Parisuhde ja raskaus

Piikkipensas

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Marraskuunmammat 2015
Mitenkäs teillä muilla tämä raskaus vaikuttaa parisuhteeseen/perheeseen?
Meillä on muutenkin tapana puhua kaikesta, mutta nyt puhutaan vieläkin enemmän. Kumpaakin vähän jännittää miten raskaus etenee, miten esikko tulee ottamaan uutisen ja kuinka arki lähtee taas rullaamaan.

Meillä oli suunnitelmissa kahden keskeinen Espanjan reissu, kunnes sitten plussasin. Ja aloin voida huonosti. Olisi ollut vain hieman tarve kahdenkeskiselle pitkälle viikonlopulle. Mä olen tehnyt töitä ihan hulluna viimeiset pari vuotta, joten oltais ansaittu yhteistä aikaa. Pojan kanssa ollaan hyvin vietetty perheen kesken aikaa, mä kävin pojan kanssa laivalla just ennen plussaa ja miehellä on tapana käydä uimahallissa pojan kanssa viettämässä laatuaikaa.
 
Meillä kanssa vaikuttanut mukavasti. Ollaan paljon puhuttu asiasta ja asian vierestä. Mulla ollut tunteet normia enemmän pinnassa ja voinut sitten itkeä tirautella niitä kullan kainalossa. Meillä ei siis skidejä ennestään...kesäjutut meni hieman uusiksi myös, mutta sovelletaan- onhan pikkuasukki nyt number one.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Meillä mies jostain syystä ärsyttää mua valtavasti, henki haisee yms... Pistän raskauden piikkiin :D muuten menee hyvin, puhutaan tulevaisuudesta ja mietitään asioita yhdes. Olisin kans halunnu jonku lomareissun loppukesään mutta mies ei päästä mua enää lentämään. Mies on huomaavainen ja koittaa helpottaa mun oloa, mutta itte huomaan antavani aiva liian vähä huomiota miehelle.. Mutta ehkä se ny tästä tasottuu ku sais oman olon suht normaaliksi :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Meillä parisuhde voi hyvin ja ollaan puhuttu paljon raskaudesta ja tulevaisuudesta. Oon ihmetellyt välillä, että mitä tuolle miehelle on tapahtunut, kun ei sitä oo ikinä mitään vauva asiat kiinnostanu ja nyt se juttelee niistä ihan oma-aloitteisesti. Muutenkin mies paljon huolehtivaisempi ja tekee enemmän kotitöitä. :)
 
Mä oon kanssa laittanu raskauden piikkiin sen, että miehen hengitys haisee ja sukat ne vasta löyhkääkin. Ei ennen oo tällaista ollu.. nenä toimii ylikierroksilla..

Parisuhde meillä on ollut alusta asti hyvä, mitä nyt viime vuosi on ollut minulle henkisesti rankkaa kun ei meinannut tärpätä millään. mies osasi ottaa asian rennommin.. parisuhde on parantunut raskauden myötä kun olen iloisemmalla tuulella.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Meillä menee myös tosi hyvin, mies on niin ihanan ymmärtäväinen :) Koko parisuhteen ajan ollaan puhuttu tosi avoimesti kaikesta ja sama meno jatkuu. Välillä ärsyttää kun itsellä on niin väsynyt tai turvonnut tai huono olo ja vaikka tekisi mieli halailla ja helliä niin ei vaan pysty. Tai kun mun huono olo alkaa aina illalla, päivällä on ihan normaali olo ja just ku toinen tulee töistä niin on ihan plööh.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Pii
Meilläkin menee todella hyvin. :) Mies on kyllä ollut todella ihana viimeiset viikot kun silloin oli pahoinvointia kamalasti. Mä sain levätä aina kun hän oli kotona. Ei tarvinnut siivota tai tehdä ruokaa kun mies teki kaiken. Välillä mulle tuli oikein paha mieli kun itse vaan makoilin ja toinen teki kaikki kotityöt vaikka oli töissä joka päivä.

Nyt kun olen voinut paremmin niin olen yrittänyt tehdä miehelle kaikkia hänen lempiruokia ja kakkuja ihan vaan sen takia kun hän pitänyt minusta niin hyvää huolta viimeiset viikot. <3
 
Ihana lukea, että kaikilla menee hyvin! Mä olen jotenkin niiiiin täynnä noita valitusketjuja, vaikka toki on olemassa suhteita, joissa asiat ei ole hyvin. Kerran sotkin itseni yhteen valitusketjuun ja saman tien mun sanomisia väänneltiin ja ei uskottu, koska miehet on aina sikoja. Jep. Meidän naisten kanssa vasta auvoista onkin ;)

Tuo miehen haiseminen muuten ON yleistä raskausaikana. Tai siis juuri se, että mies alkaa haista naisen nenään ihan kammottavalle. Mun mielestä oman ukon henki haisee nykyään koko ajan pahalta. Sama juttu oli esikkoa odottaessa.

Mies saa vappuna lähteä viettämään miesten kesken aikaa. Sekin tekee hyvää välillä, kun toinen ei ole paikalla ;)
 
Mä kans oon antanu miehelle omaa aikaa niin paljo ku ny haluaa, ku vielä sitä on mahdollista pitää ;)
 
Joo, mä olen kans sitä mieltä, että miehelle tekee hyvää tuulettua. Vaikka eipä tuo mun oma ukko ikinä liikaa ole ravannut missään. Ja nytkin huolehti, että pojalle on hoitopaikka toisaalla, ettei mun tarvi yökötyksien kanssa jaksaa yksin hyvin aktiivista pikkujätkää.

Mä itse olen ihan erakoitunut nyt. Tietysti tämä pahoinvointi ja väsymys vie energiaa eikä huvita. Unelmoin silti jalkahoidossa käymisestä... josko joku pv sais itestään irti ja ottas omaa aikaa.
 
Meillä myös parisuhteessa kaikki hyvin. Tuntuu että ollaan entisestään lähennytty kun on vauvat tulossa, ja kun nyt samalla ollaan ostamassa yhteistä isompaa asuntoakin. Itse kyllä myönnän että oon välillä ollut oikea hormoonihirviö. Mielialat menee miten sattuu ja kiihdyn helposti nollasta sataan sekunneissa, vaikka tiedän et pitäis välillä hengittää ja laskee kymmeneen ennen kun sanoo mitään. :oops: Mies on kyllä ollu ihanan ymmärtäväinen ja koittaa olla tukena ja ymmärtää mun tunteita. Ja pikkuhiljaa kai nää omatkin tunteet alkaa tasoittua, ja kai tässä tottuu siihenkin että kun ärsyttää niin tietää et se ärsytys voi sit ihan hetkessä unohtua. Välillä vaan stressaan liikaa että löytyykö sopiva asunto ja päästäänkö muuttaan ja mitä jos mies ei jaksakaan kattella mua kun oon välillä niin hankala. Mutta kyllä se aina jaksaa mua vakuutella että pysyy mun rinnalla, että mihinkä hän nyt tästä lähtisi. :) Mutta muuten on ihanaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja puhua vauvajutuista yhdessä :)
 
Itse olen niin kova äkkipikainen kiukkuuja että voi välillä mies parkaa! Joka päivä valitan jostain mutta hän tietää ettei sitä tarvitse ottaa tosissaan vaikka ääntäni kohottaisin. Sanon aina joskus hänelle että elä ota tosissaan mie haluun vaan marmattaa. :D muuten parisuhde hyvällä mallilla. Yhteistä aikaa on kyllä tooodella vähän. Molemmilla vuorotyöt ja sielä tuo taapero. Hän aloittaa kesän alussa tekemään pelkkää yövuoroa muutaman kuukauden. Saa nähä miten parisuhdetta koetellaan kun hän on aina väsynyt yövuoroista ja kiukkunen. Saattaa olla hermot kireellä yhdellä jos toisella...
 
Meillä oli yhdellä kohtaa tilanne, että ukko teki vain yövuoroa ja mä teen miltei pelkkää iltaa. Eli kun tulin töistä, mies lähti töihin. Ja aamulla kun mulla olis ollut aikaa niin mies totta kai nukkui työyön jälkeen. Ei siinä paljoa tullut sanoja vaihdettua, mutta kummasti se arki rullasi kumminkin ja olihan tietysti vapaapäivät olemassa.
 
Kyllä on piikkipensas tuttu tunne. Just kun esikoinen synty niin mies oli sillonkin yötöissä teki puolvuotta pelkkää yötä. Aamut ja yö heräämiset hoidin ite. Mies heräs illalla 4 aikoihin niin sit sao vähä ite hengähtää.
 
Nykyään tää työelämä on kyllä niin sekavaa. Työajat on ihan mitä sattuu ja viikonloput ei todellakaan ole enää mikään selvä vapaa. Harmittaa, ettei mm päivähoitosysteemit oikein pysy perässä ihmisten työelämän muutoksissa.
 
Meil on tullu esikoisella hampaita, oli just 1v rokotukset ja mulla on jäätävä väsymys ja lyhyt pinna jo ihan raskauden myötä, saati univelan. Mies ei ymmärrä tota mun väsymystä yhtään ja joko jää seksi saamatta tai uni saamatta ku se haluais istua sohvalla puoleen yöhön asti ennen toimintaa ja mua ketuttaa yhtäläisesti, tuplasti jos jää molemmat saamatta ku en jaksa valvoa kunnes herralle sopis. Että mulla on urputtamistakin :P

No, jokohan se ois ny alkanu tajuta tilanteen ku oon pari päivää kunnolla kiukunnu, ei oo tarkoitus vaa ku väsyttää nii ettei meinaa pystyssä pysyä ja on kuumeinen olo ihan väsymystään ni ei oikein suodatin enää toimi vaan sitä väsymystään purkaa mieheen, varsinkin ku ainaki välillisesti aika lailla senkin tekemisiin liittyy.

No, lyhyt aika tää alkuraskaus on elämästä ja kyllä se sit taas ku vauva tulee ni tsemppaa vaikka nyt puhuu lähinnä työpaikasta öljylautalla et pääsee sit pois :P Sen mielestä se o hauskaa läppää ja mä en tässä mielentilassa oikee jaksais ottaa huumorilla.
 
Heh, onpa jännää miten moni haluaa seksiä raskaudesta huolimatta: itestä on tullu melkeinpä aseksuaali raskauden myötä normaaliin verrattuna. Alkuraskaudesta jo ennen testiä mietin että mikä mua vaivaa kun ei kiinnosta yhtään. :D Toisaalta kai se on ihan luonnollistakin, mitä sitä turhia ku on jo pullat uunissa. :D
Meillä on mennyt yleisesti ottaen parisuhteen kannalta ihan hyvin: mies on tosi tasainen luonne ja mä oon muutenkin myrskyisä, niin se on tottunut. Ja herkkyyttä lukuunottamatta oon ollut raskauden aikana itekin tasaisempi ja zen. :P Nyt on ollut vähän rankempaa kun saatan itkeä melkein joka asiasta, on kuitenki ymmärtänyt kun oon selittänyt että oon vaan hormonihirviö. Alkuraskauden väsymys oli aivan kamalaa, kun en jaksanut laittaa ruokaa (ja oksetti ruoan hajukin) enkä oikein jaksanut lenkittää koiraakaan, niin mies on joutunut hoitamaan periaatteessa mut ja lemmikit, kunhan oon tarpeeks monta kertaa asiasta muistuttanut.
Nyt helpottaa jo onneks väsymyksen ja pahoinvoinnin osalta, niin jaksan jopa siivota kunnolla!
 
Mulla oli ihan mahottomat seksihalut esikkoa odottaessa. Varsinkin siinä viikoilla 15-25 tjsp. Se oli paha, kun tuli yhdellä kohtaa yhdyntäkielto päälle.
Tällä haavaa vielä etoo ja väsyttää sen verran, ettei oikein jaksa ajatellakaan mitään peiton heiluttamista. Onneksi on ymmärtäväinen ukko.
 
Mulla kans ei tee seksiä mieli, tai tekee, mutta olo on nii huono ettei pysty. Miestä käy vähä sääli ku normaalisti on sen 3-5krt/vk ja nyt ehkä kerran kahteen viikkoon :D
 
Onpahan kevyt lasku sitten siihen, kun synnytyksen jälkeen joutuu oikeasti hetken olemaan ilman :p
Silloin ei tee mieli siis todellakaan. Esikon jälkeen olin niin saakelin kipiäkin alapäästä että eka kerta jännitti ihan hulluna.
 
Takaisin
Top