Arki on toki kiireistä, mutta ei uuvuttavaa. Päivään on helppo ymppäillä myös sitten räätälöityä sisältöä, kirjojen lukemista, laskemista, äännetreeniä... jokaiselle lapselle vähän sen oman tason ja tarpeen mukaan. On aikaa myös antaa lasten tehdä aloitteita ja mennä niiden mukaan, vaikka just lukemiset, piirtämiset, hamahelmet. Yhdessä etsitään vaikkapa joskus tuubista hienoja tanssipätkiä. Hienoa olla myös kotona kun eskari pääsee, vaikka päivät ovat lyhyitä niin hän on silti usein uuvuksissa. Onhan se mukavampi toipua päivästä kotona tutussa ympäristössä.
.. ja ettei tarvitse huolehtia et mitenhän se oma lapsi hoidossa pärjää. Ei pitäisi kai lukea uutisia niin tarkkaan, mutta vaikuttaa että lapsiryhmät ovat jo melkoisia varhaiskasvatuksesta alkaen ja henkilöstö ylikuormittettua.
Itselleni tämä on osittain periaatekysymys. En halua viedä lapsiani hoitoon jos olen itse kotona, koska vakan tilanne on huono eikä päättäjät tee asioille mitään, joten murehtisin itse liikaa. Toki päällimmäinen syy on se, että haluamme hoitaa lapset kotona 
Minäkin pidän kotona olemisessa siitä, että ympäristö on lapsirytmisempi ja pystyn huomioimaan lasten perustarpeet, erilaisuuden ja mielenkiinnon kohteet. Plussana vielä tuokin, ettei tuoda ihan jokaista pöpöä kotiin, vaikka toki niitä muualtakin saa.
Tietoinen valinta täälläkin pitää lapset kotona vaikka varmaan pääsisin monessa asiassa helpommalla viemällä tuon 3-vuotiaan varhaiskasvatukseen ja olemalla itse vauvan kanssa kotona. Hyödynnetään avoimia kerhoja, avointa varhaiskasvatusta ja muuta vastaavaa joka sopii meille ja vastaa isomman lapsen tarpeita ja mielenkiinnon kohteita. Vauvalle riittää se perushoito. Mutta, pohdinnan jälkeen hyödyt kotona olosta ovat meidän perheen kohdalla suuremmat kun haitat, joten sillä mennään.
On se rankkaa - ei työaikoja, ei taukoja eikä lomia. Päivystys ja valmiustila 24/7. Lasten tunteet näkyy ja varmasti useamman lapsen kanssa riittää paljon touhua, tilanteita ja tohinaa. Rakkaudella ja läsnäololla pääsee kuitenkin pitkälle ja siihen ei vaadita koulutuksia, jos kotiäitiys on itselle se luontevin vaihtoehto ja haluaa valita sen tien
Kuten sanoitkin, ihmismieli on mukautuvainen ja sillä pääsee kiperimmistäkin tilanteista tavalla tai toisella, vaikka joskus olisikin kiva pystyä kysymään varhaiskasvatuksen ammattilaiselta niistä jutuista mitä ei itse näe samalla tavalla, kun kyseessä on omat lapset.
Juu, totta tämäkin. Omille lapsilleen sitä on kovin sokea, kun heitä ei näe ikätovereiden seurassa niin on hankalaa mennä sanomaan että onko hän jossain taidossa vaikkapa samalla tasolla kun muut. Ja kotona voidaan käyttäytyä ihan eri tavalla kuin vaikkapa siellä eskarissa; tapaamisessa ihmettelin että puhutaanko me todella samasta lapsesta, joka kotona haastaa äitiä välillä ja sortaa siskoaan, onkin koulussa sosiaalinen ja keskittymiskykyinen mallioppilas. Kotona sitten pitää vähän poksahtaa jos joku asia jäi eskarissa kaivelemaan. Näin se meillä menee.On se rankkaa - ei työaikoja, ei taukoja eikä lomia. Päivystys ja valmiustila 24/7. Lasten tunteet näkyy ja varmasti useamman lapsen kanssa riittää paljon touhua, tilanteita ja tohinaa. Rakkaudella ja läsnäololla pääsee kuitenkin pitkälle ja siihen ei vaadita koulutuksia, jos kotiäitiys on itselle se luontevin vaihtoehto ja haluaa valita sen tien
Juuri tämä, ettei näe lapsia ikätovereidensa seurassa on sellainen, joka jää puuttumaan kun lapset ovat kotona. Tai sitten olet siinä tilanteessa itse mukana, ja kokonaisuus jää erilaiseksi, koska äiti kurkkii jostain nurkan takaa.
Ja vauvan kanssa pesiminen. 
