Parisude ja uusi tulokas.

L

Loisto

Satasella mukana keskusteluissa
Oisi mukava avata keskustelua parisihteesta ja siitä onko uusi tulokas muuttanut sitä?
Hyvää taikka huonoon suuntaan.
 
Meidän parisuhde tuntuu nyt paljon lujemmalta. Tämä meidän tuleva nyytti ei ollut suunniteltu, minulla oli vielä oma kämppäkin kun sain tietää olevani raskaana. Kämppä on nyt irtisanottu ja yhteen muutto on edessä. Toisaalta olen asunut mieheni kanssa tavallaan jo yli puolivuotta, oma asunto on toiminut varastona :D mieheni tekee raskasta duunia ja pitkiä päiviä, ennen plussaa hän jaksoi aina kitistä töiden päätteeksi milloin mistäkin, mutta eipä kitise enää. :) minusta myös tuntuu niinkuin mieheni olisi saanut minun raskausoireeni, häntä närästää usein ja hän on paljon herkempi. Eilen illallakin hän tuumasi tätä herkkyyttään että töissä kun hän on yksin ja siinä omissa ajatuksissaan, hän saattaa havahtua että vesi kiertelee silmänurkissa kun hän miettii miten onnellinen on kanssani. En olisi kyllä koskaan voinut kuvitella löytäväni näin hyvää miestä ja tulevien lasten isää :) :Heartred
 
Meillä on parisuhdetta takana reippaat puolitoista vuotta. Tästä osan aikaa kaukosuhteessa (toinen puolisko ulkomaalainen). Nyt kun itse muutin syksyllä takaisin ulkomaille en tiedostaen halunnut muuttaa yhteen, koska olisi tuntunut niin radikaalilta mennä kaukosuhteesta suoraan samaan asuntoon. :D nyt kuitenkin päädyttiin kuukausi takaperin siihen, että toinen puolisko muuttaa mun asuntooni joulukuun aikana..
Itse tulin jouluksi Suomeen lomalle. Joulu saikin vähän uuden merkityksen kun maanantaina tein täytenä yllärinä tulleen plussatestin... :) eli ei olla päästy asiasta edes vielä keskustelemaan naamatusten, mutta tuntuu että toisessa päässä ollaan äärettömän onnellisia tästä "joululahjasta". Varmasti tulee vaikuttamaan meidän parisuhteeseen ja paljonkin, mutta uskon että vain positiivisessa ja lujittavassa mielessä. Haasteita kyllä tulee riittämään.. :D
 
Meillä tuo mies ei tunnu tajuavan, kun sanon että mulla on paha olo, ruoka ei maistu tai esim saunassa pyörryttää. Muuten tuntuu, että ollaan lähennytty kovin tuota aikasempaa lukuunottamatta. Kai se siitä ku tarpeeks usein valittaa.
 
Meillä yhdessä eloa takana 3v. Olemme olleet melkein koko vuoden kaukosuhteessa sillä puolisoni on ammattiurheilija ja ammattinsa puolesta pitkän matkan päässä kotoa. Sattui kuitenkin hyvin että hän pääsi tulemaan juuri kotiin ovulaationi aikaan ja pystyimme toteuttamaan suuren haaveemme ja poks ensi yrittämällä :-) suhteemme on vahva ja kestämme kyllä kaukosuhteen jota jatkuu vielä kevääseen saakka, tämän jälkeen pääsee puolisoni osallistumaan viimeisille raskaus kuukausilleni. :-)
 
Meillä ensimmäinen vauvavuosi esikoisen kanssa oli vaikea. Meillä oli pojan kanssa ongelmia niin mahan, kuin nukkumisenkin kanssa ja mun oma väsymys heijastui suoraan parisuhteeseen. Onneksi ollaan jo kauan aikaa sitten sovittu, että ero ei ole vaihtoehto ja asiat helpottui lopulta, kun monta iltaa puhuttiin puhumisen päälle ja auottiin joka ikinen solmu. Nyt seistään tässä vahvempina yhdessä, mitä ikinä ennen ja kiitän kyllä joka päivä luojaa siitä, että ollaan saatu asiat selvitettyä. Tämän kakkosen kohdalla me molemmat osataan jo vähän astua myös sen toisen saappaisiin ja sitä kautta tukea toinen toista paremmin arjen haasteissa. Toki meidän arki muuttuu taas ihan täysin, mutta me molemmat osataan ymmärtää nyt toisiamme paremmin. :)
Tässä raskaudessa pään vaivaa on tuottanut mun mielialavaihtelut. Mies ei oikeen osaa niihin suhtautua, koska edellisessä raskaudessa olin lauhkea ku lammas. :D
 
Me ollaan oltu yhdessä 2,5v, ja asuttu se koko aika myös yhdessä (lukuun ottamatta mun kahden vuoden takaista yksin tekemää Aasian-matkaa).

Suurin ero tässä vaiheessa on se, että on jotenkin rakastunut tohon mieheen uudestaan. Aiemmin siihen rakastui omana miehenä, nyt meidän yhteisen lapsen isänä. Se on upea tunne, ja mä luulen, että se vaan vahvistuu.

Helppoa ei varmasti tuu olemaan :D
 
Ollaan oltu miehen kanssa kohta 11 vuotta yhdessä ja koettu ylä- ja alamäet. Kasvettu kuitenkin yhteen että aina tiennyt ettei toinen siitä mihinkään lähde vaikka taivas putoaisi. Esikoisen aikaan oli todella raskasta valvomisineen ja mahavaivoineen. Itselle imetyshormonit ei vaan sopineet yhtään tai muutenkin koko elämä oli sekaisin. Väsyin, kärsin unettomuudesta ja lopuksi sen seurauksena masennuin. 8kk siinä meni, mutta kertaakaan ei tullut mieleenkään että mies olisi vierestä lähtenyt, eli ilman miestä ei oltaisi jaksettu :) Vahvempina ollaan jatkettu matkaa yhdessä, vaikka tietenkin se yhteinen aika on kortilla, mutta onneksi lähellä on paljon tukiverkostoa niin ollaan päästy silloin tällöin aina kaksistaan tekemään ja harrastamaan.

Uusi tulokas on erittäin odotettu ja toivottu, myöskin meidän viimeinen. Vähän tuleva mietityttää, mutta sen näkee sitten. Mies on erittäin paljon mukana heti alusta lähtien niin itselläkin on koko ajan sellainen olo ettei ole tässä touhussa yksin :)
 
Pari vuotta pidetty yhtä tuon ukon kanssa ja nyt syyskuusta asti asuttu saman katon alla virallisesti, vaikka melkeinpä ensi tapaamisesta asti kuin paita ja pylly yhdessä :) Rakastuin häneen ensi tapaamisella ja oltiin heti niin samalla aaltopituudella, että kaikkien huonojen kokemusten jälkeen ajattelin, onko tämä mulle edes mahdollista? Keväällä jätettiin ehkäisy pois ajatuksella että vauva saa tulla jos on tullakseen. Pari viikkoa sitten kerroin, että kuukautiset ovat myöhässä ja ukko ehdotti testin tekemistä. Noh.. positiivistahan se näytti ja siitä samasta hetkestä tuo ihana mies on yrittänyt huomioida VIELÄ enemmän ja kyselee tarvitsenko jotain, halailee kovasti, puhuu vatsalle ja on kovasti mukana tässä odotuksessa :) Kysyin tässä vähän aikaa sitten että, jännittääkö isäksi tuleminen niin hän sanoi että "Ei, tiedän että me pystytään siihen. Vain se jännittää onko meidän skidi terve ja että kaikki menee hyvin." Eilen se sitten tokaisi että mitä jos mentäis heinäkuussa naimisiin? Niin oltaisiin sitten muksun tullessa jo valmis perhe :) Miten mä olenkaan löytänyt tollasen kultakimpaleen? :Heartred
 
Ihanalta kuulostaa ☺️.
Meilläkin on nyt uusi yritys mennä naimisiin tässä alkuvuonna. Oli siis jo aikaisemmin tarkotus, mutta suunnitelmat muuttuivat asioiden takia, joihin ei itse voitu vaikuttaa.
 
En tiä onko oikea väylä avautua.
Jonnekki pakko saada itseä ilmaista.
Miehen kanssa tiedetty toisemme vuosia, puolisen vuotta pyöritty ja pari kk kohta seurusteltu "virallisesti ".
Nyt rv 8+1.
Minulla ennestään -11
Lapsi.
Ensin ajattelin että juu, tämä on hyvä ja ihana juttu.
Nyt alkanu välillä ahdistaa ajatus.
Niin tuore suhde jne.
Vuoteen mahtunut paljon.
Suht tuore ero, uusi suhde, muutto, työttömäksi jääminen, tämä raskaus..
En tiedä enää miten olisi hyvä olla.
Miehellä entisen naisen kanssa parin kk ikäinen muksu, mutta se tilanne nii hankala että se ämmä palas raskaus aikana exänsä luokse ja kielsi miestäni olemaan isä lapsellensa. Leikkivät exänsä kanssa perhettä vaikkei se ukko ole sen lapsen isä vaan lapsi on mieheni.
Se tilanne on hankala koska se akka on kieltänyt koko lapsen oikealta isältään ja hänen exänsä on pennun tunnustanut omakseen ja oikealla isällä ei mitää saumoja lapsensa suhteen ole.
Tää on vaa ni hankalaaa kaikki. En tiedä. Öisin en saa nukuttua ku vaa mietin. Hyppäsin edellisestä suhteesta suoraan tähän uuteen. Minkä tunteilleen voi. (4-vuotiaan lapsen isän kanssa erottu vuosia sitten, kyse ei siis hänestä edellisessä erossa).
Varmaan tulee kommentteja kui itsekäs olen tms ku ajattelen aborttia ym. En vain tiedä riittääkä henkinen jaksaminen.
Masennus taustalla vuosia ja semmoista muuta pientä kivaa.
Mies haluaisi lapsen ja ei halua keskeytystä. En vain uskalla hänelle asiasta kummemmin puhua. Toissa iltana vähän otin puheeksi että ahdistaa jne en tiä mitä tehhä nii hän tunsi heti olonsa epävarmaksi ja.. En tiiä. En tiedä onko minusta vielä äidiksi toisen kerran kun nelivuotiaankin kanssa on omat haasteensa ja siinä että saa pidettyä itsensä tasapainoisena. Itse olen 24v.
 
Ulpu-Iivari, onpa monimutkainen tilanne! :Heartred Olisko sun mahdollista päästä puhumaan vaikka neuvolaan tai muulle ammattilaiselle? Ja aika rankkaa jos mies haluaa ja itse ei ole varma... Ja tietty parisuhdetta raastaa, jos ei olla ihan samalla linjalla.

Meillä tilanne on toinen, kun oli pitkä yritys taustalla ja vihdoin tärppäsi, mutta alusta asti ollut niin, että itse olen enemmän lasta halunnut kuin mieheni ja tietysti pelkään, mitä suhteelle tapahtuu vauvan tultua taloon. Olen yrittänyt miestäni rauhoitella mutta taustalla itseänikin jännittää hurjasti. :Heartred

Voimia suuren päätöksen kanssa! Mieti, mitä päätöstä katuisit vähiten vuosien päästä. Olisko tästä neuvosta apua?
 
Täällä kanssa pikkusen vaikeita aikoja elelllään, tosiaan tuore suhde tulevan isän kanssa ja sitä pitäisi nyt miettiä että millä pohjalla suhde on.. Olen tuntenut miehen pitkään, ja tiedän että parempaa isää en voisi lapsilleni toivoa, mutta parisuhteen ongelmat on sitten toinen asia. Eli nyt tasapainoillaan että lähdenkö hommaan yksin vai kaksin :)
 
Sekai tässä varmaan ahdistaa kun niin vähän aikaa ollaan oltu yhdessä että jos tää suhde ei omalta osalta kestäkkää ja toimi.
En oikein tiedä.
En oo varma jotenkin vaikka toisaalta..
Jotenkin ajattelen että kun miehellä on jo lapsi, jota ei saa nähdä eikä olla isä, että senkö takia hän nyt haluaa tämän?
Että saa olla isä edes yhdelle omalle lapselleen ilman että joku muu mies vie kunnian?
Olisiko vauva minulta "lahja"?
Itse en koskaan lapselta isää kieltäisi.
Lapsella oikeus molempiin vanhempiinsa..
Tiedän että mieheni tulisi olemaan erittäin hyvä isä ja pysymään lapsen elämässä.
Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta kaikki on tapahtunut niin nopeesti nyt.
Yleensä kyllä kaikki suhteet on edennyt nopeasti muutenkin.
Esikon isän kanssa kerkesimme olla ehkä 2 kk aikanaan yhdessä kun plussasin.
Häneen kyllä oikeestaan "ensisilmäyksellä rakastuin" ja päätös pitää lapsi oli täysin selvä. Minulle.
Esikon isä kertoi sitten ku lapsi oli about puol vuotias ettei koskaan olis häntä edes halunnut.
Ehkä se oli vain viha puhetta nyt ajatellen kun kuitenkin isä on lapselleen.
Silti se välillä tulee mieleen.
Siinä vaiheessa myöhäistä sanoa ja katua kun nyytti sylissä.
Mutta raskaus aika ja suhde oli ikävä kun vähä plussan jälkee sain tietää että mies oli vehdannu exänsä kanssa.
Sit minun ekana äitien päivänä minulle ilmoitti että on pettänyt mua viimeset 1,5 v.
Se loppu sillo siihe.
Mut silti meillä senki jälkee oli on/off jonkun aikaa..
Jotenkin ton takia ajatellut että en "uskalla" enää olla raskaana ja tehdä vauvaa jos taas ku minä leviän ja maha kasvaa nii sitä parempaa ja hoikempaa haetaan muualta..

Vaikka nykyisen ukon kohalla tiedän ettei hän niin tekisi.
Silti, pelottaa.

Muistan ku nykyiselle kerroin tästä raskaudesta..
Kysyin mitä tehää, ni se sano että jos hän pyytäis mua keskeyttää, ni ei vois elää ihtesä ja asian kanssa..

Hankalaa olla minä.
Meillä menee hyvin.
Mut ainaku suhteessa menee hyvin ja kaikki on onnellista jne ni mä haluan laittaa poikki ja olla yksin.
Päässä vikaa varmaa pahemman kerran,
En uskalla olla onnellinen?
Tympäännyn?
Kyllästyn?
Meni nyt iha asian vierestä ja alta ja päältä..

Kiire tulee kohta päättää mikä tässä tilanteessa on oikein ja mikä ei..

Puoleen vuoteen mahtuu ero, heti uusi suhde, ( ihastuminen toiseen) muutto vieraalle paikka kunnalle maiseman vaihdoksen takia, irtisanoutuminen, (sitä myöten oppisopimuksen keskeytys) työttömäks jääminen, tämä raskaus.. Joku ammatti pitäs joskus opiskella loppuun asti..

Pitäs uskaltaa miehen kanssa pohtia asiaa kunnolla.......

Pää sekasi. Tunteet niin ristiriitaisia että en tiedä itkee vai nauraa...
 
Ulpu-Iivari, tosi työläs tilanne :/ Mun mielestä kannattaa kyllä tarkkaan miettiä just, että mitä tän tulevan lapsen suhteen tekee... On vaan vastuullista pohtia eri vaihtoehtoja.

Sun miehellä on oikeus vaatia dna-testejä omasta lapsestaan ja saada näin tapaamiset ynnä muut.

Mitä jos pyytäisit neuvolasta ammattiapua? Varmaan voisivat ohjata esim psykologille.
 
Ei oo oikeus vaatia. Mieheni oli lastensuojeluun yhteydessä ja ilmoitti olevansa isä jotta isyyden tunnustamisen aikaan prosessia hidastettais koska useampi isä ehdokas. Miehen ex palas yhteen oman exänsä kanssa ja heillä ennestään yhteinen lapsi. Tämä nainen palasi siis mieheni lasta odottaen exänsä luo ja tämä exä\nyxä on tunnustanut lapsen omakseen. Ovat ilmeisesti mennyt naimisiinkin koska miehelleni ei ole asiasta mitään tietoa tullut tunnustamisen suhteen ja ristiäiset pidetty. Mies luki lapsensa nimen lehdestä.
 
Ja nainen sanoi raskaus aikana että mieheni on turha pitää mitään yhteyttä ja ei tule olemaan lapsen elämässä millään lailla mukana. Lapsi kuulema kärsii jos joutuu kahden kodin väliä kulkemaa.
 
Haastavaa oli silloin esikoisen syntymän jälkeen, mutta voitettuamme kaikki on unohdettu. Nyt oon ollu vaan liian tulinen ja vaikea että mies kauhistelee mitä tulevan pitää kunhan syntyy. Tämä taas kun mies on varautunu heijastuu heti minuun.
 
Oon kyllä tempperamenttinen pakkaus muutenkin no jospa se poika nyt tulee kun tytön aikaan olin lauhkea kun lammas
 
Ulpu-Iivari24 sanoi:
Ei oo oikeus vaatia. Mieheni oli lastensuojeluun yhteydessä ja ilmoitti olevansa isä jotta isyyden tunnustamisen aikaan prosessia hidastettais koska useampi isä ehdokas. Miehen ex palas yhteen oman exänsä kanssa ja heillä ennestään yhteinen lapsi. Tämä nainen palasi siis mieheni lasta odottaen exänsä luo ja tämä exä\nyxä on tunnustanut lapsen omakseen. Ovat ilmeisesti mennyt naimisiinkin koska miehelleni ei ole asiasta mitään tietoa tullut tunnustamisen suhteen ja ristiäiset pidetty. Mies luki lapsensa nimen lehdestä.
Click to expand...
Mua niin suututtaa tällaset kusipäät. Lapsella on oikeus biologiseen vanhempaansa. Aina, jos se vaan on mahdollista. On niin väärin, että äiti saa itsekkäästi päättää nää asiat.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top