Parisuhde ja raha-asiat

T

Tytt133

Oman äänensä löytänyt
Miten teillä jaetaan yhteisen talouden kulut ja menot? Itse olen alkanut miettiä, onkohan suhteessamme kaikki ihan tasa-arvoista.
Mies töissä ja saa ihan hyvää palkkaa, hänellä vielä säästöjä. itse kotona lapsen kanssa ja kotihoidon tuella. Vuokrat maksamme kummalla nyt tili sattuu tulemaan silloin ja ruuat maksamme vuorotellen. Mies kuitenkin ostelee autoja ja laittelee niihin paljon rahaa ja viimeisin ostos itselle 300e takki. Mutta ei lapselleen voi ostaa talvihanskoja, kun ei ole kuulemma vara.. Itse kyllä ostaisin, mutta minun rahat menevät jo melkein heti n. 450e kotihoidontukea nyt pitkään kestä. Mies haluaa käydä syömässä usein ulkona, mulle kyllä kelpais vähempikin. Itse saan ehkä kerran kuussa 10e rahaa omiin juttuihin jos uskallan pyytää mieheltä.
Okei paljon on hänen säästönsä ahdingossa auttaneet ja saamme ihan hyvän elämän, ei ruuasta pula. Ja hän on nyt päättänyt vielä uuden säästökeinon, että nostaa jemmaan myös oman palkkansa laskujen jälkeen ja minun rahat myös, mutta siihen en suostunut, koska silloinhan mulla ei ois yhtään rahaa. Ja kauppaan aina antaa tietyn summan ja sanoo tuolla on pärjättävä. Osa tarpeellisista jää sitten kauppaan kun rahaa on vaan tietty määrä mukana. Onko tämä ihan oikein teidän mielestä?
 
Muokattu viimeksi:
Yhteinen talous, yhteiset tilit ja yhteiset rahat. Viimeistään yhteisten lasten jälkeen eletään samaan konkurssiin, ihan sama, paljonko kumpikin tienaa.

Ensin maksetaan katto pään päälle, sitten laskut, ruoka, lasten tarpeet, säästöön ja lopuksi voi käyttää kumpikin tasapuolisesti itseensä, jos rahaa vielä on. Minun työni on hoitaa lapset kotona ja miehen tuoda leipä pöytään. Molempien työ on tärkeää, minun työtäni ei vain mitata rahassa. Emme ole kumpikaan työelämässä korkeasti palkattuja ja vaikka mies tienaa minua enemmän, ei tuloero ole kuitenkaan mikään valtava. En tiedä, olisiko tilanne eri, jos toisen palkka olisi tuhansia euroja parempi kuussa.
 
Meillä mies käy töissä ja minä käyn jos töitä löytyy, mutta nyt lapsen syntymän jälkeen jään tietenkin kotia ja lasta ja miestä hoitamaan. Tämän raskauden aikana olin töissä rv 20 asti ja hyvä niin kun oli kaikenlaisia hankintoja.

Mutta kun minä olen tuilla ja mies tienaa niin teemme niin että minä laitan tukirahoista kunnon osan miehen tilille ja hän maksaa omalta tililtään meidän koko asumisen ja laskut. Ja mitä pientä minulle jää niin saan käyttää vapaasti, mutta useimmiten minun rahat menee talon ruokaan, hygieniaan jne ja joskus harvoin vasta mihinkään hömpötyksiin kun ei sitä rahaa juuri niinkään paljoa ole.

Miehen tilille säästetään jos jotain kivaa meinataan hankkia ja käydään yhdessä ostamassa. Rahat on usein niukilla, mutta varsinaista puutetta ei ole. On ruokaa ja aina voi säästää jos on joku isompi juttu mikä on hankittava.
 
Meillä mies on hyvätuloinen ja minä olen kotihoidontuella, toki oli ennen raskautta säästöjä ehtinyt kertymään. Meillä mies maksaa laskut ja minun tuloni kuluvat siitä, että käyn kaupassa tai jos haluan ostaa itselle tai lapselle jotain silloin, kun mies ei ole mukana. Kun ollaan yhdessä, niin mies maksaa. Tällä systeemillä molemmilla on aina rahaa riittänyt niin, ettei tarvitse kummankaan kituutella eikä pyytää toiselta. Ensimmäinen kotihoidontukivuosi meillä oli sellainen että päätettiin yhdessä ettei osteta mitään ylimääräistä, vieläkin ollaan kyllä laiskoja kuluttajia.
 
Minun tuloni menevät myös laskuihin ja ruokaan.. Välillä vaan tuntuu pahalta kun mies valittaa, ettei jaksas elättää meitä, että meihin kuulemma menee hänen rahansa :sad001 Olen kyllä sanonut, että voin kyllä mennä töihin jos hän jää vähäksi aikaa vielä lapsen kanssa kotiin, mutta sekään ei käynyt eikä hän vielä tahdo lasta laittaa hoitoon enkä kyllä itsekkää raskisi..

Minä kuitenkin kotona teen melkein aina ruuat, hoidan lapsen ja teen suurimman osan kotitöistä, välillä tuntuu, että itse en saa mieheltä arvostusta yhtään, että helppoohan mulla kuulemma on kotona vaan olla, kun mies käy töissä.. Kyllä se lapsen kanssa oleminen melkein välillä työstä käy.

Mies käy salilla johon menee se 45e/kk ja mulla siis ei saisi olla ollenkaa maksavaa harrastusta, koska mulla ei oo vara siihen... En paljoa pyytäisi jos vaikka edes krt viikkoon /pariin uimassa saisi omaa aikaakin :sad001 Mies sanoo, että kuhan meet töihin niin sit saat harrastaa.. välillä tuntuu niin epäreilulta..
 
Muokattu viimeksi:
Tytt133 sanoi:
Minun tuloni menevät myös laskuihin ja ruokaan.. Välillä vaan tuntuu pahalta kun mies valittaa, ettei jaksas elättää meitä, että meihin kuulemma menee hänen rahansa :sad001 Olen kyllä sanonut, että voin kyllä mennä töihin jos hän jää vähäksi aikaa vielä lapsen kanssa kotiin, mutta sekään ei käynyt eikä hän vielä tahdo lasta laittaa hoitoon enkä kyllä itsekkää raskisi..

Minä kuitenkin kotona teen melkein aina ruuat, hoidan lapsen ja teen suurimman osan kotitöistä, välillä tuntuu, että itse en saa mieheltä arvostusta yhtään, että helppoohan mulla kuulemma on kotona vaan olla, kun mies käy töissä.. Kyllä se lapsen kanssa oleminen melkein välillä työstä käy.

Mies käy salilla johon menee se 45e/kk ja mulla siis ei saisi olla ollenkaa maksavaa harrastusta, koska mulla ei oo vara siihen... En paljoa pyytäisi jos vaikka edes krt viikkoon /pariin uimassa saisi omaa aikaakin :sad001 Mies sanoo, että kuhan meet töihin niin sit saat harrastaa.. välillä tuntuu niin epäreilulta..
Click to expand...

No huh huh, kuulostaa kyllä todella epäreilulta! Miehesi ei näytä oikein käsittävän, mitä perhe tarkoittaa. Ja todellakin kotona olo käy työstä! Olen itse päivät lasten kanssa kotona ja teen usein illat töitä, ja kyllä se työnteko tuntuu usein helpommalta. Todella ikävää jos miehesi ei sitä arvosta. Ja jos hän ei halua jäädä kotiin eikä toisaalta laittaa lasta hoitoon, niin silloin hänen pitäisi kyllä ajatella tienaamiaan rahoja enemmän yhteisinä ja mahdollistaa myös sinulle harrastaminen ym. Sinähän kotona olemalla mahdollistat sen, että hän voi käydä töissä.
 
Tytt133 sanoi:
Minun tuloni menevät myös laskuihin ja ruokaan.. Välillä vaan tuntuu pahalta kun mies valittaa, ettei jaksas elättää meitä, että meihin kuulemma menee hänen rahansa :sad001 Olen kyllä sanonut, että voin kyllä mennä töihin jos hän jää vähäksi aikaa vielä lapsen kanssa kotiin, mutta sekään ei käynyt eikä hän vielä tahdo lasta laittaa hoitoon enkä kyllä itsekkää raskisi..

Minä kuitenkin kotona teen melkein aina ruuat, hoidan lapsen ja teen suurimman osan kotitöistä, välillä tuntuu, että itse en saa mieheltä arvostusta yhtään, että helppoohan mulla kuulemma on kotona vaan olla, kun mies käy töissä.. Kyllä se lapsen kanssa oleminen melkein välillä työstä käy.

Mies käy salilla johon menee se 45e/kk ja mulla siis ei saisi olla ollenkaa maksavaa harrastusta, koska mulla ei oo vara siihen... En paljoa pyytäisi jos vaikka edes krt viikkoon /pariin uimassa saisi omaa aikaakin :sad001 Mies sanoo, että kuhan meet töihin niin sit saat harrastaa.. välillä tuntuu niin epäreilulta..
Click to expand...

Huh ku alko suututtaa tuota lukiessa, miten kukaan voi oikeesti ajatella noin! Miehes joutais tosiaan pyörittämään ite kotia vähäksi aikaa yksin niin ymmärtäis että mikä määrä työtä siinä on suhteessa siitä saatavaan rahalliseen ”ansioon”..
 
Tosi epäreilua, Tytti. Todellakin jokaisen miehen pitäisi hoitaa jonkin aikaa lasta kotona, jotta tietäisi, kuinka vaativaa ja väsyttävää se on. Ei siinä pidetä lakisääteisiä kahvi- ja ruokataukoja, vaan parhaimmillaan se on 24/7-työtä. Plus että on antanut kehonsa pitkäksi aikaa vauvan käyttöön ja laittanut omat tarpeet ja mielihalut sivuun.
 
Ai niin, unohdin vastata kysymykseesi, kun kuohutti niin. :angry4

Meillä notkahti molemmilla tulot, kun mies ryhtyi opiskelemaan samaan aikaan kun itse jäin hoitovapaalle. Molemmilla menee kaikki rahat, mitä saadaan. Yhteen hiileen puhalletaan ja ollaan jo tehty säästämisestä taidetta. Käydään esim. tankkaamassa Venäjällä, koska se on paljon halvempaa. Käyn kunnallisella kuntosalilla, joka maksaa vain 45 € vuodessa. Nyt ihmetyttää, kuinka paljon tulikaan törsättyä itseensä ennen lasta. :wideyed:

Onneksi säästin kaikki lapsilisät mitä sain ennen kotihoidontuelle jäämistä, niin niistä rahoista ollaan saatu hankittua turvaistuin ja muuta, mitä lapsi tarvitsee. Suosittelen sitä lämpimästi muillekin!
 
Miehesi ei kyllä yhtään näy tajuavan että te olette perhe, lapsi on myös hänen ja myös hänen kuuluu lapsi myös elättää, vaatettaa, hoitaa. Kotona olo käy todellakin työstä, miehesihän voisi kokeilla sitä vaikka viikonlopun. Lähdet itse jonnekin. Ja ilmaiseksi, vaikka vanhemmille, ystäville niin ei miehesi pääse siihenkin kuittailemaan. Joku nainen ei ollut tehnyt kotona mitään kun mies oli sitä mieltä että toinen vaan kotona lasten kanssa lomailee. Olihan miehellä iskenyt hätä kun oli nähnyt kodin ja lapset töistä tullessa!
 
Jos mies ei asuisi teidän kanssanne yhdessä ja olisi etävanhempana, maksaisi hän sinulle elatusmaksuja. Samalla tavallahan hän on elatusvelvollinen myös lähivanhempana ja samassa taloudessa asuessa. Aviopuolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan, tosin et kirjottanut, mikä teidän liittonne on..
 
Todella epäreilua Tytti! Kodin ja lapsen hoito käy todellakin töistä ja on vielä pahimmillaan 24/7 hommaa kun miehellä on oletettavasti rajattu työaika. Kyllä pitäisi olla työnjako niin että työssä käyvä maksaa perheen menoja enemmän! Yhteinen perhe, yhteiset tulot ja menot. Ei tosiaankaan kuulu mennä noin että mies käyttää itseensä paljon rahaa ja nainen joutuu jättämään jopa tarpeellista kauppaan. :angryfireEnsin ruoka ja lapsen vaatteet yms, sitten vasta vanhenpiev harrastukset ja molemmilla pitäisi olla oikeus harrastaa riippumatta siitä kumpi käy töissä.

Meillä ei kummallakaan ole kovin suuret tulot, mutta tullaan toimeen. Kumpikin maksaa niin kaupassa kuin laskujakin ja kumpikin saa käyttää rahaa kohtuudella itseensä.
 
Vähän OT, mutta jos toisella puolisolla on isommat tulot, joista jää säästöön, niin silloin pitää säästää MOLEMMILLE vanhemmille omiin säästökohteisiin, omiin nimiin. Usein vain näkee, että miehellä on säästöjä nimissään ja nainen on maksanut omasta pussista elämistä. Tietysti jos on säästöjä jo ennen naimisiin menoa ja perheen perustamista, niin nämä rahat ovat erikseen. Mutta perheenä pitäisi säästää molemmille vanhemmille yhdessä, vaikka puolisoiden tulot olisivatkin kovin erilaiset.

Tytti, laita miehesi koville! Perhe on perhekokonaisuus! Eivät miehesi tulot ole enää hänen henkilökohtaisia tulojaan. Minä en katsoisi tuollaista menoa päivääkään. Sinä teet arvokasta työtä lasten, kodin ym. ja tähän voi miehesi osallistua omalla osallaan vapaa-aikanaan sekä rahallisesti tukemalla koko perhettä. Hänen pitäisi kasvaa aikuiseksi myös ajattelutavaltaan. Toinen huomio, on että miehen pitää olla mukana ostamassa ruokaa/lasten vaatteita. Näin hän näkee, mitä ne maksaa.
Lähiömutsi kirjoitti aiheesta blogiinsa juuri viime kuussa. Siellä on hyviä huomioita. Kannattaa lukea myös kommentit:
https://lahiomutsi.fi/2018/10/30/raha-parisuhteessa/
 
No ei mene oikein noin! Lapsi on teidän yhteinen ja samoin hänen kulunsa ovat teille yhteisiä. Miehellesi tekisi hyvää olla vähän aikaa kotona ja katsoa sitten uudelleen, millaista se on, saattaisi arvostaa vähän enemmän. Minulla olisi jo täysin käpy palanut ja ukko pistetty jäähylle, jos tuollaisia menisi laukomaan! Tosin nämä asiat on puhuttu halki jo ennen kuin lasta alettiin yrittää ja minulla on sen verran säästöjä itsellänikin, että on luottavainen olo tulevaisuuteen.

Me kylläkin laitetaan asuntolaina lyhennysvapaalle joksikin aikaa, että pystyn sitten olemaan pitempään kotona, ilman että säästöistä joutuu syömään hirveästi. Mieheni pystyisi lyhentämään lainaa myös osuuteni, mutta saadaanpahan vähän joustoa talouteen, korotkin ovat vielä niin alhaalla, että menköön. Mies maksaa myös enemmän kotitalouden kuluja, koska tienaakin about neljä kertaa enemmän. Jos mies haluaa jäädä vielä hoitovapaalle, menee tämä sitten toisin päin..

Tsemppiä, yritä saada miehesi ymmärtämään tilannetta myös sinun kannaltasi!
 
Meillä minä itse tienaamaan enemmän ja maksan yksin meidän perheen asumiskulut, vakuutukset, matkustamisen ja teen isommat kauppahankinnat. Miehelle jää oma puhelinlasku ja bussikortin lataus jotka hän hoitaa ~50e ja sitten hän tekee arkena päivittäisiä kauppaostoksia, mutta minä laitan näitä ostoksia varten hänen tilille rahaa (itse en jouda kauppaan). Minä myös olen tykännyt säästää omalle tilille rahaa, mutta miehen kanssa on nimenomaan sovittu, että vaan minä säästää rahaa ja laitan sitten hänelle rahaa aina hänen pyytäessä. Mies ei ole mikään paras säästäjä ja minä taas haluan säästää pahan päivän varalle :)

Mutta ehdottomasti taloutta täytyy pyrkiä tasaamaan yhteisessä taloudessa. Kauheaa vallan käyttöä sellainen ettei toinen saa tehdä vapaasti mitään kun rahaa ei ole.
 
Meillä on yhteinen ns taloustili, jolta myös lainanlyhennys lähtee automaattisesti. Minä siirrän sinne 80-90% palkastani, ja maksan sieltä kaikki laskut. Mies käy ruokakaupassa ja maksaa ostokset meidän yhteiseltä tililtä. Hän saa alle 300€ kotihoidontukea kuukaudessa, joten niillä rahoilla maksaa omissa nimissään olevat laskut. Ylimääräiset kulut menevät sitten säästöistä, esim jos haluan ostaa lapsille merkkivaatteita tai muuta "turhaa". Sama homma miehellä, jos käy jossain kavereiden kanssa tai salilla niin maksaa omistaan.

Edit: miehellä olisi siis mahdollisuus tehdä keikkatöitä, mutta käyttää mieluummin säästöjään. Kaikki perheen kulut ja tarpeelliset vaatteet maksan kuitenkin minä, joten taloudellista pakkoa ei ole koskea säästöihin.
 
Jonkun mielestä tämä oli väärin tehty, kun aikoinaan työssäkäyvänä laitoin rahaa toiselle tilille säästöön. Se oli pahanpäivänvara, asunnon käsiraha, ja mitä vielä ja lopulta siitä tuli pieni lisä kodinhoidontuen päälle kun olin lapsen kanssa lähes kolme vuotta kotona. Tietenkään mitään isoja hankintoja en pystynyt tekemään, mutta oman osuuteni lainasta (meillä on erilliset lainat), omat laskut ja pieniä hankintoja lapselle pystyin tekemään ja maksamaan. Mies kävi kaupasta hakemassa isommat ostokset ja minä täydensin hakemalla maitoja ja muuta pientä.
Näin kummallakin oli rahaa käytössä ja kummallekaan ei tullut tunnetta että "aina mun pitää maksaa" tai "sä et koskaan maksa mitään".
Nykyään meillä on molemmilla kutakuinkin yhtäsuuret tulot. Taloustilille siirretään tarpeen mukaan rahaa ja sieltä maksetaan sähköä, nettiä ym. Myös isompia hankintoja.
 
Molemmat laittaa saman summan yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki laskut, lainat yms. Ruokakaupassa käyn yleensä minä ja ostan suurimmaksi osaksi lasten vaatteet. Lapsilisät tulee minulle.
Jos toinen pienillä tuloilla niin sillon niistä siirtää suurimman osan laskuja varten, mutta kuitenkin niin että myös omaa rahaa jää turhuuksia varten.
Ja rahat on yhteiset, mutta mies käyttää enemmän rahaa turhuuksiin ja itse taas mielummin säästän, joten jos tulot suunnilleen samat, niin laitetaan laskut puoliksi.
 
Näen asian niin että vakiintuneessa parisuhteessa on yhteinen elämä (perhe, lapset), minkä vuoksi myös talous tuloineen ja menoineen on yhteistä. Yhteinen tili ja yhteiset pelisäännöt rahan käyttöön. Se helpottaa arkea niin paljon, etten enää vaihtaisi takaisin omiin tileihin. Se osoittaa luottamusta puolisoon, lisää avoimuutta ja helpottaa perheen raha-asioiden hallintaa kokonaisuutena.

Meillä on yhteinen Käyttötili mistä maksetaan kaikki kulut (myös henkilökohtaiset) ja molemmilla on maksukortit liittettynä yhteiseen tiliin. Kaupassa ei tarvitse miettiä: "kumpi maksaa ostokset tälläkertaa", koska kaikki menee yhteisistä rahoista. Myös sähkö-, vesi-, lääkäri- ym laskut kaikki maksetaan yhteiseltä käyttötililtä. Aina ostaessa pitää siis miettiä koko perheen taloutta, ei vain omaa tilipussiansa, yhteinen tili ohjaa ajattelemaan siten.

Lisäksi meillä on yhteinen Säästötili: Molemmat siirtävät aina palkkapäivänä omilta tileiltään kaikki rahat yhteiselle säästötilille. Näin voidaan yhdessä nähdä paljonko meidän taloudella on rahaa ja myös menot on helppo molempien nähdä - ei tarvitse kysellä vähän väliä toiselta: "paljonko tililläsi on rahaa".

Isommat henkilökohtaiset hankinnat suunnitellaan yhdessä (esim jos haluaa hankkia 200e kengät tms.), että onko nyt oikea taloudellinen hetki ostaa sellaiset vai pärjääkö vielä nykyisillä. Ollaan toki molemmat melko säästeliäitä rahankäyttäjiä. Vertaisin yhteistä rahaa yhteisiin arkiaskareisiin: eihän pyykkejä tai tiskejäkään jaotella että jokainen pesköön omansa, vaan yhteiset perheen pyykit ja tiskit koneessa pyörii, että samaa yhteistä taloutta se rahakin on. :Winking Face:
 
Muokattu viimeksi:
Takaisin
Top