vähän kaihersi kun ei voinut puhua asiasta kenellekään. Sitten kun annoin luvan kertoa mun veljelle ja miehen muille kavereille niin helpotti miehelläkin. Lähtivät kaljalle kavereitten kanssa ja kaverit oli ollut ihan innoissaan ja illan puheenaiheena vauva. Nyt on ollut paljon rentoutuneempi mies ja enemmän innolla mukana.
Me naiset kun höpötetään täällä ja tyttökavereiden kanssa ja miehet ei niinkään.
 
Sannuliini, mä kans sanoisin, että kaikki on ihan ok. Monet miehet kääntyy sisäänpäin, ihan kuin raskaana oleva nainenkin tekee, kun lapsi on tulossa. Ajatuksiaan ja tunteitaan pitää jäsennellä ja miehille se on totta kai hieman hankala vielä edes kunnolla tuumia asioita kun heille ei mikään muu ole ns konkreettistä kuin väsynyt nainen.
Paras on pitää puheyhteys auki ja sanoa, että pelottaa ja hirvittää, yleensä ne möröt on paljon pienempiä kuin omassa päässään yksin muhitellessa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top